Kumma kivi kalliolla

kumma_kivi_kalliolla_12

Luontoretkien kohokohtia ovat ne, kun löytää ihan uusia paikkoja: hienoja maisemia ja muita mielenkiintoisia kohteita. Vielä kiinnostavampaa on, jos löytää jotain, mikä vaatii lisäselvityksiä. Erityisen mukavaa on, jos ei itse asiasta kaikkea tiedä tai löydä, mutta saa apuja asiantuntijoilta.

Näin kävi pari viikkoa sitten, kun etsin uusia mustikkamaita. Tästä syystä en nyt tässä paljasta tarkemmin, missä paikka on – pahoittelen!
Minulla on tapana ensin katsoa kartasta sopivia maisemia ja sitten menen katsomaan niitä. Ensimmäistä kertaa uuden automme entiseen verrattuna korkeampi maavara oli tarpeen, kun ajelin alueelle metsäautotietä pitkin.
Perillä, puolisen kilometriä tien päästä kävellen oli runsaasti jäkälää kasvava kalliomäki, jolta oli mukavat näkymät. Olen koonnut alle sieltä kuvagallerian.

Mutta sitten selvitys otsikon asiasta

Yhdellä kohtaa sileää kalliota kökötti halkaisijaltaan noin metrinen, lähes pyöreä kivi, joka oli haljennut keskeltä aivan suoraan ja sileästi kahtia. Tämän kiven alapuolella n 8 metrin päässä oli rakenteeltaan ja kooltaan samanlainen kivi, joka oli kalliolla laakea, sileä puoli alaspäin. Päättelin, että se on tuon ylempänä olevan kiven haljennut puolisko.
Mannerjäätikkö aikoinaan kuljetti kiviä ja ne jäivät sitten jään sulamisen jälkeen niille sijoilleen. Tämmöisestä pienestä siirtolohkareesta on tässäkin kysymys.
Geologinen tietämykseni ei riittänyt kiven kivilaji- ja mineraalirakenteen tarkempaan selvittämiseen. Niinpä käännyin geologian tutkimuskeskuksen puoleen: Geologi Jouko Saarelainen on ystävällisesti minua auttanut ennenkin.

kts artikkeli:

kumma_kivi_kalliolla_10

Kivi sivusta katsoen

kumma_kivi_kalliolla_08

Haljennut puolisko alempana kalliolla

Tässä Jouko Saarelaiselta saamani, hänen luvallaan tähän kopioitu ja  hiukan editoitu selvitys tästä “kummasta kivestä”:

***

Mannerjäätikkö tuon kiven on aikoinaan kuljettanut noille sijoilleen ja haljennut kiven toinen puolikas on liikkunut toisesta puolikkaasta tuon kahdeksan metriä muinaisten vesivaiheiden rantavoimien vaikutuksesta ja/tai valunut rantavaiheessa jäistä pintaa pitkin liukuen alemmalle tasolle.

Kivi on haljennut luontaista suuntautuneisuuspintaa ja tätä myötä heikkousvyöhykettään pitkin (rapautumisvoimat) kahtia. Joskin graniittisissa kivissä on harvemmin selvää suuntautuneisuutta, mutta tässä nyt näkyy olevan jonkinmoinen suuntautuneisuus.
Kivi on, kuvien perusteella ja sen että alustan kivilaji on tonaliittia, todennäköisesti graniittinen – kivilajinimeltään joko tonaliitti tai granodioriitti. Ei varsinainen graniitti, jossa olisi näitä runsaammin vaaleata kalimaasälpämineraalia.
Tonaliitissa vaaleita mineraaleja ovat plagioklaasi ja kvartsi ja tummina mineraaleina esiintyy biotiitti ja sarvivälke. Granodioriitissa mineraaleina on plagioklaasia (tavallisimmin oligoklaasia) enemmän
kuin kalimaasälpää. Lisäksi on kvartsia, sarvivälkettä ja biotiittia.

  • Kuvan perusteella ruskea täplitys on todennäköisesti rautasaostumaa tai voihan se olla myös jotakin jäkälää (vaatisi tarkempaa tutkimusta eikä vain kuva-arviointia).
  • Vaalea rantu on graniittinen juoni, joka on syntynyt jo kivilajin syntyessä. Vaaleuden juonessa aiheuttaa muuta kiveä runsaampi kalimaasälpämineraalin määrä.
  • Harmaa syvennys on puhdasta peruskivilajin pintaa. Kohdasta on lohjennut tai joku lohkaissut kivellä iskemällä ohuen sälön pois.

