kesä 14

Lintuvaelluksella 10.-12.6.2018

Kävelyosuudet


Vaelluksen kävelyosuudet All Trailissa:

Parikkalasta Enonkoskelle kulkenut Pyhien polkujen lintuvaellus  loppui 14.6.2018 – Omalla kohdallani tosin jo jo aamulla 12.6., matkan puolessa välissä, vaikka alun perin tarkoitukseni (kts. artikkelini) oli olla mukana koko vaelluksen ajan.
Tämän vaelluksen teemana olivat linnut ja niihin keskityn tämän  artikkelin alkupuolella.  
Vaelluksella on kävelymatkan pituudella mitattuna fyysinen ulottuvuus, mutta sen sisälle asettuu myös muuta. Vaikka matka jäi minulta puoleen väliin, sain kyllä tuntumaa myös tähän syvällisempään kokemukseen. Siitä kerron artikkelin lopussa.
Kiitotos vaelluksen suunnittelijoille ja oppaille: Kaikki sujui  hienosti. Ihailin logistiikkaa hoitavien, vaapaehtoisten ihmisten paneutumista tehtäväänsä  meidän vaeltajien hyväksi. 

Vaelluksen aluksi sovittiin, että päivien aikana laitetaan ylös havaitut lintulajit. Käytimme siihen lajilistaa, jonka pohjan saat käyttöösi sähköisenä myös alla olevasta linkistä (Lisäsin alkuun allin!):

Havaintolista, jossa lajit ovat aakkosjärjestyksessä. Ihan kaikkia Suomessa tavattuja lajeja ei ole  mukana. Tätä listaa voi käyttää esim. linturetkillä tai kun kerää pinnalistoja jostain paikasta. Sen avulla voi myös etsiä ko. linnun tietoja netistä tai puhellinsovelluksesta.

Toki kukin sai laittaa havainnot muistiin retken aikana omalla tavallaan, mutta tavoitteena oli, että kaikki vaelluksen lajit tulisivat kirjatuksi. Alkuperäinen ajatus siitä, että kunkin päivän kaikki lajit (myös siis jo aikaisemmin havaitut) merkattaisiin muistiin todettiin käytännössä aika hankalaksi. Tosin jotkut sitäkin tekivät, mikä on varsin kunnioitettavaa.
Tässä koosteessa ovat mukana vain kunkin päivän aikana havaitut uudet lajit.
Lajilistojen johdantona  on yleisiä huomioita ja tietoa sen päivän vaellusosuudesta myös muilta kuin lintuhavaintojen osalta.

Toki vaelluksen aikana tehtiin myös muita luontohavaintoja. Mukana oli henkilöitä, jotka olivat kasviharrastajia ja myös perhosia ja muitakin eliöitä tuli niitä tuntevien avulla määritettyä.
Esimerkiksi vaskitsa nähtiin sekä elävänä että metsätielle tallautuneena ja pihlajaperhosia lenteli usein metsäteillä.

Sää suosi vaellustamme ja itikoita oli ihan “mukavasti”.

Tässä keskityn vain lintuihin.
Luonnollisesti tarkoitus oli myös oppia tunnistamaan lintuja sekä ulkonäöltä että äänistä. Varsin pian kävi selväksi, että metsätaipaleilla tämä jälkimmäinen on oikeastaan usein se ainoa käytännössä toimiva tapa. “Live”- tilanteessa apuna käytettiin lintukirjan ohella nettisivuja ja puhelimen asennettua sovellusta. Näistä katseltiin ko. havaitun lajin tuntomerkkejä ja kuunneltiin sen laulua ja muita ääniä.

Näissä lajilistoissa olen laittanut lajin kohdalle omaan ikkunaan avautuvan nettilinkin Luontoporttiin [lp].

Siikalahti 10.6.2018

10.6.2018: Oronmylly ja Siikalahti
Jo vaelluksen lähtöpaikassa, Parikkalan Oronmyllyn toimintakeskuksen pihassa heti, sinne saavuttuamme  teimme ensimmäisiä lintuhavaintoja. Sunnuntaina ja maanantaina lintuasiantuntijana oli myös suojelubiologi Jouni Koskela.
Illalla teimme retken Siikalahdelle. Lintutornissa ja sinne matkalla kiikaroimme ja kaukoputkella tiirailimme lintuja. Osittain erittäin lämpimästä ja lintujen pesimisen kannalta otollisesta toukokuusta johtuen vaelluksen ajankohta oli hiukan liian myöhäinen. Tätä ei tietenkään voinut etukäteen tietää. Ajankohtaan nähden satakielet  ja muut yölaulajat olivat vaisusti äänessä ja vesilinnut poikueineen piilossa kasvillisuuden seassa. Toki monia ns. hyviä lajeja nähtiin ja kuultiin.
Hiukan harmittaa, että Tiirasta tekemäni pohjustuksen mukaan piti kuulua myös pensassirkkalintu ja rastaskerttunen, mutta ei niitä kovasta yrityksestä huolimatta havaittu. Ruisrääkkä sentään raksutti lähipellolla. Pensaskertun lyhyt säe jäi ehkä mieleen tuleviakin päiviä varten.

