Hiekanveiston em-kilpailut Enonkoskella

hiekanveiston_em_2017_Enonkoski; tori 2.7.2017 -16

Perinteisesti, Enonkosken kalamarkkinoiden yhteydessä 1.7.2017 oli myös hiekanveiston kilpailu.
Tällä kertaa taiteilijat 13 maasta kilpailivat EM- tittelistä.
Teemana oli luonnollisesti nyt Suomi 100 vuotta.

Teemaa on veistoksissa käsitelty taitavasti ja monipuolisesti. Näköisveistoksina on suomalaisia suurmiehiä: Mannerheim ja Sibelius – ja Väinämöinen. Suomi-neito on saanut kartan asun ja Enokosken kirkko päässyt linnan huipulle.
On myös symbolisia toteutuksia, joiden kytkös Suomen merkkivuoteen ei ensi katsomalla avaudu.

Eniten ihmettelin Suomen edustajan teosta “Suomen 100. suvaitsevaisuuden vuosi”, joka sai raadilta peräti II palkinnon.  (galleriassa alla teos nro 6). Sen tarkoitusta en ymmärrä ja sopivuutta tähän yhteyteen epäilen.
III Palkinnon sai Italian veistos “Hiekkalinna”.
Yleisön suosikki oli  Ukrainan “Väinämöinen”

Kilpailun voitti  Tanya Tikka tällä veistoksella.
hiekanveiston_em_2017_Enonkoski; tori 2.7.2017 -12

hiekanveiston_em_2017_yksityiskohtia_Enonkoski_1024

Veistosten yksityiskohtia mustavalkeina kuvina

Kaikki nämä työt 2017 ovat alla valokuvagalleriassa. Otin kuvat varhain aamulla 2.7.2017.
Veistokset ovat nähtävissä Enonkosken torilla koko kesän

Menneiden vuosien veistoksia pääset katsomaan Flickristä näistä linkeistä:

Hiekanveiston em-kisa 2017 Enonkoskella
Share

Valotaidetta Oulussa

valotaide_lumo_oulu-24-11-2016-18

Oulussa vietettiin Lumo Light Festival- tapahtumaa 18.–27. 2016.
Kaupungissa oli kymmeniä kansainvälisiä ja paikallisia valoteoksia. Festivaalin ohjelma vaihtui päivittäin.

Tietoa:

Kävin illalla 24.11. katsomassa ja kuvaamassa Leevi Madetojan puistossa Alexander Reichsteinin kolmiulotteisia, uv-maalilla maalattuja ihmishahmoja: “They Were Here”
Hänen samalla tekniikalla tehtyjä “Metamorphoses- ötököitä” Pohjois-Pohjanmaan museon pihassa oli  myös hauska katsella ja kuvata.
Samalla tuli testattua kameran ja uuden optiikan pelittämistä lähes pimeässä sekä sitä, mikä oli paras tapa säätää näin otettuja kuvia Lightroomissa.

Olen tähän kahteen albumiin valikoinut mielestäni parhaita otoksia.
Kaikki kuvat löytyvät Flickristä:

Valotaidetta Oulussa: “They Were Here” by Alexander Reichstein

Valotaidetta Oulussa: “Metamorphoses” by Alexander Reichstein

Share

Lintuja Kuopion museolta

kuvakynailya_linnut_huuhkaja_kuopio_museo_01_1024

“Huuhkaja Kuopion museolla”

Vielä ei ole “cityhuuhkajaa” Helsingin tapaan Kuopiossa tavattu – ei edes tuolla, sille varsin sopivalla paikalla! Rakennuksen sisällä sen sijaan on hienosti täytettyjä lintuja, joita kävin luvan perästä kuvaamassa. Niistä mallia ottaen sitten piirsin kuvia: Kiitos Kuopion luonnontieteelliselle museolle hyvistä malleista!

Viime keväänä piirtelin potretteja Kuopion museon nisäkkäistä ja nyt siis linnuista. Kaikkein parasta ja taiteellisestikin haastavinta olisi tietysti piirtää ainakin luonnoksia elävistä linnuista luonnossa.
Täytettyjen eläinten käyttö malleina paikan päällä piirtäen olisi jo askel pois luonnosta. Lopuksi jää sitten menetelmäksi valokuvien käyttö malleina, mitä itse olen tässäkin harrastanut.

