Rautatie

piirros_elokuvasta_rautatie_harakka_01_tausta_1024

Harakka on romaanissa tapahtumien tarkkailijan asemassa, tässä pappilan pihassa jyväsäkin päällä.

18.1. 2017 Juttua täydennetty tarkennetuilla tiedoilla elokuvan kuvauspaikoista
22.1.2017 Piirsin hiukan paremman kuvan Lapinlahden asemalta
23.1.2017 Liitin juttuun kuvan Lappeenrannan Pulsan asemasta

Katsoin muutama viikko sitten televisiosta elokuvan “Rautatie”. Se on YLE:n tuotantoa ja löytyy siis myös Elävästä arkistosta.
Elokuva perustuu Juhani Ahon esikoisromaaniin vuodelta 1884. Romaanin ja filmin kuvaamaa elämää satavuotiaassa Suomesta tuskin enää löytyy. Jotenkin vain ajatuksissani alkoivat kiertää yhtymäkohdat nykyaikaan ja niistä tässä tarinoin.
Jutun kuvituksena on piirroksia, joissa olen käyttänyt mallina elokuvasta ottamiani kuvankaappauksia. Tähän olen saanut YLE: ltä luvan.

En tässä selosta tarinan sisältöä sen tarkemmin. Kirjan julkaisun aikaan keskusteltiin siitä, pilaileeko Aho “ymmärtämättömien” mökkiläisten kustannuksella. Silloinkin katsottiin, ettei näin ole. Kirjailija suhtautuu Matin ja Liisan junankatsomismatkan valmisteluihin ja itse matkaan tuota ihmettä katsomaan lämpimällä, ymmärtävällä huumorilla. Toivon, että tässä jutussa ja sen kuvissa pääsisin samaan.
Nostan esille kolme asiaa.

Leppoisaa elämää – Leppoista elämää!

Tässä hektisessä työn ja vapaa-ajan pyörityksessä on tullut suorastaan muotiin ns. “downshifting” ja “elämän hidastaminen” sekä hyggeily. Aiheesta on kirjoitettu paljon oppaita ja kurssejakin on tarjolla runsaasti.
Matin ja Liisan elämään verrattuna nämä nykytrendit ovat pikkunäpertelyä.
He pähkäilivät muutaman viikon, lähteäkö sitä rautatie- ihmettä katsomaan. Sitten, kun päätös oli tehty, he odottivat rauhassa kesän tuloon asti, jotta Lapinlahdelle pääsi sulaa maata pitkin jalan eikä tarvinnut rospuuton aikaan rämpiä.
Luulenpa, että jo pelkkä hitaasti etenevän elokuvan katsominen on suurelle osalle ihmisistä suorastaan kärsimystä: Eihän siinä pitkään aikaan “tapahdu” juuri mitään. Minkä nyt Liisa joskus kehrää (savolaisittain ketruita tekee) ja Matti virittelee piippuaan monta minuuttia. Syöminenkin on hyvin harkitusti ja hitaasti suoritettu toimi. Keskustelu on lähinnä arkisten tapahtumien kommentointia ja toisen todellisten aatoksien verkkaista arvuuttelua.
Junamatkalla on sitten jo hiukan “aksonia”.

piirros_elokuvasta_rautatie_liisa_02_tausta_1024

Liisa kehrää

piirros_elokuvasta_rautatie_matti_01_tausta_1024

Matti syö

Etenkehtailua

Tuommoisen otsikon laitoin, vaikka ei se ihan täsmälleen määritelmänä tähän asiaan sovi.
En tiedä, onko tämä käyttäytymispiirre enää savolaisille tyypillistä vai vallan hävinnyt sosiaalisesta kanssakäymisestä.
Tarkoitan seuraavaa:
Jos joku asia todella kiinnostaa ja jopa houkuttelee toteutukseen, sitä ei passaa tutulle, naapurille eikä ehkä myöskään puolisolle näyttää. Pitää olla ikään kuin asia ei koskettaisi yhtään. Kysyjälle pitää vastata mutkikkain sanakääntein ja kiertoilmauksin, ettei vain paljasta kiinnostustaan asiaan. Olisi myös hyvä jotenkin latistaa se asia tai kohde, mitä kovasti kehutaan ja katsomaan pyydetään, ettei vain näyttäisi tai kuulostaisi siitä liian innostuneelta.
Tämmöistä kuvataan elokuvassa herkullisesti.
Nykyajassa ja etenkin mediassa melkein kaikki on “mahtavaa”, “hirvittävän hyvää”,”sairaan siistiä”…ja tämä pitää ilmoittaa kaikille suureen ääneen ja heti.

piirros_elokuvasta_rautatie_hevonen_jaalla_01_tausta_1024

Matti ja Ville keskustelevat jäällä rautatiestä. Matti on tulossa pappilasta, jossa rovasti ja hänen rouvansa ovat valistaneet Mattia siitä.

