marras 21

Maanjäristykset

Uutta ja ajankohtaista

Sivun sisältö:

By Mas­ter Sgt. Je­re­my Lock, USAF [Pub­lic do­main], via Wi­ki­me­dia Com­mons; Shown here Jan. 16, 2010, is an ae­ri­al view of down­town Port-au-Prin­ce, Hai­ti; 7.0-mag­ni­tu­de earth­qu­a­ke Jan. 12, 2010

Johdantoa

Maanjäristykset johtuvat litosfäärilaattojen äkillisistä liikkeistä.
Jos liikahdus tapahtuu merenpohjassa, voi syntyä tuhoisa tsunami.

Tsunameista on nämä erillisartikkelit:

Vii­me­ai­kai­sia jä­ris­tyk­siä

[Artikkelin alkuun]

Worldmapper- karttoja:

Linkki karttaan ja sen selosteeseen:

Earthquake risk; Worldmapper.org; Attribution-NonCommercial-ShareAlike 4.0 International (CC BY-NC-SA 4.0)

Earthquakes 2001-2017; Worldmapper.org; Attribution-NonCommercial-ShareAlike 4.0 International (CC BY-NC-SA 4.0)

 

Earthquakes Deaths 2001-2017; Worldmapper.org; Attribution-NonCommercial-ShareAlike 4.0 International (CC BY-NC-SA 4.0)

Earthquakes Damages 2001-2017; Worldmapper.org; Attribution-NonCommercial-ShareAlike 4.0 International (CC BY-NC-SA 4.0)

[Artikkelin alkuun]

Angelo_Giordano / Pixabay



[Artikkelin alkuun]

Tapausselostuksia uutisina


Kiina 2008:

By Gra­ce­no­tes (Ima­ge:2008 Sic­hu­an earth­qu­a­ke ex­tent.svg) [Pub­lic do­main], via Wi­ki­me­dia Com­mons

[Artikkelin alkuun]


Haiti 2010 ja 2018

[Artikkelin alkuun]


Indonesia; Sulawesi 2018 

The Advanced Rapid Imaging and Analysis (ARIA) team at NASA’s Jet Propulsion Laboratory in Pasadena, California, and Caltech, also in Pasadena, created this Damage Proxy Map (DPM) depicting areas in Central Sulawesi, Indonesia, including the city of Palu, that are likely damaged (shown by red and yellow pixels) as a result of the magnitude 7.5 September 28, 2018 earthquake.; NASA/JPL-Caltech/JAXA

Fault line land movement in Indonesia; contains modified Copernicus Sentinel data (2018), processed by ESA,CC BY-SA 3.0 IGO; Tiedot

Sulawesi, Donggalan hallintoalue 1.10.2018; Tsunamiaalto nousi korkealle tulleessaan satelliittikuvassa näkyvään lahteen. Luoteessa olevassa niemessä on laajoja alueita, jonne ei vielä ole saatu yhteyttä. Lahden pohjukassa, Palussa on satoja kuolleita. Sentinental-hub Palyground; Sentinental-2 Imagenary taken on October 1, 2018

[Artikkelin alkuun]

Satelliittikuvia

Sarpol-e Zahab November 14th 2017 SkySat
[Artikkelin alkuun]

Twitteristä:

[Artikkelin alkuun]

Share

marras 21

Maapallon magneettikenttä ja revontulet

Uutta ja ajankohtaista:

  • Twitteristä artikkelin lopussa
  • Magneettinavan liikkeistä:
    • Artikkelissa “Magneettinapa kiiruhtaa oudosti; Tiede 13/2019” kerrotaan uusimpia tietoja maapallon pohjoisen magneettinavan nopeasta liikkumisesta ja pohditaan sen syitä.
    • Artikkelissa selostetaan maapallon magneettikentän syntyä ja rakennetta ja pohditaan sen havaitun heikkenemisen syitä ja seurauksia.