Lajilista aakkosjärjestyksessä:

Lajeja yhteensä: 57

11.6.2018; Kohti Hannukselaa

11.6.2018: Vaellus Oronmyllyltä Putikkoon

Metsäteitä ja -polkuja taivaltaessamme näkyi ja kuului metsäkirvisiä usein. Sen varoitusääni lienee tullut tutuksi muillakin taipaleilla. Käkiä nähtiin ja kukuntaa kuului useita. Hernekertun ja kulorastaan laulua kuunneltiin herkällä korvalla.
Kohokohta tällä taipaleella oli idänuunilinnun laulun kuuleminen.
Oikeastaan ihmetytti, ettei kuulunut eikä näkynyt tänä eikä seuraavanakaan päivänä yhtään pensas-ja kivitaskua eikä peukaloista, vaikka niille sopivia biotooppeja sattui matkalle useita. Valkoviklo olisi myös ollut etukäteen ajatellen ja myös etukäteistietojen mukaan ns. varma tapaus, mutta eipä sitäkään havaittu.
Kuivaa ja pölyistä oli kankaiden metsäteillä.

11.6.2018; Putikon asema

Putikosta Punkarjun  Kruunupuistoon menimme autokyydillä. Ennen sitä saimme kuulla mielenkiintoisen katsauksen Putikon kylän historiasta, kehityksestä ja nykypäivästä.

Uudet lajit:

Lajeja yhteensä: 11

11.6.2018; Kruunupuistossa

12.6.2018: Vaellus Punkaharjulta Kerimäelle

Majapaikasta Harjunporttiin kuljimme alkumatkan ns. Topeliuksen polkua Punkaharjun sivulla. Hotellin jälkeen saimme mukavan havainnon metsikössä poukkoilevasta lehtokurppaparista.

12.6.2018; Punkaharjun hotelli

Harjunportista meillä oli autokyyti Kulennoisenharjun alkupäähän. Siitä alkoikin todella mukavaa reittiä  kävely ensin harjua ja sitten sen sivuitse kulkien. Sekä sää että lintuhavainnot olivat meille suosiollisia. Ensin kuulutiin kuusikossa retken toinen idänuunilintu. Sitten kun pysähdyimme kuuntelemaan ja katselemaan tiltalttia läheisten puiden latvaan, tuli värikäs pikkukäpylintupari oikein kunnolla näytille. Lähellä taukopaikkaa kuului vielä kanahaukan varoittelua.

12.6.2018; Kulennoisenharjun katveessa

12.6.2018; Evästauko laavulla

12.6-2018; Huosion metsäkirkko

Maisemat Huosion seudulla lampineen, mäntykankaineen ja pienine suolämpäreineen olivat hienoja ja polut miellyttäviä kulkea. Metsäkirkossa lammen rannalla istahdettiin ennen Huosion majalla meille järjestettyä kahvitusta piirakoineen ja munkkeineen.

12.6-2018; Huosion majalla

Kerimäen lintutornille menimme autokyydillä. Vesilintuja näkyi vähän. Harvoin näyttäytyvä kaulushaikara pyrähti vähäksi aikaa näkyviin ruovikon ylle. Tuulihaukkapari kaarteli lahden päällä ja pajusirkku saatiin myös kaukoputken näkökenttään.
Kerimäen kirkolta, opastuksen jälkeen kävelimme Kaukalinnaan.

Uudet lajit:

Lajeja yhteensä: 6

13.6.2018 Aamu
Keskeytin matkani tähän. Niinpä tälle listalleni  viimeinen uusi laji on viitakerttunen, jota kuuntelimme pihapiirissä  ennen kuin muilla vaeltajilla matka jatkui.

