Hel 23

Kaunista kuuraa – kunnon pakkasia

On menossa tämän talven kylmin ja samalla kaunein pitempi pakkasjakso. Tämä tietää sitä, että hanget kimaltavat auringossa ja kuuraa kertyy puiden oksille ja rakenteisiin.

Olen joltisenkin hämmentynyt siitä yliampuvasta tavasta, millä mediassa tämän ja ensi viikon pakkasesta ainakin otsikkotasolla uutisoidaan: Ihan kuin meitä olisi kohdannut joku aivan poikkeuksellinen sääilmiö ja ikävä, suorastaa pelottava asia. Kyllähän Suomen talveen kuuluvat ihan kunnon pakkaset, vai halutaanko tämäkin sydäntalvi viettää pilvisessä harmaudessa ja likaisten, märkien lumien seassa?  Näinhän muutamana edellistalvena säätilanne on ollut.
Itse olen aina tykännyt runsaasta lumesta ja  pakkaspäivistä, jolloin luontokin näyttäytyy parhaimmillaan.

Tässä on muutamia kuvia eiliseltä 22.2.2018.
KIikkaa galleriassa kuva auki > kameralogo > selaa

Kuurakuvia 22.2.2018
Share

Hel 19

Tähtitaivaan alla pakkasiltana

tähtitaivasta_Sotkanniemi 18.2018-12

Kuopio; Sotkanniemi 18.2018; Nikon D7200; Sigma 18-35 A; ƒ/2.2, 18.0 mm, 13 sek; iso 3200

Tähtitaivaan kuvaaminen on sekä välineiden että taidon puolesta haasteellista puuhaa. Hyviä ohjeita kameran säätöihin ja tietoa tarvittavasta optiikasta löytyy netistä. Eilen illalla 18.2.2018 kävin kiprakassa pakkasessa jäällä kokeilemassa, minkälaisia kuvia saisin.

Opastuksia:

Itselläni on ns. kroppikennoinen kamerarunko. Täysi kenno olisi tietysti tähtikuvaukseen parempi. Kameran pitäisi täysin pimeässä tai niukassa valossa kuvatessa “sietää” suuria ISO- arvoja ilman, että kuvaan tulee liikaa kohinaa (rakeisuutta). Oma kamerani on tässä suhteessa varsin hyvä.
Objektiivin pitäisi olla mahdollisimman laajakulmainen ja valovoimainen. Oma “lasini” on 18-35 mm/1.8 , joka jotenkin sopii tähänkin tarkoitukseen.

Yötaivasta tulisi kuvata mahdollisimman suurella iso-arvolla ja aukolla. Suljinaika pitää olla aika pitkä. Tämä onnistuu luonnollisesti vain jalustalta ja tärähtämisen estämiseksi pitää käyttää aika- tai kaukolaukaisua. Koska maapallon pyörimisestä johtuen tähdet näennäisesti liikkuvat taivaalla, liian pitkällä valotusajalla ne eivät kuvassa, etenkin lähellä taivaanrantaa  pysy pistemäisinä. Tähänkin löytyy jopa laskukaavoja: mikä kulma taivaalle ja mikä suljinaika milläkin aukolla/objektiivilla ja isoarvolla on paras, jotta tähtitaivaan pyöriminen näkyisi kuvassa mahdollisimman vähän.
Kun aukko on iso (eli lukema pieni) on erittäin hankala säätää tarkennusta. Periaatteessa tarkennuksen pitäisi toimia, jos sen säätää äärettömyyteen: avaruuttahan tässä kuvataan, mutta ei se käytännössä toimi niin. Automaattitarkennusta ei voi käyttää ja manuaalitarkennuksen pitäisi pysyä paikallaan. Mihinpäs ja miten sitä pimeässä tarkentaa? Pitäisi olla joku näkyvä valaistu kohta, mihin tähdätä.