Artikkelin sisältö:

Maan magneettikentästä:

Aurinkotuuli eli Auringosta tulevat varautuneet hiukkaset törmäävät siihen kuvassa vasemmalta litistäen sitä kokooon ja  aiheuttavat sen toiselle puolelle pitkän “hännän”.
Ilman magneettikentän suojaa elämä olisi maapallolla mahdotonta.
Napa-alueilla varautuneet hiukkaset pääsevät ilmakehän yläkerroksiin saakka. Kun ne törmäävät siellä oleviin atomeihin syntyvät revontulet.

Animati3

By Dr. Nikolai Tsyganenko, USRA/NASA/GSFC [Public domain], via Wikimedia Commons

Maan magneettikentän vaikutuksen näkee konkreettisesti kompassissa. Sen neula asettuu magneettikentän suuntaisesti ja osoittaa sen pohjoisen/etelän . Magneettikentällä on pohjoinen ja eteläinen napa, mutta ne ovat eri paikoissa kuin maan kuvitellun akselin päät eli kartan navat. Tämä “eranto”, deklinaatio pitää ottaa huomioon, jos suunnistaa pitkän matkan pelkällä kompassisuunnalla.

The diagram shows the magnetic meridians (red) of the Earth’s magnetic field. Commons Attribution-Share Alike 4.0 International; https://fi.m.wikipedia.org/wiki/

[Artikkelin alkuun]

Magneettiset navat eivät pysy paikoillaan vaan ne ovat maapallon historian aikana vaeltaneet eri kohtiin. Tällä hetkellä magneettinen pohjoisnapa liikkuu kohti kartan pohjoisnapaa.
Magneettikentän voimakkuus on vaihdellut pitkällä aikavalillä ja sen suuntakin on aika ajoin muuttunut eli sen navat ovat vaihtaneet paikkaa. Tämä on tapahtunut epäsäännöllisesti noin 700.000 vuoden jaksoissa. Tästä muutoksesta on jäänyt jälki magneettisiin mineraaleihin. Niiden perusteella voidaan laskea maapallon kivikehän kerrosten suhteellisia ikiä ja myös magneettisten napojen paikkoja kyseisen muutoksen tapahtuma-aikana. Tämän perusteella voidaan taas tehdä päätelmiä maan mannerlaattojen liikkeistä.
Mittausten mukaan magneettikenttä on alkanut heikentyä ja tutkijoiden mukaan tämä edeltää magneettikentän suunnan muutosta. Viimeisin tapahtui n 780.000 vuotta sitten – Onko muutos siis odotettavissa lähitulevaisuudessa? Tätä on mahdotonta sanoa koska muutosten vaihteluväli on ollut laaja alle 100 000 vuodesta kymmeniin miljooniin vuosiin.

[Artikkelin alkuun]

[Artikkelin alkuun]


On melko varmaa, että jotkut muuttolinnut käyttävät suunnistamisessa avukseen maan magneettikenttää. Niillä on magneettiaisti: se tunnistaa magneettisten voimaviivojen kulman suhteessa maan pintaan ja näin “ilmoittaa” linnulle, millä leveysasteilla ollaan. Tämän aistin sijaintia ja toimintaa on tutkittu.

[Artikkelin alkuun]

Nettimateriaalia ; Magneettikenttä:

[Artikkelin alkuun]

Revontulista

Jos tuo “taivaanhehkun” luonne  ja synty on toistaiseksi selvittämättä, on revontulistakin eräs ominaisuus vielä tieteelle tavoittamaton mysteeri: Joidenkin havaintojen mukaan revontulista kuuluu ääntä. Tätä asiaa on tutkittu ja todisteistakin raportoitu, mutta asia on edelleen kiistanalainen.

Revontulia näkee eniten pohjoisilla leveysasteilla, mutta joskus niitä näkee eteläisessäkin Suomessa ja voimakkaan “aurinkomyrskyn” aikana suotuisissa olosuhteissa jopa Keski- ja Länsi-Euroopassa.
Ne ovat vaikuttavia liikkeissään ja monissa väreissään. Lapissa niistä on tullut matkailuvaltti. Matkailukeskuksiin on varta vasten niiden tarkkailuun ja kuvaamiseen rakennettu lasikattoisia vuokrattavia “igluja”.

Revontulten kuvaaminen on nykyaikaisilla digikameroilla suhteellisen helppoa ja niinpä nettiin jaetaan runsaasti upeita kuvia ja videoita.