Näin tähän mennessä vaelluksen aikana oli havaittu yhteensä 75 lajia

*****

Vaellusta myös syvyyssuunnassa

Vaikka minulla nyt jäi reissu pituussuunnassa kesken ja sen takia moni polku ja tie jäi tallaamatta sekä uusia lintuhavaintoja tekemättä, sain jo puoleen matkaan mennessä aika hyvän käsityksen siitä, mitä vaellus sisältää fyysisellä, henkisellä ja myös hengellisellä tasolla. On tietysti aivan vapaaehtoista, kuinka paljon haluaa näihin osallistua ja paneutua: Siihen tarjoutuu mahdollisuus ennen päivän vaellukselle lähtöä pidettävissä hartauksissa ja keskusteluissa kanssakulkijoiden kanssa. On itsestä kiinni, miten paljon on valmis jakamaan ajatuksiaan ja kokemuksiaan – ja luonnollisesti myös saamaan – itselle entuudestaan vieraiden ihmisten seurassa.
En ole  ennen näillä tämän tyyppisillä vaelluksilla ollut. Tällä vähäisellä kokemuksella väittäisin, että varsin pitkiäkin matkoja kävellessä, etenkin silloin kun aika ajoin kuljetaan puoli tuntia hiljaisuudessa väkisinkin tekee samalla matkaa myös syvyyssuunnassa: Omaan itseensä ja myös suhteessa muihin.

Kuvagalleria

Kuvia Pyhien polkujen lintuvaellukselta 10.-12.6.2018
Share

kesä 04

Haasteellisia lauluja

Kultarinta; Oma pastellimaalaus

Useiden lintujen paras ja luonnossa aika usein ainoa määritysperuste on sen laulu tai muu ääni.
Olen tähän koonnut joitain lajeja, lajipareja tai -ryhmiä, joiden laulun tunnistaminen ja erottaminen toisistaan on haasteellista. Jutun ajankohtaisena pontimena on havaintoni linnusta, jonka laulua itikkaparvesta välittämättä koetin määrittää ja myös kännykällä kuvasin myöhään illalla 3.6.2018.

Artikkeliin olisin toki voinut ottaa mukaan muitakin lajeja kuten vaikkapa kerttusista ryti- ja rastaskerttusen ja monia muita lajeja, mutta tällä kertaa pitäydyin näissä.
Tämä lajilajitelma on syntynyt tähän juttuun sekä henkilökohtaisen kokemuksen että Facebookissa julkaistujen ääninäytteiden, kysymysten ja niiden kommentointien ohjaamana.
Tässä keskityn vain lauluihin. Kutsu- ja varoitusäänet vaatisivat ihan oman juttunsa.

Äänilähteitä:

Sirkkalinnut

Pensassirkkalinnun laulun ja sen vakiolaulupaikat tunnen ja viitasirkkalintu on laulanut tänäkin kesänä ihan tuossa lähellä, mutta tämä laulu tuntui jotenkin erilaiselta.
Olen tässä kevään mittaan pitänyt itselleni “lintukurssia”, jonka yhtenä aiheena ovat olleet näiden lajien hyvin samanlaiset laulut. Ääninäytteistä oli jäänyt mieleen viirusirkkalinnun laulu: Omaa havaintoa siitä minulla ei ole. Itikkaparvesta välittämättä kuuntelin ja yritin nähdäkin tätä laulajaa.
Lintujen reviirillä ei ole suotavaa käyttää atrappia eli soittaa laulavan linnun kuullen äänitettä.  Tunnustan nyt näin tehneeni ja kuuntelin sekä Tarsigerista että kännykän Collins Bird Guidesta viirusirkkalinnun laulua. Jälkimmäinen näyte on lyhyt, mutta minusta se muistutti erittäin paljon tämän laulajan ääntä. Kuuntelin atrapin lähemmäksi houkuttelemaa lintua toisella korvalla ja kännykän ääninäytettä toisella yhtä aikaa ja aloin tulla yhä vakuuttuneemmaksi, että tämä on viirusirkkalintu.
Tässä on kolme viirusirkkalinnun laulunäytettä Tarsigerista: Voit itse verrata niitä videolta kuuluvaan lauluun – Minusta ne ovat kovin samanlaisia:

Muita näytteitä:

Määritykseni alkoi kuitenkin sen verran epäilyttää, että laitoin videon Facebookin “Opi tunnistamaan lintuja”- ryhmään. Sieltä tuli selvä “tuomio”: Kyseessä ei ole viirusirkka- vaan kuitenkin viitasirkkalintu.
Rytmi on hitaampi ja ei niin korkealta ja nopeasti helisevä kuin viirusirkkalinnulla.
Laulun lisäksi poissulkeva tieto on se, ettei viirusirkkalintua ole tavattu näillä seuduin ikinä ennen juhannuksen seutua.
Asia varmistui vielä “Suomen linnut” – ryhmässä: Kiitos kommentoijille molemmissa! Jos olisin tarkistanut tämän Tiirasta ennen määritystäni, olisin ilman muuta hylännyt viirusirkan ja tyytynyt viitasirkkaan.