Halkeaminen voi olla hyvinkin vanhaa. Se on voinut tapahtua jo heti jääkauden lopussa kiven jäädessä paikoilleen tai sitten muinaisten rantavoimien halkaistessa sen heikosta suuntautuneisuusvyöhykekohdasta.

***

Täältä lisää geologista tietoa:

Kuvia “Kumman kiven” kalliolta
Share

Punaisten kivien röykkiö

punaiset_levakivet_170731_03

Mustikkamaille mennessä huomioitamme herätti metsätien varrella, pusikon takaa pilkottavat punaiset kivet. Lähempi tarkastelu paljasti, että kiviä on kokonainen röykkiö.
Olen tuon kivikasan nähnyt ennenkin, mutta punainen väri ei ole siitä niin selvästi loistanut kuin nyt: Ihan kuin  joku olisi käynyt kaatamassa maalia kivien päälle tai jostakin oli kuskattu paikalle uusia, punaisiksi maalattuja kiviä.
Mitä nämä kivet oikein ovat?

Kartalle ei ole tähän kohtaan merkitty kivikkoa tai louhikkoa. Ei tämä kasa myöskään vaikuta miltään muinaiselta, jääkausiaikaiselta rantavallilta tai jäätikköjoen koskisuistolta, vaikka kivien pyöristyneet muodot tähän suuntaan viittaisivatkin.
Kivet on siis tuotu tähän jostain: En tiedä mistä ja milloin. On siitä vuosia kulunut, koska kivien lomassa kasvaa jo pieniä puita ja pensaikkoa.
Mutta miksi ne ovat niin punaisia? Jonkinlainen selitys minulla oli jo mielessä, mutta piti asia vielä varmistaa.

Tuntuu jopa kummalliselta, että värin aiheuttaja on levä ja vieläpä viherlevä. Leväthän mielletään yleensä vesieliöiksi. Ne muuten eivät ole kasveja, vaikka tuossa ensimmäisessä lähdeartikkelissa niin sanotaan.
Kiven punaisen värin aiheuttaa yleensä levä Trentepohlia iolithus. Se kasvaa kivien pinnassa tiukasti, nukkamaisesti ja näyttää ihan siltä kuin kiven pinnassa olisi maalia. Sadekaan ei sitä pysty huuhtomaan pois.

Levät pääsevät kasvamaan kiviin, joiden pinta on ollut pitempään paljaana, kuten näissä paikalle tuoduissa kivissä on ollut. Luonnossa, kuten metsässä iän kaiken paikallaan olleiden kivien pintaan tulee jäkälää ja sammalta. Kalliojyrkänteissä ja louhikoissa näkee usein levien värjäämiä vihreitä tai jopa keltaisia kiviä. Punaisia kiviä olen nähnyt esim. metsäteiden ja kanavien varsilla, joissa kiviä on kaivettu esiin ja pyöritelty.

Olen nähnyt samanmoisia punaisia kiviä siis ennenkin, mutta tämä röykkiö ja leväkasvuston runsaus sen päällä on minusta kyllä jotain ainutlaatuista.
Olisiko niin, että kyseisten kivien geologinen laatu ja tämän kesän kosteanviileät olosuhteet ovat saaneet tämän aikaan?

Lähteitä:

punaiset_levakivet_170731_04

punaiset_levakivet_170731_01

 

Share

Johdattelua eräästä hiekkakuopasta jääkauteen

jaakausi_vierema_hiekkakuoppa_01

Vieremä; Lehmimäki 9.5.2010

Näkymät:

Ouluntien varressa, Vieremän ja Salahmin välillä on suuri hiekkakuoppa. Se on pohjoisen suunnasta näkyvän, varsin korkean selänteen eteläpäässä. Harjumuodostumaksi olen sen määritellyt ja semmoisena opetuksessa esitellyt, mutta juuri tuo muuta selännettä leveämmän kohdan syntyhistoria olisi mukava tietää tarkemmin.
Kun nyt olen jakanut myös kyseisen hiekkakuopan kuvan vapaasti CC- käyttöön, halusin myös siihen liittää tarkemmat tiedot alueen geologisesta historiasta.
Käännyin asiassa Geologian tutkimuskeskuksen puoleen ja sain sieltä erinomaisen selvityksen asiasta.

