Tähtitaivasta kuvaamassa – toinen yritys

Kuva 1, Kuvauspaikka, Näkymä etelään.

14.10.2018 oli suorastaan leppoisa, lähes kesäinen ilta asettautua kuvaamaan tähtitaivasta järven rannan laiturille. Olihan kaikkien aikojen lokakuun lämpöennätys Suomessa kyseisenä päivänä rikottu. Kameraa ja jalustaa sain käpistellä lämpimin sormin, toisin kuin helmikuussa 2018, jolloin yritin ensimmäistä kertaa kunnolla kuvata tähtitaivasta.

Olosuhteistakin johtuen kuvat onnistuivat nyt paljon paremmin. Yksi mielestäni ratkaiseva seikka oli se, että sain nyt kameran tarkennettua huolellisemmin manuaalisesti “Live View” – tilassa: Jonkin matkan päässä rannalla oli sopivasti erään kesämökin kuistilla valo ja siihen oli hyvä tarkennus kohdistaa lähelle ääretöntä.
Kuvauspaikka oli lähes ihanteellinen: järven rannalla, lahden takana metsää ja järven ulappa ja “valosaastetta” ei ollut kuin kaukana horisontissa, Kuu ei ollut näkyvissä sekä tuuli vain vähän.

Kuvasin ensin SSW- suuntaan niin, että Mars ja horisontti tulivat kuviin. Sitten käänsin kameran lähes kohti taivaanlakea ja muutaman ruudun otin myös koilliselle taivaalle.
Luoteen- pohjoisen suunnassa (NW-N) oli lähellä metsä ja siksi en sinne päin kuvannut.

Olin taas lueskellut opastuksia tähtitaivaan kuvaamiseen ja niitä sovelsin omaan kameraan ja optiikkaan.
Kuvauskalustona minulla oli Nikon D7200 + Sigma 18-35 mm 1:1.8 Art.
Kameran asetukset olivat kaikissa kuvissa seuraavat:  18 mm, f 1.8, 15-25 s, ISO 3200. Muitakin asetuksia olisi voinut kokeilla, mutta kun ensimmäiset kuvat näyttivät onnistuivat, en muuttanut muita kuin valotusaikaa.

Kun latasin kuvat tietokoneelle ja katselin niitä alustavasti Lightroomissa, olin todella yllättynyt kalustoni kyvystä piirtää näkyviin Mars- planeetan, tähtiä ja linnunrata. Kuvasin luonnollisesti raw-moodissa.
Lightroomissa kokeilin monenlaisia asetuksia ja tämä näkyy kuvien värisävyissä. Minulla ei ole tietoa eikä kokemustakaan siitä, minkälaiset säädöt olisivat tähtitaivaalle parhaat – Millä tavalla kuvan saisi mahdollisimman paljon vastaamaan todellisuutta. Tästäkin syystä laitoin tänne eri tavalla säädettyjä kuvia.
Säädöillä sain kuviin näkyviin todella paljon tähtiä: noin suurta määrää niitä ei tietenkään näy edes kiikareilla.

Tässä alla on  huomioita tänne laittamistani kuvista ja siitä, mitä niissä näkyy.
Kohteiden tunnistamiseen sain hiukan apua alan harrastajalta ja häneltä sain myös vinkin “Stellarium”– sovelluksesta. Siinä pystyin säätämään näkymän jälkikäteen vastaamaan kuvauspaikkaa ja -aikaa.
Tässä on näkymä kuvauspaikalta klo 21.

