Maamittauslaitoksen karttapaikka: Linkin tekeminen

Maanmittauslaitoksen Karttapaikka on hyödyllinen apu monessa asiassa.
Tässä opastan kuvien kera, kuinka sinne tehdään linkki, jonka voit sitten liittää vaikkapa sähköpostiin.

https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/

Kuvien lisenssi:
Maanmittauslaitoksen Karttapaikka;Avoin tietoaineisto, jonka tekijä on Maanmittauslaitos, on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

karttapaikka_linkin_teko_01b

Paikan hakeminen

karttapaikka_linkin_teko_02b

Oman paikkamerkin tekeminen

karttapaikka_linkin_teko_03b

Paikan tiedot

karttapaikka_linkin_teko_04b

Linkin jakaminen

karttapaikka_linkin_teko_05b

Share

Linturetkellä Pohjois-Karjalassa

linnut_valkoposkihanhi_retki_raakkyla_oravilahti_160919_06

Valkoposkihanhia; Rääkkylä; Oravilahti 19.9.2016

Hanhien syysmuutolle on viime päivinä ollut suotuisa sää. Niinpä eilen 19.9.2016 Tiiraan laitettuja havaintoja tutkailtuamme päätimme ajella kesäpaikalta kotiin Kiteen, Rääkkylän ja Liperin kautta. 
Kyllä kannatti! Etenkin Rääkkylän Oravilahden suurien valkoposkihanhiparvien näkeminen oli hieno ja ennen kokematon elämys. Emme olleet siellä aikaisemmin käyneet ja se oli myös paikkana mielenkiintoinen.

“Arktikalla” tarkoitetaan arkitisella tundralla pesivien lintujen, etenkin hanhien massamuuttoa keväisin ja syksyisin.
Syysmuutto voi alkaa vuodesta riippuen jo syyskuussa ja jatkuu lokakuun lopulle saakka. Muuton määrä ja suuntautuminen riippuu paljolti säästä. Paras tilanne sisämaassa tapahtuvaan “staijaukseen” (kts. BirdLife Suomi) on sellainen, että Kuolan niemimaalle ja Vienan meren rannoille alkaa tulla yöpakkasia ja tuuli puhaltaa sieltä päin, eli koillisesta. Tällöin suuria muuttoparvia voi nähdä sisämaassakin.
Eniten hanhimuuttoa näkee itärajan tuntumassa. Suuria hanhiparvia laskeutuu lepäämään ja ruokailemaan Pohjois-Karjalan pelloille.
Kaksi kertaa olemme olleet syysmuuttoa seuraamassa Kiteen Hatunvaaralla, jossa vietetään näinä aikoina “Hanhiviikkoja”:

Nyt emme Hatunvaaralle asti menneet.
Ensimmäiset hanhiparvet näimme tällä retkellä Kiteen maaseutuoppilaitoksen karjan laitumella.

linnut_valkposkihanhi_retki_kitee_160919_01

Valkoposkihanhia taustalla; Kitee 19.9.2016

Kiteeltä ajelimme kohti Rääkkylää. Tien varressa oli yhdellä pellolla valkoposkihanhia ja huomasimme toisella pellolla myös ison kurkiparven. Emme olleet tarpeeksi varovaisia, kun pysäytimme auton matkan päähän metsän taakse. Linnut havaitsivat autosta nousemisemme ja lähestymisemme. Niinpä koko kurkiparvi nousi lentoon, alkoi kierrellä lähistöllä ja katosi sitten kauemmas. Kuvista laskin sen kooksi n 130 yksilöä.

linnut_kurki_retki_raakkyla_kiteentie_160919_02

Osa kurkiparvea; Kiteentien varsi; Rääkkylä 19.9.2016

Rääkkylän Oravilahden lintutornille ajelimme läntisen vallitien kautta- Kartta alempana artikkelissa
Jo matkalla oli nähtävissä, mikä meitä odotti: pelloilla oli erittäin paljon valkoposkihanhia ja lisää tuli pohjoisesta lähes koko ajan. Tätä näytelmää sitten tornista ihastelimme toista tuntia.
Kuvia otin aika paljon ja niistä olen tähän valikoinut muutamia. Minulla on vain 300 millin peruszoomi, jolla ei noin kaukaa (hanhiin matkaa tornista 500-1000 m ) tarkkoja kuvia saanut ja siksikin olen kuvia kropannut varsin paljon.
Konreettisen käsityksen hanhien määrästä sai, kun samalla alueella oleilevat hanhet nousivat yhtä äkkiä kaikki kerralla ilmaan. Syynä saattoi olla ohi lentänyt petolintu, jota emme kyllä nähneet.
Tiiraan oli eilen kirjattu alueelta 50.000 valkoposkihanhea ja tältä aamulta 70.000!

