Heleä toukokuu 2018

Iltapäivälehtien lööpeissä säätiloja kuvaillaan usein yliampuvin ilmauksin, mitä vierastan. Tässä on ihan pakko kyllä nyt todeta, että tämä toukokuu on sään puolesta ollut ihan superhieno.

Auringon noustessa 17.5.2018 klo 5

Haukivedellä 14.5.2018

Vertailukohtana on viimevuoden toukokuu ja  kesä. Tässä toukokuussa on tainnut olla hellepäiviä jo useampia (tai ainakin monta peräkkäin) kuin viime kesänä yhteensä.  En ole tosin tähän juttuun tilastoja tutkinut. Viime kesän viileydessä ja tuulessa kävimme pitemmillä veneretkillä muistaakseni yhteensä vain kolme kertaa. Nyt on ollut veneilyyn sopivia hienoja, tyyniä päiviä ja iltoja jo useita.

Luonto puhkesi vihreyteen parissa päivässä, muuttolinnut kuten kirjosiepot saapuivat pihapiiriin ja nyt on monella lajilla jo poikaset ruokittavana. Tuomi kukkii ja kohta niityt ovat keltaisenaan voikukista.

Jos tähän hakemalla haen jotain negatiivista, on itselläni juuri tämmöisenä keväänä  parikin pulmaa.
Unet tahtovat jäädä varsin lyhyiksi, kun iltaisin pitää valvoa ja retkeilläkin auringonlaskuun saakka. Saatanpa käydä yölaulajaretkelläkin. Aamulla herään usein  jo jopa ennen auringonnousua. Kun en sitten enää saa unta, käpsehdin ulkona tai käyn luonnon veheyttä ihastelemassa ja lintuja katselemassa ja kuuntelemassa jo ennen kuin muut edes ovat jalkeilla. Kun kevät etenee nyt kovalla vauhdilla, minulle tulee aika ajoin semmoinen olo, ettei tähän kerkeä mukaan: Luonnossa olisi niin paljon koettavaa ja nähtävää juuri nyt.

Mutta ei passaa valittaa. Nautitaan tästä nyt koko sydämellä, mieli ja aistit avoimena.
Heleästä vehreydestä on tässä esimerkkinä kuvasarja Enonkosken partaalta. Koski kuohuu nyt komeimmillaan.
Järvien pinta on Saimaankin alueella poikkeuksellisen korkealla, mikä näkyy Haukiveden saarten rannoilla ja venevalkamassamme.

Enonkoski 14.5.2018
Share

Arktikaa sisämaassa

Valkoposkihanhia Haukiveden rannalla 12.5.2018

Näin toukokuun puolessa välissä on arktisten lintujen muutto vilkkaimmillaan. Viime päivinä säät ovat hellineet tämän hienon luonnonnäytelmän seuraamista Suomenlahden rannikolla. Virolahdella ovat menossa “Arktikapäivät”. On hanhia ja muita muuttajia riittänyt myös sisämaahan.

Netistä:

Hanhien, allien, mustalintujen ja muidenkin Tunturi-Lapissa, Kuolan niemimaalla ja muuallakin pohjoisen tundra-alueilla pesivien lintujen varsinainen massamuutto, jota “arktikaksi” kutsutaan kulkee Suomenlahden rannikkoa pitkin. Sopivien tuulten vallitessa osa muutosta suuntautuu myös sisämaahan, jossa lintuparvet seurailevat järviketjuja.
Hanhet eivät yleensä kevätmuutolla pysähdy lepäämään ja tankkaamaan, mutta mustalintu- ja alliparvia saattaa nähdä sisämaan järven selillä uiskentelemassa.

Kesäpaikan pihatöiden lomassa havaitsimme viime päivinä varsin suuriakin hanhiparvia lentämässä yli. Kirjasin muutamat parvet ja ilmoitin Tiiraan.
Lajien määrittäminen oli nopeasta ylilennosta johtuen puutteellista, mutta suurin osa lienee ollut valkoposkihanhia. Äänistä päätellen mukana oli myös tundrahanhia ja niitä näkyi myös yhdestä parvesta ottamassani kuvassa.

Aamulla 12.5.2018 menin staijaamaan Haukiveden rannalle ja pienehköjä hanhiparvia meni muutaman tunnin aikana.

