Vesilintupoikueita koskessa

Satuin kameran kanssa Enonkosken partaalle juuri, kun isokoskelopoikue emon vetämänä laski koskea alas viime kesänä ja telkkäpoikue uiskenteli siinä eilen.

Tässä on kuvasarja isokoskeloiden koskenlaskusta. Hyvin näkyi sujuvan!

lintukuvat_isokoskelo_04_enonkoski_150627

Isoskelo naaras ja poikasia Enonkoskessa 27.6.2015

lintukuvat_isokoskelo_06_enonkoski_150627

Nyt mennään, tulkaa perässä!

lintukuvat_isokoskelo_09_enonkoski_150627

Sinne se emo hävisi!

lintukuvat_isokoskelo_12_enonkoski_150627

Perään vaan!

lintukuvat_isokoskelo_15_enonkoski_150627

Hyvin menee!

lintukuvat_isokoskelo_17_enonkoski_150627

Hyvät pärskeet!

Share

Muodonvaihdoksia

Elokuun kolmannella viikolla talon kuistilla lyllersi tummia, piikkikarvaisia perhostoukkia. Jostakin ne olivat tulossa ja jonnekin menossa. Päämäärä selvisi 12.8., kun niistä kolme kiinnittyi peräpäästään kuistin kaiteeseen ja alkoi muuttua koteloksi.

Nytpä alkoi meillä kova vahtiminen: Jospa saisin kuvattua perhosen kehittymisen toukasta kotelon kautta aikuiseksi.
Kului viikko, kaksikin ja mitään ei tapahtunut.
Syyskuu jo koitti ja viimeistään silloin oli käynyt selväksi, että kotelosta putkahtaa ilmoille aikuisena talvehtiva perhonen. Lajinmääritys oli melko varma, mutta odoteltiinpa edelleen. Välillä oltiin “passipaikalta” poissakin useamman päivän ajan.

Monta kertaa jo virittelin kameraa yhden kotelon luo tuota kuoriutumisvaihetta sarjakuvatakseni. Eilen 4.9. yhden kotelon pintaväri oli muuttunut selvästi tummemmaksi ja arvelin “h- hetken” lähestyvän. Näin todella sitten tänään kävi ja kotelosta ilmaantui suruvaippa. Totta kai se tuli sieltä juuri silloin, kun olin putsaamassa autoa enkä siis ollut kameran luona!

Tavoitteeni oli kuvata saman yksilön muodonvaihdos ja koota se kuvasarjaksi. Tämä ei nyt sitten semmoisena onnistunut, vaan oheisen kuvan olen koonnut kolmesta eri yksilöstä, samalta kuistilta siis.

muodonvaihdos_susruvaippa_kuistilla_koonti_01

Suruvaipan muodonvaihdos koottuna kolmen eri yksilön kuvista. 12.8.-5.9.2015

Perhosharrastajille ja varsinkin niiden kasvattajille tämän “projektini” antamat tiedot ovat tuttuja. Kuvausajoista laskettuna suruvaipan toukan kiinnittymisestä koteloksi sen kuoriutumiseen aikuisena kuluu vähintään 25 vrk. (12.8.-5.9-?.). Kuvassa olevasta toukasta kehittynyt kotelo on vielä tätä kirjoittaessani paikoillaan ja tuon tänään aikuistuneen yksilön koteloitumisaikaa en tarkkaan laittanut ylös.

Erilaisia muodonvaihdoksia

Suruvaipalla kuten muillakin perhosilla on täydellinen muodonvaihdos. Sen eri vaiheiden ajoitus on lajeilla erilainen. Kevään ensimmäisiä perhosia suruvaipan ohella ovat nokkos- ja sitruunaperhonen. Nämä siis talvehtivat aikuisena. Tämä kuvassa oleva yksilökin, saatuaan siipensä lentokuntoon hakeutuu syksyn edetessä jonnekin sopivaan paikkaan talvea odottelemaan.