Olin tosiaan ensimmäistä kertaa ihan tarkoituksella ja talvella kuvaamassa tähtitaivasta. Huomasin heti muutaman kuvan jälkeen, että haasteellista puuhaa on. Vaikka yritin tarkentaa kameran käsin “live view”- tilassa kymmenien metrien päässä olevaan taskulamppuun, ei tämä tarkennus kuitenkaan sitten toiminut.  (Taskulamppu myös hyytyi pakkasessa melkein heti). Niinpä haarukoin eri kuvissa tarkennusta äärettömän seutuville: Harvemmin onnistui, yleensä ei.
Kokeilin ensin opastuksissa kerrottuja aukko- ja valotusarvoja ja kun ne eivät näyttäneet antavan kunnollisia kuvia, kokeilin muutaman kerran erilaisilla arvoilla.
Suuri pulma kuvatessa oli tällä kertaa varsin kova pakkanen. Niinpä en jäällä kovin pitkään viihtynyt, kun kameran, taskulampun ja jalustan käpistely oli sormille tosi kylmäävää puuhaa. Kun sitten varpaitakin alkoi kylmä kipristellä katsoin parhaimmaksi lähteä kotiin lämmittelemään.

Tämä tähtikuvauskeikka jäi siis varsin torsoksi ja kuvista onnistui vain muutama edes joten kuten, että ne ilkiää tähän laittaa katsottavaksi. Ehkä vasta syyspimeillä testailen uudelleen tarkemmin. millä säädöillä kuvat onnistuvat paremmin.

Kuvia olen säätänyt Lightroomilla, jotta taivas olisi oikeamman värinen ja tähdet erottuisivat paremmin. Tätäkin tein ensimmäistä kertaa yötaivaskuvissa, mikä selittää hapuilevan lopputuloksen. Alkuperäisissä kuvissa taivaalla on punertava sävy, mikä johtunee taivaanrannassa näkyvistä Kuopion ja muiden lähitaajamien valoista. Ne näkyvät myös näissä kuvissa.  Yötaivaan kuvaamisen yksi haaste onkin löytää semmoinen paikka, minne ei taivaalla näy muita kuin avaruuden valoja. Se onkin nykyaikana varsin hankalaa ainakin moottoriteiden ja kaupunkien lähellä.
Linnunrataa en kuviin saanut näkyviin kuin ihan hämärästi.

Yhdessä kuvassa näkyy heikko valoviiru. Kun tutkin muitakin kuvia, joissa näkyi vastaavia kohtia, huomasin, että niitä menee ristiin rastiin. Niinpä päättelin, että ne eivät ole “tähdenlentoja” vaan luultavimmin pitkänmatkan lentokoneiden jättämiä juovia tai ehkä satelliitteja.

tähtitaivasta_Sotkanniemi 18.2018-2

Kuopio; Sotkanniemi 18.2018; Nikon D7200; Sigma 18-35 A; ƒ/1.8, 18.0 mm, 20 sek; iso 3200

tähtitaivasta_Sotkanniemi 18.2018-7

Kuopio;Sotkanniemi 18.2018; Nikon D7200; Sigma 18-35 A; ƒ/2.2, 18.0 mm, 13 sek; iso 3200

tähtitaivasta_Sotkanniemi 18.2018-9

Kuopio; Sotkanniemi 18.2018; Nikon D7200; Sigma 18-35 A; ƒ/2.2, 18.0 mm, 13 sek; iso 3200

Share

Hel 06

Lumesta

lumesta_Hiihtoretki 5.2.2018-2

Eilenkin 5.2.2018 oli Kuopiossa hieno, aurinkoinen pakkaskeli. Niinpä hiihtää luikuttelin kimaltelevia latuja pitkin välillä pysähtyen kuvia ottamaan. Hiihtolenkin tiedot ja kuvagalleria on jutun lopussa.
Suomessa on etenkin Kainuussa ollut tänä talvena suuria pulmia ns. tykkylumesta. Yhdysvaltojen itärannikolla riehui muutama viikko sitten lumimyrsky ja Moskovaan satoi viikonloppuna (3.-4.2.2018) ennätysmäärä lunta.
On siis mitä otollisin hetki tehdä juttua lumesta ja päivittää lumitietämystä.

