Australialainen pinnaralli

Artikkeli julkaistu alunperin 24.11.2010: Katso selitys

Eilen illalla esitettiin YLE Fst5:llä mukava dokumentti australialaisten lintuharrastajien vuotuisesta kisasta, missä vuorokauden aikana piti havaita mahdollisimman monta lintulajia.

Tässäkin suhteessa lintuharrastus näyttää olevan globaalisti varsin samanlaista puuhaa. Samantyyppisiä ja myös hyvin samanlaisilla säännöillä toimivia kisoja järjestetään paljon myös Suomessa. Pohjois-Savon lintuyhdistys Kuikan perinteinen kisa on taaas ensi viikolla järjestettävä “talvipinnaralli“.

Tuo Australian kisa oli lokakuussa eli sikäläisen kevään aikaan ja kesti koko vuorokauden ja silloin tietysti lajimääräkin oli ihan eri luokkaa kuin Suomessa näin talvella. Ajoitukseltaan se vastasi suomalaista “tornien taistoa“, jossa kuitenkaan ei liikuta minnekään vaan linnut pitää havaita samalta paikalta ja siis useimmiten lintutornista.

Mutta kuten tuli todettua, paljon oli muuten samaa:
Joukkueissa oli “siivilitöiltään” kaikenlaisia ja iältään sekä myös luonteeltaan hyvin monenlaisia ihmisiä. 
Oleellinen osa kisavirettä oli joukkueelle keksitty nimi. Dokumentissa seurattiin “Taviaivojen” ja “Mallassieppojen” touhuja ja kisan voitti joukkue nimeltä “Kreisit leijut”. On siitä suomentaja ollut alan asiantuntija, kun hän on näitä ja alla lueteltuja lintujen nimiä tekstiin laittanut.

Kisan kulku oli semmoinen, että joukkueet tietysti ensin etukäteen tarkkaan miettivät taktiikan eli käynnit mahdollisimman monenlaisilla ja linnustoltaan rikkailla paikoilla. Suunnitelma sitten onnistui enemmän tai vähemmän hyvin enimmäkseen autolla paikasta toiseen siirtyen – Pantiin tosin välillä myös ihan juoksuksi. Kisan lopulla  ja ajan käydessä vähiin otettiin loppukiri ja kokoonnuttiin koontitilaisuuteen tulosten tarkistamista ja julkistamista varten. Kisaa käytiin alueittain ja dokumentti kertoi Etelä-Walesin Hunter- joen alueella käydystä kisasta.

Kaikenlaista ja tottakai muilta joukkueilta salattua reittitaktiikkaa käytettiin. Mieleen jäi esim. se, että yksi joukkue oli saanut käyttöönsä avaimen eräälle kosteikkoalueelle johtavan tien porttiin (kts kartta alla). Samantyyppinen toiminta ei liene sallittua meikäläisessä rallissa! Taisi olla sama joukkue, joka kävi myös pyrähtämässä erään joukkueen jäsenen tutun pihapiirissä, mikä varmaan on sallittua.

Autolla paahdettiin välillä menemään paikasta toiseen aika kipakkaan ja kengurukin jäi alle: Onneksi se selvisi ilmeisesti vammoitta. Kisan loppupuolella ja käytännössä nukkumattoman yön jälkeen alkoi myös väsy painaa ja kun olitiin jo joukkueittain samoilla paikoilla “ystävälliset” kuittaukset puolin ja toisin kuuluivat asiaan.

Panin muistiin nimiltään suomalaisittain hauskojakin lintulajeja, joita joukkueet havaitsivat: kiurukerttu, lyijyselkäviheltäjä, mustapyrstömesikko, liekkiparatiisikaija, punaposkimonarkki, kiilapyrstökotka, viheltäjähaukka.
Näkyi myös vastaavia lajeja kuin Suomessa eli mm. australianliejukana ja australianhaarapääsky.
Ihan tuttuja myös nimeltään olivat listoille päätyneistä mm. tuulihaukka, silkkiuikku, kottarainen, isosirri ja punakuiri. Etenkin Hunter- joen alajuoksun lietteillä näkyi muitakin kovin tutunoloisia kahlaajia.

Tämän Etelä-Walesin kisan voittoon ylsivät siis “Kreisit leijut”, jotka saivat kokoon uuden ennätyksen 221 lajia. Purkutilaisuudessa käytiin ilmeisesti myös läpi – samoin kuin Kuikan pinnarallissa – “ässät” eli ne lajit, joita vain yksi joukkeista havaitsi.
Eräs hyvin oleellinen ja koko lintuharrastukseen mutta erityisesti tämmöiseen kisaan liittyvä ja myös dokumentissa huomioitu asia on syytä mainita: Fuskaaminenhan olisi sekä yksittäiselle linnun havaitsijalle että joukkueelle todella helppoa, koska eihän tuolla maastossa kukaan ole vahtimassa, onko lintu todella havaittu ja oikein määritetty. Tämmöinen vilperipeli ei vain kerta kaikkiaan ole mahdollista, kun sisäinen kontrolli on niin kova. Eli koko homma perustuu ehdottomaan luottamukseen ja sitä ei missään tapauksessa halua kukaan menettää. Ollapa sama periaate voimassa monessa muussakin asiassa tässä yhteiskunnassa!

Minulle nämä rallit ovat viime vuosina ikävä kyllä jääneet syystä tai toisesta kokematta: On aina ollut jotain mukamas tärkeämpää puuhaa, töitä, vieraita tai vierailuja tms. Niin myös tänä vuonna. Niinpä toivotan omasta puolestani kuikkalaisille hyvää talvipinnarallia 4.12.2010

Alla kartta Kooragangin alueelta, missä em. joukkueet kävivät ja linkki lintusivulle.

Näytä suurempi kartta

Share