Revontulista on otettu komeita kuvia myös Kuopiossa. Itse en ole niiden kuvaamiseen vielä toden teolla paneutunut kuin kerran: 17.3.2015 oli odotettavissa paljon revontulia. Niinpä tälläydyin minäkin sopivalle kuvauspaikalle Itkonniemelle ja jonkinlaisia kuviakin sain.
Tässä ehkä niistä parhain ja tässä ko. artikkeli: http://aarnehagman.fi/revontulien-loistetta/

Revontulten syntymekanismi ja esiintyminen on huomattavasti mutkikkaampi juttu kuin mitä on tullut opetettuakin – Näihän se menee: Auringosta lähtee varautuneita hiukkasia, jotka törmäävät maapallon magneettikenttään. Napa-alueilla hiukkaset pääsevät syvemmäs ilmakehään ja kun ne törmäävät sen happi- ja typpiatoimeihin syntyvät revontulten valot.

Muutaman vuoden ajan tutkijoita on askarruttanut yötaivaalla näkyvistä revontulista etelään asettuva punertava kaari. Se on tallentunut yötaivasta valokuvanneiden kuviin, mutta varmuudella siitä tiedetään oikeastaan vain se, ettei se ole revontulia. Revontulten syntymekanismi tunnetaan, mutta tämän “taivaanhehkun” olemus on toistaiseksi arvoitus.

Revontulia; Kuopion Itkonniemen ranta 17.3.2015; Alkuperäistä jpg-kuvaa olen hiukan säätänyt, jotta värit erottuisivat paremmin.

[Artikkelin alkuun]

Mistä revontulet ovat saaneet nimensä ja mitä ne ovat muissa kielissä?

Ilmatieteen laitoksen sivulla on mielenkiintoinen artikkeli aiheesta:

Muissa kielissä mm:

  • norrsken ruotsiksi
  • nordlys norjaksi
  • põhja valgus viroksi
  • das Nordlicht saksaksi
  • the Northern Lights tai Polar Lights englanniksi
  • aurore boréale ranskaksi
  • noorderlicht tai poollicht hollanniksi
  • полярное сияние; (poljarnoje sijanije) venäjäksi
  • aurora boreal espanjaksi
  • aurora boreale italiaksi
  • kutup ışığı turkiksi
  • 北光 (hokkō) tai オーロラ (ōrora) japaniksi


[Artikkelin alkuun]

Aurigon toiminta; avaruussää; aurinkotuuli ja revontulet:


[Artikkelin alkuun]

Blogijuttu: 7.3. 2012

Aurinko aktiivisena
Kuluneen parin vuoden aikana on ihmetelty, mikä Aurinkoa vaivaa. Sen aktiivisuuden on todettu vaihtelevan noin 11 vuoden jaksoissa, mikä näkyy sen pinnalla esiintyvien “auringonpilkkujen” määrässä. Aktiivisuuden lisääntyessä niiden määrä myös kasvaa. Tässä oli menty jo monta vuotta kohti uutta Auringon aktiivisuuden huippua kohti, mutta tämä oma tähtemme näytti viettävän edelleen hiljaisesoloa.

Nyt ihan viime päivinä tilanne on äkkiä muttunut. Harva se päivä raportoidaan hienojen kuvien ja videoiden kera Auringossa tapahtuvista mahtavista purkauksista (“flare”): Tässä toissa päivältä.

Näistä sinkoutuu myös Maata kohti runsaasti varautuneita hiukkasia, mikä taas tietää hienoja revontulia: Tässä “revontulivaroitus” tälle päivälle. Noin tunti sitten näkyi kodin ikkunasta varsin hienoja, vihreitä revotulia Puijon takaa. Sen jälkeen kävimme Kuopion satamassa tiirailemassa taivaalle, mutta eipä noita enää näkynyt.