Lumi ja sen olomuodot

Lumi syntyy jääkiteistä. Se putoilee maan pinnalle monenlaisina lumihiutaleina, joita syntyy sadepilvien yläosassa, jossa lämpötila on 12-40 miinuksella. Hiutaleet rakentuvat jääkiteistä ja alijäähtyneistä vesipisaroista. Aluksi hiutaleet liikkuvat pilvessä ylöskin päin, mutta kun niiden koko kasvaa, ne alkavat pudota maata kohti. Alas mennessä rakenne voi muuttua ilman eri kerrosten lämpötilan ja ilmavirtausten mukaan.  Jos ne ohittavat kerroksen, jossa lämpötila on plussan puolella, syntyy räntä- tai vesisade, kun hiutaleet sulavat osittain tai kokonaan.

Useimmat lienevät tutkailleet kädelle laskeutuneita hiutaleita tarkemmin: Niissä näkyy etenkin kovemmalla pakkasella kauniita lumikiteitä. Niiden perusmuoto on kuusikulmio, mutta sen sakaroiden rakenne vaihtelee. Kiteet voivat olla esim. levymäisiä tai haaroittuvia tähtiä. Erilaisten kiteiden ja sitä myöten myös lumihiutaleiden syntyä on tutkittu tarkasti. On semmoinen käsitys, että koskaan ei synny kahta täysin samanlaista hiutaletta. Tämä on lähinnä määritelmäkysymys. Yksittäiset, pienet jääkiteet voivat olla ihan samanlaisia, mutta isommista löytyy lukemattomia variaatiota erilaisia kiteitä. On näin erittäin epätodennäköistä, että eri hiutaleisiin tulisi juuri sama kidekombinaatio.

jill111 / Pixabay

jill111 / Pixabay

Olet varmaan huomannut, että sopivalla pakkasella ja tuulettomassa säässä lumen pinnalla olevat kiteet kasvavat yhä suuremmiksi. Lopulta hangen pinta kimaltelee auringon ja jopa kuun valossa hienosti. Kimaltelevan hanki on varsin haasteellinen kuvattava. Sen sijaan ikkunaruutuun tai esim. kasvin oksalle kasvavat kiteet ovat helppoa ja kaunista kuvattavaa.

lumesta_Ikkuna 5.1.2015

Ikkuna 5.1.2015

lumesta_Kuopio; Neulaniemi 22.3.200

Kuopio; Neulaniemi 22.3.2009

Lumikiteitä muodostuu siis muulloinkin kuin lumisateessa, kun syntyy huurretta tai kuuraa. Talvella 2010 puut kuorruttuivat Kuopiossa näin viikkokausiksi paksuun vaippaan.

lumesta_Kuopio; Neulamäki 15.1.2010

Kuopio; Neulamäki 15.1.2010

Tämän talven lumen aiheuttamien sähkökatkosten yhteydessä on yleensä käytetty käsitettä tykkylumi. Jonkun verran on mediassa keskusteltu siitä, onko tuo termi “säätieteellisesti” oikea vai pitäisikö vain puhua puiden päälle sataneesta runsaasta “taigalumesta”.

Lumisateen syntyminen

Kuten edellä kävi ilmi, lumisade syntyy vain silloin, kun lämpötila jossain kohtaa alailmakehää on pakkasen puolella. Voi lunta toki sataa, vaikka maan pinnalla on plusasteita: tällöin ylempänä syntyneet hiutaleet eivät ehdi sulaa ennen maahan putoamistaan.
Suomessa yhtenäisiä lumisateita on lämpimän rintaman kohdalla. Kylmän rintaman kohdalla esiintyy lumikuuroja.
Jos lämmin ilmamassa kulkee avoveden kuten vaikkapa Suomen rannikolla vielä jäätymättömän meren yli, siitä siirtyy ilmaan lisää kosteutta ja mantereelle syntyy tällöin runsasta lumisadetta.