Museon eläimissä on se hyvä puoli, että ne pysyvät paikoillaan ja niistä voi ottaa valokuvia semmoisista kuvakulmista kuin haluaa. Olen näissä piirroksissa pyrkinyt kuvaamaan lintuja eri kanteilta tarkoituksenani myös ottaa “taiteellisia” haasteita. Nämäkin kuvat löytyvät “Piirroksia linnuista”- sivulta.

Olen kuvan yhteyteen laittanut tietoja kyseiseen lajiin littyvistä asioista.

Piirrossivuni:

piirros_linnut_kuikka_02_kuopion_museo_mv_tausta_1024

Kuikka

Kuikka on Pohjois-Savon maakuntalintu ja paikallisen lintuyhdistyksen  nimikkolintu.

Kesällä 2015 kahdelle eteläsavolaiselle kuikalle laitettiin selkään satelliittipaikannin. Tutkimuksella haluttiin selvittää niiden muuttoreitit ja talvehtimisalueet:

piirros_linnut_kurki_01_kuopion_museo_mv_tausta_1024

Kurki

Kurkiparvet ovat syksyisin komeaa katseltavaa. Suomessa on muutamia paikkoja, joihin kokoontuu tuhansia kurkia matkaevästä tankkaamaan ja sopivia muuttotuulia odottelemaan. Ehkä tunnetuin näistä paikoista on Söderfjärdenin lähes pyöreä peltoalue Vaasan eteläpuolella. Se on mielenkiintoinen myös siksi, että se on todistetavasti muinainen meteoriittikraatteri.

piirros_linnut_kaulushaikara_01_kuopion_museo_tausta_1024

Kaulushaikara “soitimella”

Kaulushaikaraa on hankala kesällä nähdä: Se piilottelee ruovikossa ja höyhenpuku hukkuu täysin ympäristöönsä varsinkin silloin, kun se ojentautuu kaula ylöspäin sojossa kasvillisuuden seassa.
Sen matalaa “pulloonpuhallusta” kuulee tyyninä kesäiltoina ja -öinä jopa kilometrien päästä.
Taannoin etsin netistä kaulushaikaran ääntä. Kun sitten aloin näitä äänitteitä kuunnella, en kuullutkaan kuin mm . samoilla paikoilla usein säksättävän ruokokerttusen laulua. Kaulushaikaran ääntä en tietokoneelta kuullut.
Minä jo ajattelin, että olen menettänyt matalien äänien kuulemiskyvyn. Vanhemmitenhan kuulokäyrän toiseen, eli korkeiden äänien päähän tulee kyllä hävikkiä eli mm. hippiäisen ääntä ei enää saata kuulla – Minä kyllä kuulen vielä senkin.
Ihan piti etsiä netistä kuulotestejä. Niiden mukaan matalien eli pienifrekvenssisten äänien kuuleminen on minulla ihan normaalilla tasolla. Päädyin semmoiseen johtopäätökseen, että tämä läppärini ei toista kaulushaikaran ääntä kunnolla.
Kokeile ja testaa itse:

piirros_linnut_naurulokki_01_kuopion_museo_mv_tausta_1024

Naurulokki

Naurolokkeja ei Kuopion torilla kovin paljon lentele, mikä on tietysti torimyyjien ja torilla käpsehtivän väen mielestä kannalta mukava asia, jos ajattelee pelkästään niistä koituvaa haittaa. Joissakin muissa kaupungeissa kuten Helsingin kauppatorilla lokeista on tullut melkoinen riesa.
Kuopiossa naurulokit aiheuttavat jonkun verran häiriötä sataman seudulla, koska sen edustalla, Vasikkasaaressa on joka kesä satojen lintujen pesimiskolonia.

piirros_linnut_saaksi_01_kuopion_museo_mv_tausta_1024

Kuopion museolla on toki kaksi kononaista sääkseä

Kalasääski eli sääksi on viime vuonna perustetun Etelä-Konneveden kansallispuiston tunnuslintu.
Sen alueella käväisin monta vuotta sitten. Perusteellisempi retkeily on tarkoitus toteuttaa ensi keväänä.

Aikoinaan mäkien päälle kartoitusta varten rakennetut kolmiomittaustornit olivat sääkselle hyviä pesäpaikkoja. Niitä ei enää tarvita ja turvallisuussyistäkin ne on purettu jo ajat sitten muutamia museontimielessä säilytettäviä luukunottamatta.
Itse kiipesin keskikouluikäisenä Muuruveden Västinmäen torniin. Sielläkin oli sääksen pesä. Olihan tuo semmoinen pelottavakin kokemus, että muistan sen elävästi yksityiskohtia myöten vieläkin.

Share