Tämä kokemukseni osoittaa ainakin kaksi asiaa, jotka pitää ottaa huomioon itselle uusien ja oudoimpien lajien määrityksessä :

  • Useimmiten se “tavallisempi” laji on kuitenkin se oikea eli ei pidä innostua liikaa
  • Kaikki määritykseen vaikuttavat asiat pitää ottaa huomioon. Tässä ratkaiseva tekijä oli lauluaika, joka on viirusirkkalinnulle erittäin epätodennäköinen.

Minua valistettiin, että viitasirkkalinnulla on laulussa suuriakin vaihteluja.
Tässä näyte siitä: Tarsiger; Viitasirkkalintu;  kolme eri äänityyppiä

Tätä juttua tehdessäni muistin, että minullahan on tallessa tämä video viitasirkkalinnusta

Pensassirkkalinnun laulu on minusta näistä kolmesta helpoin tunnistaa: Se on pitkään jatkuvaa tasaista, yhtämittaista surinaa.

Kertut

Jos aloitan helpoimmista:
Facebookissa on ollut kevään mittaan oikein “herne-/pensaskerttu– buumi”: Niitä on pyydetty määrittämään erittäin usein. Ulkonäöltä ne ovat toki hyvin samanlaisia, mutta laulusta ne on helppo tunnistaa. Tosin hernekertun laulu ei aina ole sellaista tuttua “herneropinaa”, mistä se lienee nimensäkin saanut. Tässä näyte, jossa se laulaa pajulintumaisesti: Tarsiger
Pensaskertun laulu on lyhyt, hätäinen säe – Vähän samanoloinen kuin itse lintukin käytökseltään.

Lehtokerttu lavertelee usein yhtäjaksoisesti ja tunnistettavasti, mutta on siltäkin nauhoitettu poikkeavaa laulua kuten tämä: Tarsiger

Mustapääkertun pontevan laulun kuuleminen on minulle aika tärkeä kesän alun merkki. Sen säkeen alkupuoli muistuttaa lehtokerttua, mutta loppuosan huilumainen nousu on sille tyypillistä. Onpa siltäkin tallennettu “outo” laulu: Tarsiger

Kerttuset

Sitten siirryn todellisiin mestarilaulajiin. Lienee makuasia, kumpi laulaa paremmin: viita- vai luhtakerttunen.
Niiden tunnistaminen ulkonäön perusteella onnistuu, jos ne pääsee näkemään kunnolla.
Tästä on minulla täällä:

Laulu on kuitenkin niiden erottamiseen paras tuntomerkki.
Kesti aikansa ennen kuin minäkin opin ne varmasti siitä tunnistamaan. Asiaa on kovasti auttanut se, että tässä kesäpaikkamme lähellä on ollut useampanakin kesänä ollut mahdollisuus kuunnella niitä jopa samalla linturetkellä ja lähekkäin.
Molemmista olen saanut myös kuvattua jonkinlaisen  videon ja luhtakerttusen videoista tein myös interaktiivisen tehtävän.
Mistäs näiden laulut olen itse aika pätevästi oppinut tunnistamaan?
Molempien laulut ovat erittäin monipuolisia ja niissä on mukana runsaasti sekä suomalaisten että niiden talvehtimisalueiden lintujen matkintoja. Luhtakerttusen laulu on nopeatempoisempaa, osin suorastaan ryöpsähtelevää ja se ei toista jotain teemaa niin selvästi kuin viitakerttunen. Selvin ero on kuitenkin viitakerttusen laulussa aina jossain vaiheessa toistuvat huilumaiset osuudet. Tästä muistuu mieleen eräs kesä, jolloin menossa olivat jalkapallon mm-kisat (toistoa tälle kesälle). Ihan tuossa pihan nurkan puskassa lauloi viitakerttunen, joka oli ihan selvästi loppuottelussa Italian puolella: Se nimittäin toisti vähän väliä ja selvästi: “italyy…italyy..italyy”!

Viitakerttusen videoin pellon keskelä olevasta pusikosta.

Netissä:

Kultarinta

Kultarinta on tässä syytä ottaa mukaan, koska se laulajana tavoittelee viita- ja luhtakerttusen taitoa, tosin ei siihen kylläkään monipuolisuudessa yllä. Jos sen laulusta kuulee vain lyhyen pätkän, voi luulla vaikkapa viitakerttusen laulavan. Pitemmässä kuuntelussa alkavat erottua sille tyypilliset takakireät kitinät.
Se on ollut pihan reunametsässä useana kesänä ja vuonna 2016 sain siitä tämän videon.