linnut_valkoposkihanhi_retki_raakkyla_oravilahti_160919_02

Valkoposkihanhia; Rääkkylän Oravilahden lintutornista 19.9.2016

linnut_valkoposkihanhi_retki_raakkyla_oravilahti_160919_07

Valkoposkihanhia; Rääkkylän Oravilahden lintutornista 19.9.2016

linnut_valkoposkihanhi_retki_raakkyla_oravilahti_160919_10

Valkoposkihanhia; Lentoon sännänneinä; Rääkkylän Oravilahden lintutornista 19.9.2016

linnut_valkoposkihanhi_retki_raakkyla_oravilahti_160919_09

Valkoposkihanhia; Kropattu edellisestä kuvasta; Rääkkylän Oravilahden lintutornista 19.9.2016

linnut_valkoposkihanhi_retki_raakkyla_oravilahti_160919_12

Valkoposkihanhia; Rääkkylän Oravilahden luoteiskulma 19.9.2016

Oravilahden kuivausalue

kartta_raakkyla_oravilahti

Kartta: http://www.maanmittauslaitos.fi/aineistot-palvelut/latauspalvelut/avoimien-aineistojen-tiedostopalvelu; Avoin tietoaineisto, jonka tekijä on Maanmittauslaitos, on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä

Kuten nimikin kertoo pellot, jotka noin vetävät muuttavia hanhia puoleensa ovat alunperin matalaa järven pohjaa.
Lahden kuivattamista suunniteltiin jo 1930- luvulla, mutta toteukseen päästin sitten vasta 1960- luvulla.
Koko 950,5 hehtaarin kuivastusalue oli valmiina 1978. Valmistuessaan se oli Suomen suurin patoamalla kuivatettu alue eli polderi. (Wikipedia)
Rääkkylä sai näin runsaasti lisää ravinteista ja tasaista viljelymaata. Hyviä kalavesiä ja metsästysmaita menetettiin. Haittapuoleksi lasketaan myös  alueelta huuhtoutuva, lähivesistöjä kuormittava kiintoaines ja ravinteet.

linnut_retki_raakkyla_oravilahti_160919_01

Rääkkylä; Oravilahden patotie ja kuivauskanava 19.9.2016

linnut_valkoposkihanhi_retki_raakkyla_oravilahti_160919_04

Rääkkylä; Näkymä Oravilahden lintutornista kirkolle 19.9.2016

Matkamme jatkui sitten kohti Liperiä. Sulattelimme näkemäämme ja totesimme, että retken anti oli todella hieno. Oikeastaan vain suuremmat laulujoutsenparvet olivat vielä näkemättä.
Lähellä Liperiä olikin sitten sänkipellolla 38 joutsenta eli tältäkin osin päivä oli lähes täydellinen.

linnut_laulujoutsen_retki_liperi_160919_12

Liperi 19.9.2016

Share

Johdattelua eräästä hiekkakuopasta jääkauteen

jaakausi_vierema_hiekkakuoppa_01

Vieremä; Lehmimäki 9.5.2010

Näkymät:

Ouluntien varressa, Vieremän ja Salahmin välillä on suuri hiekkakuoppa. Se on pohjoisen suunnasta näkyvän, varsin korkean selänteen eteläpäässä. Harjumuodostumaksi olen sen määritellyt ja semmoisena opetuksessa esitellyt, mutta juuri tuo muuta selännettä leveämmän kohdan syntyhistoria olisi mukava tietää tarkemmin.
Kun nyt olen jakanut myös kyseisen hiekkakuopan kuvan vapaasti CC- käyttöön, halusin myös siihen liittää tarkemmat tiedot alueen geologisesta historiasta.
Käännyin asiassa Geologian tutkimuskeskuksen puoleen ja sain sieltä erinomaisen selvityksen asiasta.

