Luonnon monimuotoisuus

Ajankohtaista:


***

Tässä artikkelissa tarkastellaan luonnon monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä lähinnä globaalilla tasolla. 

Gol­den Toad (Bufo pe­rig­le­nes); http://en.wiki­pe­dia.org/wiki/File:Bufo_pe­rig­le­nes2.jpg; Pub­lic Do­main

***

TED-Ed; Julkaistu 20.4.2015; Our planet’s diverse, thriving ecosystems may seem like permanent fixtures, but they’re actually vulnerable to collapse. Jungles can become deserts, and reefs can become lifeless rocks. What makes one ecosystem strong and another weak in the face of change? Kim Preshoff details why the answer, to a large extent, is biodiversity. Lesson by Kim Preshoff, animation by TED-Ed.


WWF on julkaisi “Living Planet 2018”- raportin

  • Median uutisoinnin mukaan mukaan selkärankaisten villieläinten määrä on vähentynyt n 60 prosentilla vuodesta 1970. Tähän puuttuu Tekniikan Maailman juttu:
  • Tärkemmät vaikuttajat tähän kehitykseen ovat maatalous, ylikalastus ja salametsästys
  • Suurin yksittäinen syy on eläinten luonnonvaraisten elinmpäristöjen katoaminen: se selittää lähes puolet lintujen, nisäkkäiden, matelijoiden ja sammakkoeläinten määrän vähenemisestä
  • Ilmastonmuutos vaikuttaa erityisesti lintujen vähentymiseen
  • Lähteitä:

Netissä suomeksi

hpgruesen / Pixabay

Netissä englanniksi

Maailman moni­muo­toi­suus­kes­kuk­set – Biodiversity Hot Spots

The twenty-five biodiversity hotspots (green) as indicated in Myers, N., et al. (2000) “Biodiversity hotspots for conservation priorities.” Nature 403:853–858. Attribution-ShareAlike 3.0 Unported (CC BY-SA 3.0); https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Biodiversity_Hotspots.svg

geralt / Pixabay

Share

DNA ja geenit

Artikkelin lähteissä ja videoissa selostetaan seikkaperäisesti DNA: n ja geenien rakenne ja toiminta molekyyli-, solu- ja jonkin verran myös yksilötasolla.
Geenien “lukemisesta” eli  proteiinisynteesistäkin on lähteissä tietoa.
Siitä on myös oma artikkeli: Proteiinisynteesi

The Structure of DNA; MITx Bio; Julkaistu 26.5.2015; An exploration of the structure of deoxyribonucleic acid, or DNA.

Nettilähteitä:


Blogijuttuja

9. 10.2009
Kuinka 2 m DNA:ta mahtuu solun tumaan?

On laskettu, että solun toiminnan koodittamisen perusmolekyyliä, jossa geenit ovat – siis sitä DNA:ta – on ihmisen jokaisessa solussa peräti kaksi metriä. Nyt on selvitetty (vielä tarkemmin kuin yo. videossa), miten tämmöinen superpakkautuminen on mahdollista (Tiede.fi).
DNA:n laskostumisessa tapahtuu myös matematiikan puolelle meneviä asioita eli kyseessä ovat ns. fraktaaliset ilmiöt.

Dna Molecular Biology Visualizations – Wrapping And Replicat; bio21; Julkaistu 1.8.2006


6. 10.2009
Telomeerista Nobeli

Tämänvuotinen fysiologian ja lääketieteen Nobel- palkinto myönnettin krosomien päässä olevan alueen ns. telomeerin tutkijoille (Tiede.fi 5.10.09)
Telomeereilla on tärkeä osa siinä kehityskulussa, joka ennen pitkää solujen jakautuessa johtaa niiden kuolemaan. Sitä kautta niiden tutkimisella on kytkös myös sen selvittämiseen, mistä vanheneminen johtuu ja siihen, voisiko siihen jotenkin vaikuttaa. Myös joidenkin sairauksien syntyyn telomeerien toiminnalla näyttää olevan vaikutuksia.
Nobel-palkitut ovat entistä tarkemmin selvittäneet telomeerin rakennetta ja toimintaa.

Share

Asutus

This ima­ge shows the num­ber of pe­op­le per squ­a­re ki­lo­me­ter around the world in 1994. The data were de­ri­ved from po­pu­la­ti­on re­cords ba­sed on po­li­ti­cal di­vi­si­ons such as sta­tes, pro­vin­ces and coun­ties.By NASA / Na­ti­o­nal Cen­ter for Ge­og­rap­hic In­for­ma­ti­on and Ana­ly­sis (NCGIA) [Pub­lic do­main], via Wi­ki­me­dia Com­mons

Tutkitaan World Mapper- karttoja:

  • Linkki
  • Perinteisessä asutustiheyttä esittävässä kartassa käytetään väristystä, rasterointia tai pisteitä kuvaustapana
  • Näissä Grid-based- kartoissa asutuksen jakautuminen näkyy ikäänkuin kolmiulotteisina “pinnanmuotoina” ja niin, että suurimmat väestökeskittymät ovat kuin laajoja “vuoria tai patteja”, jotka kohoavat ympäristöstään.
  • Kun klikkaat valtion kohdalta, näet tällaisen kartan

Muuta netissä:

NASA | Earth at Night; Julkaistu 5.12.2012

Share