“Siinä on vanha luuta nenäs alla – Mitäs siinä killistelet – Pässilläkin on pitempi järki kuin akoilla”

Yllä esimerkkejä Matin ja Liisan sanailusta. Välillä mökötetäänkin oikein kunnolla. Minusta elokuva sopisi kuitenkin erittäin hyvin vaikkapa opetusmateriaaliksi avioparileirille tai – kurssille esimerkkinä hyvin toimivasta parisuhteesta.
Kovistakin sanailuista huolimatta kaikessa keskinäisessa kanssakäymisessä, pienissä eleissä ja ilmeissä paistaa läpi erittäin suuri lämpö ja huolenpito puolisoa kohtaan. Katsokaapa vaikka, miten Matin saapas vippasee, kun  hän juosten vie Liisalle rekeen ne “ketruukset”, jotka Liisa unohti ottaa mukaan lähtiessään pappilaan. Matti oli unohtanut jättää ne ruustinnalle omalla käynnillään. Hellyttävä hetki on myös se, kun Liisa asettelee Mattia lepuulle radan varteen, kun kulkumiehen tarjoilema viina pyörrytti rakkaan puolison pään.

Miehenä hoksasin taas sen, miten ovelia (positiivisessa mielessä) naiset ovat, kun pitää saada joku asia todella vireille tai ihan toteutukseen. Sehän onnistuu niin, että antaa miehen luulla, että idea oli alunperin hänen – Tuntuuko tutulta?
Kyllähän Mattikin osaa vetää oikeasta narusta, mutta Liisan muikeat ilmeet ovat todella katsomisen arvoisia, kun päätös matkasta alkaa Matilla kypsyä.

piirros_elokuvasta_rautatie_liisa_01_tausta_1024

Tuli uuniin

piirros_elokuvasta_rautatie_kissa_01_tausta_1024

Kissalle maitoa

piirros_elokuvasta_rautatie_asemalla_03_tausta_1024

Lapinlahden asemalla. Lapinlahden asemana elokuvassa on Lappeenrannan lähellä oleva Pulsan asema. Asema on rakennettu vuonna 1870,

rautatie_artikkeliin_pulsan_asema_01_1024

Lappeenranta, Pulsan rautatieasema; kuvattu radalta Mikonsaari Aarne A., kuvaaja 1976 https://www.finna.fi/Record/musketti_lprmuseot.M40:KUVLKVV1754: CC BY-NC-ND 4.0

Jutun piirroksista

Jos haluatte katsoa oikean taiteilijan kuvitusta Rautatie- romaaniin, etsikää käsiinne sen alkuperäispainos tai sen näköispainanne: Siihen on  Eero Järnefelt tehnyt piirrokset.
Häneen minulla on koti- ja asuinpaikkani takia erityissuhde. Luin vastikään hänen veljensä Arvidin teoksen “Vanhempieni romaani”. Siinähän muistellaan myös perheen Kuopion aikaa.

Minulla oli heti elokuvaa katsoessani mielessä, että siitä olisi mukava tehdä lyijykynäpiirroksia. Se on tekniikka, minkä parhaiten (omalla tyylilläni) hallitsen ja se sopii nimenomaan vanhojen asioiden kuvaamiseen.
Erityistavoitteena minulla oli taas kerran harjoitella ihmisen piirtämistä. Se on jostain  syystä ollut minulle aina vaikeaa. Kasvojen piirtäminen on erityisen haasteellista ja lähes ylivoimaista on minulle ollut saada niistä näköiset, tunnistettavat. Kuten asiaa harrastavat tietävät, pienikin muutos posken kaaressa, suun varjostuksessa tms. saattaa “pullauttaa” näköisyyden esille. Sitten kun kuvaa rupeaa hiukankin “tuunamaan”, näköisyys häviää…ja taas kumittamaan.
Katsojan  arvioitavaksi jää, miten olen näissä piirroksissa onnistunut-
Alkuperäispiirrokset ovat luonnospaperilla ja valkealla pohjalla. Tässä olen taustoittanut ne sivulle sopivaan väriin.

