Superkuu 14.11.2016 – pilvessä

kuopio-pirttiniemi-14-11-2016-3b

Tuolla se Superkuu möllöttää horisontin yläpuolella, mutta ei näy: Kuopio; Pirttiniemi 14.11.2016 klo 16:02

Tänään Kuu on suurimmillaan 68 vuoteen. Kuvaamista varten asemoin itseni Kuopion Pirttiniemeen ja tähtäilin nousevan Kuun suuntaan. Tähän käytin netistä löytämääni sovellusta. Pilvipeite oli tiheä ja Kuusta ei näkynyt edes kuulotusta horisontissa. Niinpä tässä on tyytyminen asian toteamiseen, aiheeseen liittyvien lähteiden jakamiseen ja viittauksiin aikaisempiin artikkeleihini aiheesta. 

Kuun noususuunnan selville saamiseksi latasin pc:lle ja puhelimeen TPE- sovelluksen. Siitä näkee Auringon ja Kuun lasku- ja nousuajat ja niiden suunnat halutulla paikalla: kätevä sovellus valokuvaajalle. Alla kuvankaappauksia tästä sovelluksesta.

Olen kuvien kera havainnoinut ja tänne kirjannut aikaisempia “superkuita” kahdesti:

Muita lähteitä:

superkuu_pirttiniemi_161114_1024

Auringon ja Kuun nousu ja lasku Kuopion Pirttiniemessä 14.11.2016 (Vaaleansininen viiva)

superkuu_ritisenlahti_130623

Superkuun noususuunta Kuopion Ritisenlahdessa 23.6.2013 (vaaleansininen viiva)

wpoma_kuu_140810_03

Superkuu Kuopion Neulalahdessa 10.8.2014

 

Share

Lintuja Kuopion museolta

kuvakynailya_linnut_huuhkaja_kuopio_museo_01_1024

“Huuhkaja Kuopion museolla”

Vielä ei ole “cityhuuhkajaa” Helsingin tapaan Kuopiossa tavattu – ei edes tuolla, sille varsin sopivalla paikalla! Rakennuksen sisällä sen sijaan on hienosti täytettyjä lintuja, joita kävin luvan perästä kuvaamassa. Niistä mallia ottaen sitten piirsin kuvia: Kiitos Kuopion luonnontieteelliselle museolle hyvistä malleista!

Viime keväänä piirtelin potretteja Kuopion museon nisäkkäistä ja nyt siis linnuista. Kaikkein parasta ja taiteellisestikin haastavinta olisi tietysti piirtää ainakin luonnoksia elävistä linnuista luonnossa.
Täytettyjen eläinten käyttö malleina paikan päällä piirtäen olisi jo askel pois luonnosta. Lopuksi jää sitten menetelmäksi valokuvien käyttö malleina, mitä itse olen tässäkin harrastanut.

Museon eläimissä on se hyvä puoli, että ne pysyvät paikoillaan ja niistä voi ottaa valokuvia semmoisista kuvakulmista kuin haluaa. Olen näissä piirroksissa pyrkinyt kuvaamaan lintuja eri kanteilta tarkoituksenani myös ottaa “taiteellisia” haasteita. Nämäkin kuvat löytyvät “Piirroksia linnuista”- sivulta.

Olen kuvan yhteyteen laittanut tietoja kyseiseen lajiin littyvistä asioista.

Piirrossivuni:

piirros_linnut_kuikka_02_kuopion_museo_mv_tausta_1024

Kuikka

Kuikka on Pohjois-Savon maakuntalintu ja paikallisen lintuyhdistyksen  nimikkolintu.

Kesällä 2015 kahdelle eteläsavolaiselle kuikalle laitettiin selkään satelliittipaikannin. Tutkimuksella haluttiin selvittää niiden muuttoreitit ja talvehtimisalueet:

piirros_linnut_kurki_01_kuopion_museo_mv_tausta_1024

Kurki

Kurkiparvet ovat syksyisin komeaa katseltavaa. Suomessa on muutamia paikkoja, joihin kokoontuu tuhansia kurkia matkaevästä tankkaamaan ja sopivia muuttotuulia odottelemaan. Ehkä tunnetuin näistä paikoista on Söderfjärdenin lähes pyöreä peltoalue Vaasan eteläpuolella. Se on mielenkiintoinen myös siksi, että se on todistetavasti muinainen meteoriittikraatteri.

piirros_linnut_kaulushaikara_01_kuopion_museo_tausta_1024

Kaulushaikara “soitimella”