gtk_vierema_ja_korkeusmalli_02_160907

Geologian tutkimuskeskus. Karttasovellus: Maankamara < http://gtkdata.gtk.fi/Maankamara/index.html> Viitattu 7.9.2016 (Laserkeilausaineisto © Maanmittauslaitos. Laserkeilausaineiston muokkaus: Geologian tutkimuskeskus)

Geologi Jouko Saarelainen vastasi tiedusteluuni ja antoi ystävällisesti luvan kopioida sähköpostitse antamansa tekstin suoraan tähän:

LYHYESTI LEHMIMÄEN/SALAHMIN SEUDUN JÄÄKAUSI- JA JÄÄKAUDEN JÄLKEISEN KAUDEN HISTORIASTA

Viimeisin mannerjäätikkö suli seutukunnalta hieman alle 11 000 vuotta sitten. Aluetta peitti suurimmalta osin aluksi Itämeren muinainen Yoldiamerivaihe aina nykyiselle 175 m mpy. tasolle saakka. Ainoastaan muutamien korkeimpien mäkien laet olivat vedenpinnan yläpuolella kuten itäpuolella olevat Pitkämäki, Pirttimäki ja Mankilanmäki. Esimerkiksi Pitkämäki, joka nykyisin on noin 225 m mpy., kohosi noin 50 m korkeana saarena esiin merestä. Mannerjäätikön painosta vapautumisen jälkeen maankamara kohosi pikku hiljaa ja maankohoamisen seurauksena meri mataloitui.

Yoldiameri vaihtui makeavetiseksi Ancylusjärveksi ja edelleen maan kohottua lisää veden alta Saimaan vesistö kuroutui itsenäiseksi järveksi. Nk. Suursaimaan vaikutuspiiriin kuuluivat Salahmilla alueet, jotka ovat nykyisin tason 113  – 115 m mpy. alapuolella. Suursaimaa ulottui siis Salahmille ja Salahminjärvelle saakka. Laajimmillaan Suursaimaa oli noin 6 000 vuotta sitten. Suursaimaa laski aluksi Pohjanlahteen ja vaihe päättyi, kun vesistö sai uusia lasku-uomia kaakkoisosaan. Lopulta syntyi Vuoksi n. 5 700 vuotta sitten. Vedenpinta laski, ja pikku hiljaa alueen vesistöt saivat nykyisen muotonsa.

Mannerjäätikön sulamisen ja peräytymisvaiheen aikana syntyi jäätikön sulamisvesien kerrostamia harjumuodostumia. Jäätikön alla oli sulamisvesien tunneleita ja railoja, joissa jäätikön irrottama aines peseytyi ja lajittui sora- ja hiekkaharjuiksi. Vieremän ja Salahmin kautta kulkee massiivinen harjujakso, pitkittäisharju, johon liittyvä osa on kysytty Lehmimäki. Kokonaisuutena Vieremän harju kuuluu osana pitkää yhtenäistä aina Jaamankankaalta Pohjanlahden rannikolle ulottuvaa harjujaksoa. Harjun aines alueella on suurimmaksi osaksi hiekkaa, joskin korkeimmat ja jyrkät selänteet ovat soraa.

Lehmimäki on siis tällaisessa jäätikön tunneli-tai railosysteemissä muinaisen jäätikköjoen pohjalle moreeniaineksesta soraksi ja hiekaksi huuhtoutunut ja kerrostunut harjumuodostuma. Nykyisen Lehmimäen kohdalla railosysteemissä on ollut jonkinmoinen – ei kovinkaan suuri – levennys, ja näin harju on hieman luode- ja kaakkoispuoltaan leveämpi, ikään kuin levennys harjussa. Harjun lakea on hieman sen synnyn jälkeen tasoittanut mataloituvan Yoldiameren aallot ja näin Lehmimäki sai sen lopullisen muotonsa, siis hieman deltamaisen laen. Nykyisin mäen laki on kuitenkin kaivettu soran ja hiekanotossa pois.

Jouko Saarelainen
geologi
Geologian tutkimuskeskus GTK
Kuopio

Linkkejä ja lisätietoa:

Share