Kävin  YLE:n kanssa neuvonpitoa siitä, saanko ylipäätään käyttää elokuvasta ottamiani kuvankaappauksia mallina piirroksissa. Periaatehan on semmoinen, että silloin, kun  piirros tulkitaan “itsenäiseksi teokseksi”, on siis tarpeeksi omaperäinen eikä suora kopio kuvasta, sen käyttöön mallina ei tarvitsisi edes pyytää lupaa. Koska nyt kyseessä on kuitenkin  elokuva ja piirsin myös siis malleina näyttelijöitä, tilanne oli erilainen.
Alkuun näytti siltä, että lupaa ei tule ainakaan ilman muuta. Sitten lähetin pari piirrosta malliksi. YLE:n Elävän arkiston henkilöt paneutuivat asiaan oikein kunnolla, etsivät sovellettavat pykälät ja ennakkotapaukset ja näin tämän miellyttävän konsultaation lopputulos näkyy täällä. Toivottavasti sielläkään ei vallan olla pettyneitä tältä osin tähän juttuuni.

piirros_elokuvasta_rautatie_matti_ja_liisa_01_tausta_1024

Potretit

 

Share

Facebookin kuvista ja niiden hallinnasta

aamu_Enonkoski 26.7.2009

Facebookin kuvista ja niiden hallinnasta:

Sinänsä on tietysti aika hassua, että vasta nyt olen tarkemmin pohtinut ja testannutkin tätä asiaa. Olen myös konsultoinut tästä parin someasiantuntijan kanssa. Minulle on entisen työnkin puolesta ollut tärkeää ottaa selvää, miten eri nettiympäristöt toimivat esim. juuri kuvien ja niiden käyttöikeuksien osalta.

Muut kuin ajankohtaiset omalle Facebookin seinällä julkaistut, ajankohtaiset aikajanakuvat olen pääsääntöisesti linkittänyt Flickristä eri Facebookin luontoryhmiin. Flickriä käytän kuvieni varasto- ja jakelukanavana, koska siellä voin monipuolisesti järjestää kuviani ja säätää niiden näkyvyyttä ja oikeuksia. Sieltä niitä on myös kätevä jakaa vaikkapa Facebookiin.

Olen jo pitkään ihmetellyt sitä, että luontoryhmiin linkittämäni kuvat häviävät aika äkkiä kuvastreamista jonnekin, jopa kauas myöhemmin julkaistujen kuvien alle. Niistä on myös “tykätty” tosi vähän. Jälkimmäinen voi tietysti johtua siitä, että ne eivät ole laadultaan sen arvoisia, mutta enpä tätä tietenkään mielelläni usko. Ymmärrän sen, että näkyvyys ja kuviin reagointien määrät liittyvät toisiinsa, mutta minusta tämä ei selitä kokonaan tätä ilmiöitä.

Toinen minusta selvä syy laimeaan reagontiin on juuri se, että julkaistut kuvani ovat linkkejä ja alkuperäistä kuvaa pääsee katsomaan sitä klikkaamalla. Jos nyt hiukan piikkinä tästä totean: näyttää siltä, että yksikin ylimääräinen klikkaus ja hiukan pitempi latautumisen odotus hektisessä sometarjonnassa on liikaa.

Usein kuvani liittyvät johonkin blogiartikkeliini tai ko. aiheen sivuuni, jonka linkitän kuvan yhteyteen. Kyllähän niitä lokin mukaan katsellaan ja luetaan ihan mukavasti, mutta se ei fbtykkäyksissä näy.

Mutta sitten tuohon testaukseeni, joka minusta paljastaa ehkä suurimmän syyn em. ilmiöön. Tästä voi olla apua muillekin, jotka toimivat kuvien suhteen samoin kuin minä ja ehkä pohtivat ja ihmettelevät samoja somemaailman ihmeellisyyksiä.
Laiton eilen ja tänään Facebookiin – en siis linkkinä Flickristä – kaksi luontokuvaa: toisen suoraan “Luontokuvaus”- ryhmään ja toisen jaoin oman seinän kautta ko. ryhmään. Kuvat ovat tässä artikkelissa.
No! Mikä oli tulos?