Alleja ja hanhia Haukiveden selällä

Illalla 12.5.2018 laitoimme veneen vesille ja teimme tämän kesän ensimmäisen pienen veneretken.  Ajankohta sattuikin olemaan juuri sopiva, koska aivan yllättäen kahdeksan jälkeen järven päälle ilmaantui kaksi suurehkoa alliparvea. Linnut tekivät pienen kaarroksen ja laskeutuivat sitten samalle alueelle. Ensin parvet uiskentelivat hajallaan ja erikseen, mutta sitten ne pakkaantuivat yhä tiiviimmäksi.
Lopulta tyynellä järven selällä näkyi iso “allilautta”, jossa linnut jonoina uivat edes takaisin välillä suuntaa vaihtaen. Allit kurkottelivat siipiään räpytellen ylöspäin, pärskivät vettä kuin itseään pesten ja välillä sukeltelivat.
Koko ajan kuului lajille nimenkin antanut kova kaakatus. Tätä oli mukava seurailla ja kuunnella kauniilla tyynellä järvellä.
Otin kännykällä pienen pätkän videota: Kyllä siitä “allinlaulua” kuuluu, vaikka parvi ei kaukaa erotu!

Allien määrää oli aika vaikea arvioida, mutta äkkiseltään niitä näytti olevan jopa noin 1000. Myöhemmin laskin näistä ja muistakin kuvista noin 650 yksilöä eli aika paljon yläkanttiin meni alkuarvio. Nytpä siis tiedän, miltä tämän kokoinen alliparvi järven selällä näyttää.
Kuvat eivät ole kovinkaan tarkkoja ja ovat varsin paljon kropattuja, koska ne on otettu kaukaa veneestä ja aika lyhyellä putkella.
Suurehko hanhiparvi lensi kaukaa ohi alleja katsellessamme.

Haukivesi; 12.5.2018 illalla; Allit ovat juuri laskeutuneet kahtena parvena ja ovat vielä varsin hajallaan

Haukivesi; 12.5.2018 illalla; Allit pakkautuvat yhä tiiviimmäksi parveksi järven selällä

Haukivesi; 12.5.2018 illalla; Säpinää alliparvessa

Haukivesi; 12.5.2018 illalla; Ohi kulkenut moottorivene säikäytti allit lentoon, mutta lyhyen kaartelun jälkeen ne palasivat takaisin.

Haukivesi; 12.5.2018 illalla; Allit nousivat lentoon palatakseen sitten takaisin uiskentelemaan

Edellisen illan hienon kokemuksen innoittamana ajelin 13.5.2018 ensin veneellä muutaman kilometrin saaria kierrellen ja asetuin sitten passiin samaan paikkaan kuin edellisenä iltana. Sää oli taas mitä hienoin ja odottelin hanhia ja alleja saapuvaksi. Niitä ei vaan kuulunut. Harmaalokki tuli ihan viereen norkoilemaan ilmeisimmin kalasaaliin toivossa.

Haukivesi; 13.5.2018; Harmaalokki; Veden väreilyt heijastuvat höyhenpeitteestä

Ajattelin jo, että tämän illan “saalis” on vain auringonlaskun seuraaminen  ja kuvaaminen, mikä on hieno kokemus sinänsä.
Sitten, puolen yhdeksän maissa alkoi kuulua hanhien kaakatusta: kaksi valkoposkihanhiparvea lensi matalalla, melkein veden pintaa viistäen: suhina vain kuului. Linnut ottivat korkeutta rantaa lähestyessään ja jatkoivat muuttomatkaansa koilliseen.

Haukivesi 13.5.2018; Valkoposkihanhia veden pintaa viistäen

Kohta perästä tuli kaksi alliparvea. Linnut laskeutuivat melkein samaan paikkaan kuin edellisenä iltana ja sama meno alkoi taas.
Olisi mielenkiintoista tietää, mistä nämä allit olivat tulossa – puolen tunnin tarkkuudella samaan aikaan –  ja miksi ne ovat valinneet juuri tuon järvenselän pysähdyspaikakseen.
Esimerkiksi Virolahden Harvajanniemellä oli 12.5.2018 klo  04:30-22:00 havaittu 68560 muuttavaa allia. Osa Suomenlahden rannalle tulleista parvista suuntasi kulkunsa varmasti myös sisämaahan ja Saimaalle.
Allit käyttävät ravintonaan kaikenlaisia selkärangattomia: Olisiko niin, että jotain ravintoa on Haukivedellä juuri tähän aikaan tarjolla ja allit laskeutuvat siksi sinne lepäämään ja tankkaamaan?

Auringonlasku Haukivedellä 13.5.2018

Pilkkasiipiä, mustalintuja, hanhia ja pikkusieppo

Haukiveden rannalla 13.5.2018; Pilkkasiipiä ja koiras- ja naarasalli parven hännillä

Aamulla 13.5.2018 staijasin samassa paikassa kuin edellisenä aamuna.
Muutamia pilkkasiipi- ja mustalintuparvia (myös sekaparvina) kierteli mukavasti lahden päällä.
Myös hanhiparvia meni yli ja kauempaa ohi.
Muuton tarkkailun lomassa pidin kirjaa kaikista havaitsemistani lajeista. Niitä kertyi em. lajien lisäksi 42 ja mikä mukavinta: Pikkusieppo lauleli lähimetsikössä, hoitamattomassa rääseikössä. Se on ollut siellä useampana kesänä.