Esimerkiksi luteilla ja sudenkorennoilla on osittainen muodonvaihdos, josta puuttuu tuo kotelovaihe.
Sudenkorennon toukka elää petona vedessä jopa useita vuosia. Sieltä se sitten kiipeää veden yläpuolelle esim. järviruon vartta pitkin ja toukkanahasta kuoriutuu aikuinen. Kuvasin tämän vaiheen kesämökin laiturilla heinäkuussa 2012.

elaimet_marjalude_savonlinnan_seutu_04_05_04

Marjaluteet parittelevat pyykkinarulla 4.5.2004

elaimet_sudenkorento_kaavi_12_07_27

Ruskoukonkorento kuoriutuu toukkanahastaan 27.7.2012

Kirvoilla, jotka tulivat gradun teon kautta minulle tutuiksi,  ei ole muodonvaihdosta ollenkaan. Niillä on kesällä populaatiossa vain naaraita, jotka synnyttävät partenogeneettisesti eläviä poikasia.

Oheisella videolla kerron hiukan kirvoista, vaikka sen aihe sinänsä on ekologian alaan kuuluva lajien välinen suhde.  Videon toinen eläin on meille kaikille tuttu ja sen elinkierrosta – ja tämän jutun aihepiiriin liittyen –  herättävät huomiota määrättyyn aikaan kesällä parveilevat “lentomuurahaiset” eli parittelulennolla olevat koiraat ja naaraat. Niistäkin kaivoin tähän kuvaamani videon muutaman vuoden takaa.

Miten muodonvaihdos tapahtuu?

Luin lähteistä ja myös Facebookin luontoryhmän kommenteista sen hämmästyttävän asian, että kotelossa toukka hajoaa täysin solumassaksi ja aikuinen perhonen muotoutuu kokonaan uudelleen siihen asti käyttämättömistä soluista.

Ihmetyksen aihe jo sinänsä on tuon “matomaisen” toukan muuttuminen siivelliseksi perhoseksi. Pähkäillä voi myös sitä, miksi kärpästen toukista kehittyvillä aikuisilla on kaksi siipeä, mutta perhosilla niitä on neljä.
Keskeinen tehtävä on ns. homeoottisilla geeneillä:

Tässä yhteydessä voisin nyt “briljeerata”, kun olen näitä mielenkiintoisia asioita saanut opettaa, mutta maltanpa nyt kuitenkin!

Jos asian syvempi tieteellinen selostus sinua kiinnostaa, voit katsoa vaikkapa Pasi Vilppaan opetusvideot aiheesta:

Share

Reikäinen juttu

Luonnon tapahtumia voi tarkkailla vaikkapa talon kuistilla, kuten jo hämähäkkijutustani kävi ilmi. Tämä tarina keskittyy kyseisen kuistin parrussa olevan, halkaisijaltaan noin 3 mm: n reikään.
Jutun tiedot perustuvat omiin havaintoihin sekä niistä tehtyihin päätelmiin omien ja netistä löytyvien tietojen pohjalta. Kyselin tietoja myös Facebookin “Kysy luonnosta”- ryhmässä, mutta siellä ei ollut vielä tarjota tarkempaa tietoa tai korjaavia kommentteja. Joitain aukkoja tietoihin toistaiseksi siis jäi, mihin otsikko myös viittaa!

Toukkia putosi penkille

Tämän havaintoketjun lähtökohtana ovat kuistin penkille jostain ylhäältä pudonneet pienet (kuolleet) toukat. Ajattelimme niiden tippuneen jostain laipion lautojen raosta, mutta näin ei ollut, kuten myöhemmin käy ilmi.
Lukija voi nyt ihmetellä, että onpa talo huonossa kunnossa, kun hyönteistoukkia tipahtelee katosta. Näin ei suinkaan ole: Voin vakuuttaa, että kaikissa vanhoissa puutaloissa on luonnostaan vaikka minkälaista eläjää, jos niitä vaan tarkalla silmällä havainnoi.