lumesta_Oulu; Nallikari 14.1.2012 -2

Oulu; Nallikari 14.1.2012

Lumipeite ja lumitutkimus

Maassa oleva lumi on seos, jossa on jääkiteitä, nestemäistä vettä ja ilmaa. Sen rakenne muuttuu koko ajan.
Itse kukin varmaan odottelee innolla kevään hankiaisia: päivällä sulanut lumi jäätyy yöllä kantavaksi pinnaksi.
Tieteellisessä tutkimuksessa lumi luokitellaan sen ominaisuuksien mukaan kuuteen luokkaan:  tundralumi, taigalumi, vuoristolumi eli alppilumi, preerialumi, merilumi ja ajoittainen eli efemeraalinen lumi.
Lumesta mitataan sen paksuus, tiheys, lämmönjohtavuus, kerrosten lukumäärä ja nestemäisen veden määrä.
Suojasäällä lumitöissä lumi tuntuu paljon painavammalta kuin pakkasella. Kun asuimme aikaisemmin omakotitalossa ja varsin lumisella seudulla, tuli kiire pudottaa katolle kertynyt paksu lumi suojasään tultua: Oli semmoinen tuntuma, että katon lumikuorma tällöin kasvaa ja oli huoli, että katto ei enää lisäpainoa kestä. Itse asiassa nämä näkemykset ovat virheellisiä: lumen massa ei lisäänny suojasäällä, mutta sen tiheys muuttuu. Niinpä lumikolaan tai lapioon mahtuu enemmän lunta ja siksi se tuntuu painavammalta. Katolla oleva lumi painaa ihan yhtä paljon pakkasella kuin suojasäällä. Katolla olevan massa jopa vähenee, jos lumi alkaa sulaa. Suomessa omakoti- ja rivitalojen kattojen kestävyys on kyllä mitoitettu kestämään suuriakin lumimääriä ja sikäli talven mittaan useammasta lumen pudotuksesta saattaa olla katolle enemmän haittaa kuin hyötyä. Enpä enää tällä iällä menisi enää katolle lumihommiin muutenkaan.

Lumen syvyyttä on perinteisesti mitattu käsipelillä kepillä, jossa on mitta-asteikko. Talven mittaan lumen paksuus toki muuttuu, vaikka uutta lunta ei sataisikaan.
Uutta on mittausten automatisointi, jossa käytetään ultraääntä.

Kaukokartoitusta käytetään nykyisin lumitutkimuksessa.
Tässä on satelliittikuva Kuopiosta 2.2.2018
Kuopio 2018 02 02

Lumiennätyksiä ja tietoja Suomesta:

Lumiennätyksiä maailmalta:

  • Suurin lumisateen määrä kuukaudessa: 9 906 mm Tamarack, California, USA, tammikuussa 1911
  • Suurin lumensyvyys: 11,455 m (eli 1146 cm) Tamarack, California, USA, 11.3.1911

Paljon voisi vielä lumesta kirjoittaa. Tässä jää käsittelemättä mm. lumen ja ilmaston suhde sekä lumen merkitys eliöille ja ihmiselle.

Lisää tietoa saat Wikipediasta ja ilmatieteen laitoksen sivulta:

Hiihtolenkki 5.2.2018

Läksin Neulalahdesta, yliopiston entisen puutarhan P- paikalta ja hiihdin metsälatua Tervaruukin ja Vuorilammen kautta Pilppaan.
Palasin jäälatua pitkin Neulaniemen ympäri. Matkaa kertyi 18 km.

Voit katsoa kuvat myös Flickristäni: Siellä katsoa niitä isompana ja tarkempana sekä näet kuvat myös sijoitettuna kartalle – Suosittelen!
Kaikki talvikuvat albumissa

Hiihtoretki 5.2.2018
Share