Share

Kekomuurahaisten kevättä

elaimet_hyonteiset_kekomuurahaisia_koivulla_06

Kekomuurahaisia 27.4.2018

Kevätaurinko lämmittää myös muurahaiskekoja. Syvällä pesän uumenissa talven viettäneet muurahaiset ilmaantuvat röykkiöittäin keon pinnalle. Eilen satuin retkellä tämmöisen keon kohdalle.

Muurahaiskokeita

Muurahaisten ilmaantuminen on kautta aikain ollut konkreettinen kevään etenemisen merkki.
Muistuu mieleen kaksi “koetta”, jotka muurahaiskeon äärellä lapsuudessa keväällä teimme.
Kun muurahaisten päälle syljeskeli, ne käänsivät peräpäänsä tunkeilijaa kohti ja ruiskuttivat siitä nestettä. Suihkujen kohdalle sohittiin esim. pajusta tehdyllä tikulla, josta oli kuori poistettu. Tikusta sitten maisteltiin tätä kirpeää ainetta, muurahaishappoa.
Kun koulun loppu lähestyi ja arvuuteltiin tulevan todistuksen laatua, teetettiin muurahaisilla tämmöinen ennustustesti: Muurahaiskeon päälle pantiin pystyyn pitkähkö tikku, oksankappale tms. ja sitten jännitettiin, kiipeävätkö muurahaiset tikun huippuun asti. Jos joku kiipesi, se tiesi sitä, että luokalta pääsi tai ei saanut jostain aineesta ehtoja. Mitä useampi muurahainen kärkeen asti kiipesi, sitä parempi todistus oli odotettavissa.

Kiipeilyä lähikoivuun

Lähellä tätä kekoa oli koivuja ja niiden alla kuivuneita lehtiä. Muurahaisia kiipeili pitkin runkoa ylös koivuun. Niitä putoili koko ajan myös alas lehtien päälle niin, että rapina vain kuului. Siitä, miksi ne sinne olivat menossa jutussa myöhemmin.
Mutta ensin näistä kuvista:
Huomasin, kuinka vinosti paistavassa, kirkkaassa auringonvalossa syntyi muurahaisista ja koivun kaarnasta hienoja varjoja rungon valkealle pinnalle.
Minulla ei ole makro-objektiivia, mutta aika hyvin nämä rutkasti kropatut kuvat onnistuivat tälläkin kalustolla.

elaimet_hyonteiset_kekomuurahaisia_koivulla_05

Kekomuurahaisia koivun rungolla 27.4.2018; Nikon 7200; Sigma 18-35 mm 1:1.8 DC A; ƒ/5.0; 35.0 mm;1/5000; ISO 500

elaimet_hyonteiset_kekomuurahaisia_koivulla_04

Kekomuurahaisia koivun rungolla 27.4.2018; Nikon 7200; Sigma 18-35 mm 1:1.8 DC A; ƒ/5.0 35.0 mm 1/3200, ISO 500

elaimet_hyonteiset_kekomuurahaisia_koivulla_02

Kekomuurahaisia koivun rungolla 27.4.2018; Nikon 7200; Sigma 18-35 mm 1:1.8 DC A; ƒ/11.0, 35.0 mm, 1/500; ISO 500

elaimet_hyonteiset_kekomuurahaisia_koivulla_01

Kekomuurahaisia koivun rungolla 27.4.2018; Nikon 7200; Sigma 18-35 mm 1:1.8 DC A; ƒ/11.0, 35.0 mm, 1/500; ISO 500

Muurahaisekologiaa

Kekomuurahaiset ovat petohyönteisiä ja pyytävät saaliikseen ja toukkiensa ravinnoksi mm. muiden hyönteisten kuten perhosten  toukkia. Syövät muurahaiset muutakin. Ne jopa pitävät “kirvakarjaa”, kuten tässä olevassa videossa kerron. Se ei luontodokumenttina todellakaan ole mitään “attenborough”- tasoa, mutta faktat ovat kyllä kohdillaan.
Jos edellä muistelin lapsuutta, tämä video on taas varsin kaukaa työhistoriasta ja olen sen alun perin tehnyt lukion biologian opetusmateriaaliksi, kuten sen otsikossa näkyy.
Näin aikaisin keväällä ei koivussa varmaankaan ole vielä kirvoja.
Luulen, että muurahaiset menivät koivuun hakemaan ja syömään mahlaa, jota saattaa nyt jo virtailla katkenneista oksista ja kuoren halkeamista.

Lähteitä:

Share