Kuvakaappaus Stellarium- sovelluksesta 14.10.2018 klo 21

  • Olin tosiaan yllättynyt, miten paljon ja hyvin tähtiä kuviin tallentui. En myöskään odottanut, että linnunrata näkyisi noin hyvin.
  • Pitkä valotusaika aiheuttaa pulmia, koska jo 15-25 sekunninkin aikana maapallo pyörähtää sen verran, että etenkin lähempänä horisonttia olevat tähdet eivät kuvissa ole enää pisteitä. Suunnatessani kameran lähemmäs taivaankantta, säilyivät tähdet paremmin pistemäisinä.
  • 18 mm antaa jo joltisenkin laajan kuvakulman, mutta tottakai vielä laajakulmaisempi linssi olisi tähtitaivaan kuvaukseen parempi: sillä saisi kuvaan myös kuvauspaikkaa ja sitä kautta enemmän syvyyttä.
  • Linnunrataa olisi parempi kuvata pystykuvina, mutta niiden upottaminen tänne on teknisesti hankalampaa. Siitäkin syystä käytän pääsääntöisesti vaakakuvia.

Mitä kuvissa näkyy?

  • Olin erittäin yllättynyt siitä, miten kirkas Mars- planeetta on. Se näkyy kuvissa 3-5 matalalla eteläisellä taivaalla ja sen punertava valo kuvastuu järven pinnasta!
  • Useassakin kuvassa näkyy lyhyitä, eri suuntiin meneviä ohuita valojuovia; kuvassa 16 jopa neljä samassa kuvassa. Koska ne ovat noin lyhyitä ja paljain silmin näkymättömän ohuita, ne ovat satelliitteja.
  • Kuvissa 5, 7, 10 ja 15 näkyy lentokoneen punainen vana.
  • Luulen , etten saanut yhtään varsinaista tähdenlentoa eli meteoria kuviin. Yhden, varsin kirkkaan ja pitkän vanan jättävän tähdenlennon näin kuvaussession aikana. Se tuli lounaasta ja lensi horisonttiin nähden matalalla itäisen taivaan halki.
  • Tähtikuvioita voi kuvista erottaa, mutta en niitä tässä rupea nimeämään. Yksittäisistä tähdistä erottuvat hyvin Vega ja Altair (kuvat 6-9).
  • Kuvassa 15, joka on otettu koilliseen erottuu metsän yläpuolella Seulasten avoin tähtijoukko
  • Andromedan galaksi näkyy kuvissa 10, 11, 12, 13 ja 15. Kameran kuvaussuunnasta ja asennosta johtuen se on eri kohdissa suhteessa linnunrataan.

Kuvat:
Kuva kannattaa ehdottomasti katsoa isompana
:  Hiiren oikea nappi > Avaa kuva uudessa välilehdessä tai kosketusnäytöllä sormiotteella.

Kuva 2; Näkymä kuvauspaikata länteen. Ulapan takana näkyy laivareitin valopoijuja,

Kuva 3

Kuva 4

Kuva 5

Kuva 6

Kuva 7

Kuva 8

Kuva 9

Kuva 10

Kuva 11

Kuva 12

Kuva 13

Kuva 14

Kuva 15

Kuva 16

Share

Aurinkokunta

Ajankohtaista 14.10.2018:

Sain kuvattua Marsin:

14.10.2018; Mars- planeetta ja sen kuvajainen järven pinnassa

 

****

WikiImages / Pixabay

Aurinkokuntaan kuuluvat sen keskustähti Aurinko, sitä kiertävät planeetat, niitä kiertävät kuut , asteroidit sekä silloin tällöin soikeilla radoillaan lähemmäs aurinkoa tulevat komeetat.
Pluton asema planeettana on kiistanalainen. Kaukana aurinkokunnan äärilaidalla saattaa olla muitakin vastaavia kappaleita tai jopa joku isompikin planeetta, joka vaikuttaa Pluton rataan.
Asteroidit eli pikkuplaneetat kiertävät aurinkoa Marsin ja Jupiterin välissä. Niiden lisäksi aurinkokunnassa on niitä pienempiä. epämääräisiä ratoja noudattavia meteoroideja.

Aurinkokunta on käytännössä mahdoton esittää piirroksena tai kuvana oikein: siis niin, että Auringon ja planeettojen koot ja välimatkat olisivat molemmat yhtä aikaa oikein.
Suomessa on ainakin nämä aurinkokuntamallit, joissa planeettojen koot ja välimatkat ovat suhteessa oikein:

Kuopion Huuhanmäellä on malli, jossa planeettojen koot keskenään ja niiden välimatkat keskenään (eri mittakaavassa kuin koot) ovat suhteessa oikein:

Kuopio; Huuhanmäki 25.9.2018

Pitkään oli vallalla geosentrinen maailmankuva, jonka mukaan muut tuolloin tunnetut planeetat ja aurinkokin kiertävät maapalloa.