NASA Video; Julkaistu 17.5.2013
This movie of the March 6, 2012 X5.4 flare was captured by the Solar Dynamics Observatory (SDO) in the 171 Angstrom wavelength. Active Region 1429 has been shooting off flares and coronal mass ejections (CMEs) since it rotated into Earth’s view on March 2, 2012. Two X-class flare have

[Artikkelin alkuun]

Twitteristä:

Share

marras 21

Eliömaailma – taksonomiaa ja fylogeniaa

Uutta ja ajankohtaista

Artikkelin sisältö:

Termien määrittelyä:

[Artikkelin alkuun]

Ale­xan­der Ros­lin [Pub­lic do­main], via Wi­ki­me­dia Com­mons: Huomioi, mikä kasvi hänellä on rinnassa!

Luokittelua Carl von Linné: sta nykypäivään 

 

This timeline shows how the shape of the tree of life has changed over the centuries. Even today, the taxonomy of living organisms is continually being reevaluated and refined with advances in technology. Download for free at http://cnx.org/contents/e42bd376-624b-4c0f-972f-e0c57998e765@6.1; Creative Commons Attribution 4.0 License.

Both of these phylogenetic trees shows the relationship of the three domains of life—Bacteria, Archaea, and Eukarya—but the (a) rooted tree attempts to identify when various species diverged from a common ancestor while the (b) unrooted tree does not. (credit a: modification of work by Eric Gaba) https://cnx.org/resources/350bb484123f4c221d382f5e5e5b6ef1c670e5b2/Figure_20_01_01.jpg; Download for free at http://cnx.org/contents/e42bd376-624b-4c0f-972f-e0c57998e765@6.1; Creative Commons Attribution 4.0 License.

[Artikkelin alkuun]

Nettimateriaalia:

[Artikkelin alkuun]

Seuraavissa OpenStax- materiaaleissa on osin samoja sisältöjä ja kuvia

OpenStax; Microbiology

OpenStax; Biology

[Artikkelin alkuun]

Interaktiivinen testi tieteellisistä nimistä.

Carl von Linné teki valtavan työn, kun hän laati taksonomisen järjestelmän, jonka pohjana on laji ja sille annettu kaksiosainen, latinankielinen tieteellinen nimi. Linné pyrki antamaan suvuille ja niiden lajeille mahdollisimman kuvaavia nimiä. Näitä ei suoraan voi suomentaa kahdella sanalla. Tässä tehtävässä tieteellisessä nimessä esitetty eliön ulkonäön tai muun ominaisuuden luonnehdinta on kirjoitettu pitemmästi.
Sinun tulee päätellä, mikä tieteellinen nimi liittyy mihinkin “suomennokseen”.
Mukana on yksi vastikään nimetty uusi laji. Muut nimet ovat Linnén antamia.
Viimeisenä on tehtävä, josta selviävät lajien nimet tuota uusinta lukuun ottamatta.


[Artikkelin alkuun]

Blogijuttuja


28. 1.2009
Eläin­ten suku­puu­ta piir­re­tään uu­sik­si

Uu­det mo­le­kyy­li­bi­o­lo­gi­an an­ta­mat tu­lok­set ovat an­ta­neet ai­heen poh­tia uu­del­leen mis­tä, mis­sä jär­jes­tyk­ses­sä ja mitä lin­jo­ja ke­hit­ty­en eläin­kun­nan eri pää­jak­sot ja nii­den luo­kat jne ovat ke­hit­ty­neet.
Kä­si­tys sii­tä, että ke­hi­tys on ol­lut suo­ra­vii­vais­ta – yk­sin­ker­tai­sem­mas­ta moni­mut­kai­sem­paan – ja siis sie­ni­e­läimistä eri vai­hei­den kaut­ta sel­kä­jän­tei­siin on ehkä vir­heel­li­nen.

Eläin­kun­nan edus­ta­jia bi­o­lo­gi­ses­sa mie­les­sä ja eten­kin nii­den evo­luu­ti­o­ta esi­tel­tä­es­sä on yli­pää­tään han­ka­la käyt­tää ter­me­jä “yk­sin­ker­tai­nen/al­keel­li­nen” – “moni­mut­kai­nen/ke­hit­ty­nyt”, kos­ka ne an­ta­vat sem­moi­sen ku­van, että toi­set eläin­ryh­mät ovat pär­jän­neet huo­nom­min ja toi­set ke­hit­ty­neem­mät pa­rem­min. Täs­tä ei ole täs­sä­kään ky­sy­mys vaan sii­tä, mi­ten eläin­kun­nan eri haa­rat (pää­jak­sot) ovat uu­den bi­o­lo­gi­sen tie­tä­myk­sen mu­kaan ke­hit­ty­neet toi­sis­taan.