Pikkuisen reiän asuttaja selvisi

Kuistin pystyparrussa oli ja edelleen on tosiaan pieni täysin pyöreä reikä. Jonkin hyönteisen tekemäksi sen päättelin jo ennen kuin sen asukki sitten selvisi.
Sinne meni pieni, erakkoampiaiseksi määrittämäni hyönteinen. Netistä löytämieni kuvien perusteella kyseessä voisi olla Stenodynerus- tai Ancistrocerus- sukuun kuuluva laji:

Lähteiden mukaan erakkoampiaiset muuraavat pesänsä. Niinpä tämä kolopesän omistaja ei toisaalta oikein sovi määrittelyyni.

Kuvasin kolossa kävijää useampaan kertaan sekä kameralla että kännykällä. Pahoittelen kropattujen kuvien varsin huonoa laatua, kun minulla ei ollut käytössä tämmöiseen soveltuvaa optiikkaa.
Yhdessä kuvassa kyllä näkyy jotain, josta tein seuraavan päätelmän: Reiän uumenissa on erakkoampiaisen toukka, jolle “emo” tuo ruokaa.

aiheita_valokuvina_elaimet_kuistin_kolo_01a

Kolon “omistaja” tuo toukalleen ruokaa 21.8.2015

Pisteliäs vieras

Kuistilla istuskellessa huomasimme, että kyseisen reiän kohdalla tapahtui seuraavaksi jotain “dramaattista”.
Paikalle nimittäin lennähti pienehkö loispistäinen, joka aikansa reikää kierreltyään alkoi “sörkötellä” munanasettimeksi tulkitsemallani peräulokkeellaan reiän sisään.
Tämä kutsumaton vieras oli siis jollain keinoin havainnut, että kolossa oli ampiaisen toukka, johon passaa muna sujauttaa. Loispistiäisen toukalla on sitten ruokaa sananmukaisesti ympärillään runsaasti tarjolla – kts lähde:

Tämän loispistäisen lajin määrittämisen jätän tässä suosiolla tietävämmille.

Loispistäinen aloitti touhunsa silloin, kun kolon omistaja oli poissa. Kun ampiainen tuli paikalle se ei näyttänyt välittävän vieraastaan, vaan sukelsi koloonsa. Pistäinen vetäisi silloin munanasettimensa pois ja pyöri reiän ympärillä aikansa. Toista munimisyritystä en havainnut.

aiheita_valokuvina_elaimet_kuistin_kolo_02

Loispistiäinen munimassa 21.8.2015

Kolosta siivottiin pois toukkia

Nyt palaan jutun alkuun eli penkiltä löytyneisiin kuolleisiin toukkiin, jotka minusta näyttävät pistiäisen toukilta.
Huomasin kerran, että ne tippuivatkin tuosta samaisesta reiästä ja näin, kuinka ampiainen työnsi ne sieltä pois.
Tämä onkin juttuni hatarimman päättelyn kohta: Ovatko nämä ilmeisimmin ampiaisen tappamat toukat sen toukalle tuotua, syömättä jäänyttä ravintoa vai ko. loispistäisen toukkia?

Alla olevan jutun jatko ja loispistäisen elinkierto huomioiden päädyn ensimmäiseen vaihtoehtoon.

aiheita_valokuvina_elaimet_kuistin_kolo_03

Pudotettuja toukkia penkillä

Reikä umpeen

Seuraava vaihe tässä havaintoketjussa oli se, että kolon omistaja – siis määrittelyni mukaan se erakkoampiainen – alkoi muurata umpeen pesäkoloa. Se kävi jostain hakemassa “muurausaineksia” ja reiän ympärillä pyörien vähitellen sulki sen suuaukon.

Tämä juttuni päättyy tässä nyt (toistaiseksi?) siihen, että ampiaisen toukka on koteloitunut koloonsa ja aikoinaan sitten kuoriuduttuaan jyrsii itsensä vapaaksi sekä aloittaa aikuisen elämänsä.

aiheita_valokuvina_elaimet_kuistin_kolo_04

Ampiainen muuraamassa pesäkoloaan umpeen 22.8.2015

Täydennän ja korjaan juttua, jos löydän tai saan jostain lisätietoa.

 

 

 

Share