Julkaistu 21.2.2008; Carl Sagan on Epicycles, Ptolemy, and Kepler

Keplerin ajasta on tultu päätä huimaaviin kosmologisiin malleihin.
Tässä videossa esitellään sitä osaa unversumista, missä aurikokuntamme  kotigalaksi eli Linnunrata sijaitsee:

 

Tässä hieno interaktiivinen sivu aurinkokunnasta: 

Nettimateriaalia aurikokunnasta:

  • 23 kuvaa, jotka saavat katsomaan maapalloa ja omaa napaa ihan uudesta näkökulmasta | Vivas:
    • 9. Yhdysvallat on tämän kokoinen Kuuhun verrattuna.
    • 10. Maapallon ja Kuun etäisyys toisistaan on 384 400 kilometriä. Sille välille saisi mahtumaan kaikki aurinkokuntamme planeetat.
    • 11. Tiesitkö, että Marsin ”Olympus Mons”-vuori on melkein 3 kertaa korkeampi kuin Mount Everest?
    • 14. Jupiter suojelee maapalloa avaruusromulta, jota sen painovoima vetää puoleensa. Tämän vuoksi romu ei ajaudu maapallon kiertoradalle.
    • 15. Avaruudessa kaikki asiat saavat uuden mittasuhteen. Tässä yksi komeetta verrattuna Los Angelesiin.
    • 16. Aurinkokuntamme on koko ajan liikkeessä. Yksi kierros linnunradan ympäri kestää 225 miljoonaa vuotta. Viimeksi, kun maapallo oli tämänhetkisessä kohdassa, dinosaurukset kävelivät maan pinnalla.
    • 17. Saturnuksesta katsottuna maapallo näyttää tältä. Aika pieni. Todella pieni.
    • 18. Kaikki tähdet, jotka näet taivaalla, ovat kuvassa keltaisen ympyrän sisällä.
    • 19. Tässä kuvassa näkyy, kuinka paljon Linnunradalta löydettiin planeettoja vuonna 2014 verrattuna aikaisempiin vuosiin.
    • 20. Mutta valtava Linnunratakin (Milky Way) näyttää aika pieneltä verrattuna siihen, mitä kaikkea avaruudessa on.
Share

Trooppiset pyörremyrskyt

Ajankohtaista 12.10.2018:

***

NASA_Worldview_supertyphoon_trami: Public Domain

***

Viime aikojen hirmumyrskyjä ovat olleet  “Florence”, joka iski Yhdysvaltain itärannikkolle, “Michael” Floridaan ja supertaifuuni “Mangkhut”, joka kulki Filiippiinien yli Kiinan rannikolle. Trooppiset pyörremyrskyt syntyvät kääntöpiirien välisellä alueella. Esiintymisalueen mukaan niitä kutsutaan hurrikaaneiksi, taifuuneiksi tai trooppisiksi sykloneiksi.

Tässä artikkelisssa on pyörremyskyjen seurantaa Twitterin avulla ja perustietoa trooppisista myrskyistä.

Perustietoa ja ajankohtaisia lähteitä:

 

Hurricane Florence photographed from the International Space Station, Sept. 10, 2018. NASA phot

***

NASA Goddard; Julkaistu 12.9.2018; NASA’s Global Precipitation Measurement mission or GPM core observatory satellite flew over Tropical Storm Florence on September 7, 2018. At that time, the storm was experiencing strong wind shear. The storm later restrengthened into a hurricane.

 

Hurricane Lee (3D) 27 September 2017
Nettilähteitä: Hurrikaanit

Typhoon Lan 2017 10 19
Taifuunit

Cyclone Ockhi 2017 12 03
Trooppiset syklonit

YouTube:

Share