Kaulushaikaraa on hankala kesällä nähdä: Se piilottelee ruovikossa ja höyhenpuku hukkuu täysin ympäristöönsä varsinkin silloin, kun se ojentautuu kaula ylöspäin sojossa kasvillisuuden seassa.
Sen matalaa “pulloonpuhallusta” kuulee tyyninä kesäiltoina ja -öinä jopa kilometrien päästä.
Taannoin etsin netistä kaulushaikaran ääntä. Kun sitten aloin näitä äänitteitä kuunnella, en kuullutkaan kuin mm . samoilla paikoilla usein säksättävän ruokokerttusen laulua. Kaulushaikaran ääntä en tietokoneelta kuullut.
Minä jo ajattelin, että olen menettänyt matalien äänien kuulemiskyvyn. Vanhemmitenhan kuulokäyrän toiseen, eli korkeiden äänien päähän tulee kyllä hävikkiä eli mm. hippiäisen ääntä ei enää saata kuulla – Minä kyllä kuulen vielä senkin.
Ihan piti etsiä netistä kuulotestejä. Niiden mukaan matalien eli pienifrekvenssisten äänien kuuleminen on minulla ihan normaalilla tasolla. Päädyin semmoiseen johtopäätökseen, että tämä läppärini ei toista kaulushaikaran ääntä kunnolla.
Kokeile ja testaa itse:

piirros_linnut_naurulokki_01_kuopion_museo_mv_tausta_1024

Naurulokki

Naurolokkeja ei Kuopion torilla kovin paljon lentele, mikä on tietysti torimyyjien ja torilla käpsehtivän väen mielestä kannalta mukava asia, jos ajattelee pelkästään niistä koituvaa haittaa. Joissakin muissa kaupungeissa kuten Helsingin kauppatorilla lokeista on tullut melkoinen riesa.
Kuopiossa naurulokit aiheuttavat jonkun verran häiriötä sataman seudulla, koska sen edustalla, Vasikkasaaressa on joka kesä satojen lintujen pesimiskolonia.

piirros_linnut_saaksi_01_kuopion_museo_mv_tausta_1024

Kuopion museolla on toki kaksi kononaista sääkseä

Kalasääski eli sääksi on viime vuonna perustetun Etelä-Konneveden kansallispuiston tunnuslintu.
Sen alueella käväisin monta vuotta sitten. Perusteellisempi retkeily on tarkoitus toteuttaa ensi keväänä.

Aikoinaan mäkien päälle kartoitusta varten rakennetut kolmiomittaustornit olivat sääkselle hyviä pesäpaikkoja. Niitä ei enää tarvita ja turvallisuussyistäkin ne on purettu jo ajat sitten muutamia museontimielessä säilytettäviä luukunottamatta.
Itse kiipesin keskikouluikäisenä Muuruveden Västinmäen torniin. Sielläkin oli sääksen pesä. Olihan tuo semmoinen pelottavakin kokemus, että muistan sen elävästi yksityiskohtia myöten vieläkin.

Share

Ruskaretki Kuopiossa 29.9.2016

kuopio_ruskaretki_savilahti_02_160929

Vaahteran lehdet tippuvat Canthian pihassa 29.9.2016. Lehtien variseminen johtuu lehtiruodin korkkisolukon hajoamisesta.

Kuopiossa voi näinä päivinä nähdä paljon karotenoideja ja ksantofyllejä.
Nämä eivät ole pokemonhahmoja vaan niitä väriaineita, jotka tulevat ruskana näkyviin puiden lehdissä.

Ruskasta netissä:

Talven lähestyessä kasvien yhteyttäminen hiipuu ja siihen tarvittava lehtivihreä hajoaa pienemmiksi molekyyleiksi. Puut varastoivat nämä runkoon, josta ne voidaan käyttää keväällä uudelleen lehtivihreän muodostamiseen.

Pyöräilin eilen Kuopiossa 20 km ruskaa kuvaten. Väriloisto ei ehkä vielä ole ihan parhaimmillaan, mutta ajattelin ajankohtaa muuten sopivaksi: Oli tiedossa puita riisuvia kovaa tuulta ja myös  lehtipuhaltimet hurisevat lähiaikoina yhä enemmän kasaten tippuneita lehtiä kasoihin.

Aurinko ei paistanut. Pilvipoutainen, hämärähkö sää ei ollut ihan paras mahdollinen kuvaamiseen. Ruskan värit eivät kuvissa hohda, mutta toisaalta sävyt tulivat hyvin näkyviin, kun ei ollut kirkkaita kontrasteja.

Tein ruskaretken Kuopiossa myös 8.10.2011

Tässä 29.9.2016 retken reitti, johon olen laittanut muutamia kuvia paikoilleen

kuopio_ruskaretki_kartta_01_160929

Ruskaretki pyörällä 29.9.2016

Kuvat:

Ruskaretki Kuopiossa 29.9.2016
Share