Uut­ta tie­toa on se, että “alem­mat” polt­ti­ais­e­läi­met ku­ten ko­ral­lit ja me­duu­sat ovat­kin ke­hit­ty­neet rin­nak­kain “kor­ke­am­pien” eläin­ten ke­hi­tys­haa­ran kans­sa. Tämä haa­ra joh­ti laa­ka­ma­dois­ta aina sel­kä­ran­kai­siin saak­ka.
Eläin­kun­ta on “saa­nut ser­kun mut­ta me­net­tä­nyt äi­din” ku­ten Wi­redS­cien­ce ru­nol­li­ses­ti to­te­aa uu­del­la ta­val­la piir­ret­tyyn suku­puu­hun vii­ta­ten.

Uusi kä­si­tys nos­taa sa­mal­la eläin­kun­nan alku­juu­rek­si “laak­ko­e­läin­ten” (Pla­co­zoa) – pää­jak­son, jota ei lu­ki­on kir­jois­sa­kaan tä­hän asti ole juu­ri esi­tel­ty.

Ai­hees­ta li­sää:

[Artikkelin alkuun]


2.4.2014
Uusi ni­me­ä­mis­jär­jes­tel­mä ke­hit­teil­lä?

Ame­rik­ka­lai­nen tut­ki­ja Bo­ris Vi­nat­zer eh­dot­taa ko­ko­naan uut­ta me­ne­tel­mää la­jien tie­teel­li­sek­si ni­mek­si.
Tä­män uu­den jär­jes­tel­mään mu­kaan koti­hii­ri (Mus musc­lus) oli­si 1a0b28c0do­e­of0gh

sibya / Pixabay

Tämä uu­den ni­men pe­rus­tee­na oli­si la­jin dna:n koo­di.

DNA: ta käytetään, kun selvitetään eliöiden polveutumista ja sukulaisuuttaa eli fylogeniaa:

[Artikkelin alkuun]


Lajien suomalaisista nimistä

Suomessa on nimistötoimikunta, joka kokouksissaan päättää uusien, vielä nimeämättömien lajien suomalaiset nimet.
Kun taksonomia tarkentuu, joudutaan aika ajoin muuttamaan lajien entiset nimet vastaamaan paremmin niiden asemaan järjestelmässä.
Edelleenkin aiheuttaa hämmennystä hirvieläinten uudet nimet senkin takia, että ne pitäisi muuttaa myös metsästyslainsäädäntöön.

Muutoksia on tehty senkin  takia, että lajin tai jopa lajiryhmän nimi saattaa aiheuttaa sekaannusta siitä, mikä eläin biologialtaan oikeasti on. Esim. merileijona on nykyisin leijonahylje ja maamyyrä kontiainen.
Huumoriakin löytyy maaoravalle annetusta uudesta nimestä: tikutaku.
Jotkut nimet ovat niin vakiintuneita, ettei niitä ole muutettu: esim. tervapääsky on nimeltään edelleen pääsky, vaikka se kuuluu kirskulintuihin. Sen sijaan partatiainen on nyt viiksitimali.

Näistä löytyy perusteellista tietoa aiheesta:

ile:Caddisfly (Trichoptera sp.) (14725633638).jpg Creative Commons Attribution 2.0 Generic

Täytyy kyllä ihailla nimien antajien mielikuvitusta.
“Luonnon tutkijassa 2/2004” oli lueteltu kaikki Suomen vesieperhoset taksonomisessa järjestyksessä.
Poimin tähän yhden esimerkin sieltä.

  • Vesiperhoset (Trichoptera) eli sirvikkäät on hyönteisten lahko
    • Heimo: Rysäsirvikkkäät (Polycentropodiadae)
      • Suku: Lipporysäkkäät (Plectrocnemia)
        • Laji: Isolipporysäkäs (Plectrocnemia conspersa)

[Artikkelin alkuun]



Twitteristä

[Artikkelin alkuun]

Share