Laulurastas, mustarastas ja kulorastas

Nämä  otin tähän mukaan osittain samasta syystä kuin nuo kertut: On kysytty tosi usein Facebookisssa, mikä laulaa, kun kyseessä on ollut laulurastas. Eipä tuota toisaalta sovi ihmetellä: Se on mestarilaulaja, kun sitä syventyy tarkemmin kuuntelemaan. Sitä on epäilty jopa satakieleksi.
Laulurastas on aika helppo tunnistaa siitä, että se toistaa määrättyä säkeen osaa useita kertoja. Niinpä niin! Kuinka ollakaan; ei aina kuten tämä näyte todistaa: Tarsiger
Videoni on kesäpaikan pihalta, jossa näkyy sen tyypillinen laulupaikka eli puun latva.

Ensimmäisen mustarastaan laulun kuuleminen on monelle kevään alun merkki.
Sekin on tosi taitava ja yllättävän monipuolinen laulaja. Laulun sointuvaa kauneutta ovat säveltäjätkin tarkasti kuunnelleet.
Joku aika sitten Facebookissa julkaistiin video, jossa sekä kysyjän että joidenkin kommentoijien mielestä laulaa mustarastaan lisäksi myös kuhankeittäjä. Kieltämättä varsin sen oloinen lyhyt “kuha kiehuu” näytteestä kerran kuuluu. Päädyttiin kuitenkin siihen, että senkin “sanoo” mustarastas. Tämäkin osoittaa sen kykyjä laulajana. Se jäi kai hiukan epäselväksi, matkiko se oikeasti kuhankeittäjää vai tuliko sitä muistuttava laulunpätkä mukaan ihan muuten vaan. Suomessa on raportoitu mustarastaan matkivan Vermossa hevosta ja Englannista on julkaistu raportti, jossa se matkii hälytysajoneuvoa.

Kulorastaan otan mukaan tähän siksi, että sen laulu on varsin samanlainen kuin mustarastaan eli surumielinen säe. Se ei ole niin monipuolinen laulaja kuin mustarastas ja sen laulupaikka melko todennäköisesti paljastaa, kumpi on äänessä: Jos kuulee kuivalta mäntykankaalta mustarastaan tyyppistä laulua, kyseessä ei ole se vaan kulorastas.

Share

kesä 02

Mainio geokätköretki

Soinilan laavu

Tapanani on etsiä kartasta uusia paikkoja, luontokohteita ja reittejä, joita sitten kuljen kävellen ja pyöräillen. Usein näillä retkillä löytyy hienoja paikkoja ja kokee mukavia luontoelämyksiä.
Jos kyseessä ei ole kunnolla ympäri kierrettävä reitti, käytän seuraavaa taktiikkaa: Vien autolla polkupyörän reitin toiseen päähän, ajan autolla lähtöpaikkaan ja kävelen pyörän luo ja sieltä sitten taas pyörällä autolle.

Näin tein myös 31.5.218, kun tavoitteenani oli patikoida “Kievarin kierroksen” loppuosaa. Koko tämä vaellusreitti (talvella latu) on geokätkötetty tiuhaan ja purkit ovat helposti löydettävissä. Näinpä tämä harrastus vei taas kerran minut seudulle, jonne tuskin olisin muuten mennyt ilman geokätköjä.
Löydettyjen kätköjen määrä karttui tällä reissulla vähän liiankin helposti verrattuna moneen turhautumistuokiooni, kun selvästä paikannuksesta huolimatta, purkki ei vain löydy.

Yhden kätkön luona minua tervehti tämmöinen hymynaama: Oli joltain pikkuvesseliltä pudonnut pehmolelu matkasta

Reitti ja retken anti oli mitä mainioin. Matkalle sattui erittäin siisti ja perusteellisesti varustettu laavu. Ojien yli oli tuotu uudet siltalevyt. Reitistä pidetään näköjään hyvää huolta.

Idänuunilintu lauloi reitin varrella ja yhdessä aukkopaikassa oli hieno kukkaniitty.


Jo menomatkalla autolla kiinnitin huomioita tien varressa olevaan, tupasvillaa valkoisenaan kasvavaan suohon. Kun olin suunnitellut retken niin, että pyöräilen paalumatkana autolle, oli hyvä pysähtyä sitä kuvaamaan: Siitä tämä kuva-albumi – Jotkut kuvat toimivat paremmin mustavalkeina.

Tupasvillaa 31.5.2018
Share