Kuva 1, Kuvauspaikka, Näkymä etelään.
14.10.2018 oli suorastaan leppoisa, lähes kesäinen ilta asettautua kuvaamaan tähtitaivasta järven rannan laiturille. Olihan kaikkien aikojen lokakuun lämpöennätys Suomessa kyseisenä päivänä rikottu. Kameraa ja jalustaa sain käpistellä lämpimin sormin, toisin kuin helmikuussa 2018, jolloin yritin ensimmäistä kertaa kunnolla kuvata tähtitaivasta.
Olosuhteistakin johtuen kuvat onnistuivat nyt paljon paremmin. Yksi mielestäni ratkaiseva seikka oli se, että sain nyt kameran tarkennettua huolellisemmin manuaalisesti “Live View” – tilassa: Jonkin matkan päässä rannalla oli sopivasti erään kesämökin kuistilla valo ja siihen oli hyvä tarkennus kohdistaa lähelle ääretöntä.
Kuvauspaikka oli lähes ihanteellinen: järven rannalla, lahden takana metsää ja järven ulappa ja “valosaastetta” ei ollut kuin kaukana horisontissa, Kuu ei ollut näkyvissä sekä tuuli vain vähän.
Kuvasin ensin SSW- suuntaan niin, että Mars ja horisontti tulivat kuviin. Sitten käänsin kameran lähes kohti taivaanlakea ja muutaman ruudun otin myös koilliselle taivaalle.
Luoteen- pohjoisen suunnassa (NW-N) oli lähellä metsä ja siksi en sinne päin kuvannut.
Olin taas lueskellut opastuksia tähtitaivaan kuvaamiseen ja niitä sovelsin omaan kameraan ja optiikkaan.
Kuvauskalustona minulla oli Nikon D7200 + Sigma 18-35 mm 1:1.8 Art.
Kameran asetukset olivat kaikissa kuvissa seuraavat: 18 mm, f 1.8, 15-25 s, ISO 3200. Muitakin asetuksia olisi voinut kokeilla, mutta kun ensimmäiset kuvat näyttivät onnistuivat, en muuttanut muita kuin valotusaikaa.
Kun latasin kuvat tietokoneelle ja katselin niitä alustavasti Lightroomissa, olin todella yllättynyt kalustoni kyvystä piirtää näkyviin Mars- planeetan, tähtiä ja linnunrata. Kuvasin luonnollisesti raw-moodissa.
Lightroomissa kokeilin monenlaisia asetuksia ja tämä näkyy kuvien värisävyissä. Minulla ei ole tietoa eikä kokemustakaan siitä, minkälaiset säädöt olisivat tähtitaivaalle parhaat – Millä tavalla kuvan saisi mahdollisimman paljon vastaamaan todellisuutta. Tästäkin syystä laitoin tänne eri tavalla säädettyjä kuvia.
Säädöillä sain kuviin näkyviin todella paljon tähtiä: noin suurta määrää niitä ei tietenkään näy edes kiikareilla.
Tässä alla on huomioita tänne laittamistani kuvista ja siitä, mitä niissä näkyy.
Kohteiden tunnistamiseen sain hiukan apua alan harrastajalta ja häneltä sain myös vinkin “Stellarium”– sovelluksesta. Siinä pystyin säätämään näkymän jälkikäteen vastaamaan kuvauspaikkaa ja -aikaa.
Tässä on näkymä kuvauspaikalta klo 21.
Kuvakaappaus Stellarium- sovelluksesta 14.10.2018 klo 21
- Olin tosiaan yllättynyt, miten paljon ja hyvin tähtiä kuviin tallentui. En myöskään odottanut, että linnunrata näkyisi noin hyvin.
- Pitkä valotusaika aiheuttaa pulmia, koska jo 15-25 sekunninkin aikana maapallo pyörähtää sen verran, että etenkin lähempänä horisonttia olevat tähdet eivät kuvissa ole enää pisteitä. Suunnatessani kameran lähemmäs taivaankantta, säilyivät tähdet paremmin pistemäisinä.
- 18 mm antaa jo joltisenkin laajan kuvakulman, mutta tottakai vielä laajakulmaisempi linssi olisi tähtitaivaan kuvaukseen parempi: sillä saisi kuvaan myös kuvauspaikkaa ja sitä kautta enemmän syvyyttä.
- Linnunrataa olisi parempi kuvata pystykuvina, mutta niiden upottaminen tänne on teknisesti hankalampaa. Siitäkin syystä käytän pääsääntöisesti vaakakuvia.
Mitä kuvissa näkyy?
- Olin erittäin yllättynyt siitä, miten kirkas Mars- planeetta on. Se näkyy kuvissa 3-5 matalalla eteläisellä taivaalla ja sen punertava valo kuvastuu järven pinnasta!
- Useassakin kuvassa näkyy lyhyitä, eri suuntiin meneviä ohuita valojuovia; kuvassa 16 jopa neljä samassa kuvassa. Koska ne ovat noin lyhyitä ja paljain silmin näkymättömän ohuita, ne ovat satelliitteja.
- Kuvissa 5, 7, 10 ja 15 näkyy lentokoneen punainen vana.
- Luulen , etten saanut yhtään varsinaista tähdenlentoa eli meteoria kuviin. Yhden, varsin kirkkaan ja pitkän vanan jättävän tähdenlennon näin kuvaussession aikana. Se tuli lounaasta ja lensi horisonttiin nähden matalalla itäisen taivaan halki.
- Tähtikuvioita voi kuvista erottaa, mutta en niitä tässä rupea nimeämään. Yksittäisistä tähdistä erottuvat hyvin Vega ja Altair (kuvat 6-9).
- Kuvassa 15, joka on otettu koilliseen erottuu metsän yläpuolella Seulasten avoin tähtijoukko
- Andromedan galaksi näkyy kuvissa 10, 11, 12, 13 ja 15. Kameran kuvaussuunnasta ja asennosta johtuen se on eri kohdissa suhteessa linnunrataan.
Kuvat:
Kuva kannattaa ehdottomasti katsoa isompana: Hiiren oikea nappi > Avaa kuva uudessa välilehdessä tai kosketusnäytöllä sormiotteella.
Kuva 2; Näkymä kuvauspaikata länteen. Ulapan takana näkyy laivareitin valopoijuja,
Kuva 3
Kuva 4
Kuva 5
Kuva 6
Kuva 7
Kuva 8
Kuva 9
Kuva 10
Kuva 11
Kuva 12
Kuva 13
Kuva 14
Kuva 15
Kuva 16