gtk_vierema_ja_korkeusmalli_02_160907

Geologian tutkimuskeskus. Karttasovellus: Maankamara < http://gtkdata.gtk.fi/Maankamara/index.html> Viitattu 7.9.2016 (Laserkeilausaineisto © Maanmittauslaitos. Laserkeilausaineiston muokkaus: Geologian tutkimuskeskus)

Geologi Jouko Saarelainen vastasi tiedusteluuni ja antoi ystävällisesti luvan kopioida sähköpostitse antamansa tekstin suoraan tähän:

LYHYESTI LEHMIMÄEN/SALAHMIN SEUDUN JÄÄKAUSI- JA JÄÄKAUDEN JÄLKEISEN KAUDEN HISTORIASTA

Viimeisin mannerjäätikkö suli seutukunnalta hieman alle 11 000 vuotta sitten. Aluetta peitti suurimmalta osin aluksi Itämeren muinainen Yoldiamerivaihe aina nykyiselle 175 m mpy. tasolle saakka. Ainoastaan muutamien korkeimpien mäkien laet olivat vedenpinnan yläpuolella kuten itäpuolella olevat Pitkämäki, Pirttimäki ja Mankilanmäki. Esimerkiksi Pitkämäki, joka nykyisin on noin 225 m mpy., kohosi noin 50 m korkeana saarena esiin merestä. Mannerjäätikön painosta vapautumisen jälkeen maankamara kohosi pikku hiljaa ja maankohoamisen seurauksena meri mataloitui.

Yoldiameri vaihtui makeavetiseksi Ancylusjärveksi ja edelleen maan kohottua lisää veden alta Saimaan vesistö kuroutui itsenäiseksi järveksi. Nk. Suursaimaan vaikutuspiiriin kuuluivat Salahmilla alueet, jotka ovat nykyisin tason 113  – 115 m mpy. alapuolella. Suursaimaa ulottui siis Salahmille ja Salahminjärvelle saakka. Laajimmillaan Suursaimaa oli noin 6 000 vuotta sitten. Suursaimaa laski aluksi Pohjanlahteen ja vaihe päättyi, kun vesistö sai uusia lasku-uomia kaakkoisosaan. Lopulta syntyi Vuoksi n. 5 700 vuotta sitten. Vedenpinta laski, ja pikku hiljaa alueen vesistöt saivat nykyisen muotonsa.

Mannerjäätikön sulamisen ja peräytymisvaiheen aikana syntyi jäätikön sulamisvesien kerrostamia harjumuodostumia. Jäätikön alla oli sulamisvesien tunneleita ja railoja, joissa jäätikön irrottama aines peseytyi ja lajittui sora- ja hiekkaharjuiksi. Vieremän ja Salahmin kautta kulkee massiivinen harjujakso, pitkittäisharju, johon liittyvä osa on kysytty Lehmimäki. Kokonaisuutena Vieremän harju kuuluu osana pitkää yhtenäistä aina Jaamankankaalta Pohjanlahden rannikolle ulottuvaa harjujaksoa. Harjun aines alueella on suurimmaksi osaksi hiekkaa, joskin korkeimmat ja jyrkät selänteet ovat soraa.

Lehmimäki on siis tällaisessa jäätikön tunneli-tai railosysteemissä muinaisen jäätikköjoen pohjalle moreeniaineksesta soraksi ja hiekaksi huuhtoutunut ja kerrostunut harjumuodostuma. Nykyisen Lehmimäen kohdalla railosysteemissä on ollut jonkinmoinen – ei kovinkaan suuri – levennys, ja näin harju on hieman luode- ja kaakkoispuoltaan leveämpi, ikään kuin levennys harjussa. Harjun lakea on hieman sen synnyn jälkeen tasoittanut mataloituvan Yoldiameren aallot ja näin Lehmimäki sai sen lopullisen muotonsa, siis hieman deltamaisen laen. Nykyisin mäen laki on kuitenkin kaivettu soran ja hiekanotossa pois.

Jouko Saarelainen
geologi
Geologian tutkimuskeskus GTK
Kuopio

Linkkejä ja lisätietoa:

Share