Eilen illalla laittamani metsäinen aaamukuva keräsi tunnissa noin 60 tykkäystä/reagointia; tätä kirjoittaessani niitä on jo lähes 140!. Äsken jakamani aamukuva järven rannalta on jo nyt kerännyt ylättävän paljon positiivista huomiota.
Painotan sitä, että ko. kuvat eivät ole laadultaan mitenkään poikkeuksellisen hyviä verrattuna niihin kuviin, joita olen aikaisemmin linkittänyt Flickristä.

aamu_Kaavi 22.7.2012 -4

Mikä on siis johtopäätös tästä testistäni, joka erittäin selvästi osoittaa, että suoraan Facebookiin ladatut huomioidaan merkittävästi paremmin kuin linkitetyt kuvat.

Syitä on varmasti muitakin, mutta olen päätynyt seuraavaan teoriaan:
Jotenkin FB “tunnistaa” sinne linkitetyt kuvat ja alentaa niiden näkyvyyttä ja “suosii” omia, siis sinne ladattuja kuvia nostaen niitä esille. FB “pitää” ilmeisesti Flickriä/Yahoo “kilpailevana” kanavana ja senkin takia pyrkii vähentämään sen näkyvyyttä eikä “halua” mainostaa sitä.

Ihan oman pohdintansa aihe on sitten se, että kenen “omaisuutta” Facebookiin ladatut kuvat ovat ja luovutanko sinne ladatuille kuvilleni myös samalla niiden jatkokäyttöikeuden. Itse aika paljon vierastan antamasta kuviani ikäänkuin FB:n hallintaan. En esim. ole vielä saanut selvää siitä, missä suoraan vaikkapa “Luontokuvaus”- ryhmään laittamani kuva oikeasti on?
Niitä on myös minusta erittäin hankala järjestää, löytää ja uudelleen käyttää toisin kuin esim. Flickrissä. Facebookiin ladatut kuvat myös pakataan, eivätkä ne enää ole myöskään alkuperäisessä koossa.

Itse joudun nyt tämän sinänsä erittäin miellyttävään lopputulokseen päätyneen “testin” jälkeen miettimään, jaanko kuvia edelleen jääräpäisesti vain Flickristä (jolloin ne saavat vähän huomioita) vai alanko ladata niitä suoraan Facebookiin. Jälkimmäinen tapa tietysti hivelee mieltä, jos/kun kuvistani “tykätään”: Kiitos vain testiini “osallistujille”!

Itselläni on nettihommissa – silloin, kun jotain jaan – ollut semmoinen periaate, että ei se ole minulta pois, jos esim. kuvani ja nettijuttuni tuottavat tietoa, iloa ja elämyksiä muillekin.

Share

Sivut tällingissä

Olen tässä kesän kuluessa sadepäivinä ja muina “luppoaikoina” rakennellut näitä uusia sivujani ja nämä alkavat olla jo aika hyvässä kunnossa.
Kyllä tänne uusiakin sivuja ja tottakai myös niille sisältöä ilmantuu, mutta perusrakenne on nyt tämmöinen: Tässäpä teille pureskeltavaa!

wpoma_artikkelikuva_elaimet_orava_01

Miten olen tähän tullut?

Julkinen nettiprofiilini on kokenut vuosien mittaan melkoisen evoluution.
Muistan elävästi, kun opettelin html:n perusteita ja väänsin sillä ensimmäiset “kotisivuni” jo yli 10 vuotta sitten.

Seuraava vaihe oli se, kun löysin blogin ja kirjoittelin sinne sekä työ- että harrastusjuttuja ja värkkäsin mm. linkkilistoja ja rss-syötteitä.

Harrastukset ja työ ovat  minulla näissä nettihommissa muutenkin aina kulkeneet hedelmällisesti  käsi kädessä. Seuraavaksi otin lähinnä työkäyttöön Wikispaces- ympäristön, joka oli jo bloggeria monipuolisempi.

Tähän WordPressiin innostuin myös työn kautta: Koulumme otti viime vuonna käyttöön tähän pohjautuvan ympäristön. Niinpä sitä kautta perehdyin asiaan ja huomasin sen käyttökelpoisuuden.
Sosiaalinen media auttoi myös asiassa eteenpäin, kun kyselin asiasta enemmän tietäviltä WordPressin ominaisuuksista ja henkilökohtaisesta käytöstä.

Huomioin saamani palautteenkin pohjalta, että jos haluaa todella “vehata” tämän kanssa, kannattaa hommata webhotelli-palvelu ja asentaa WordPress sinne. Näin saa käyttöönsä kaikki teemat sekä muut “vimpaimet/lisäosat”.
Näinpä tein ja samalla hankin oman domainin, mikä ehkä näin jälkeenpäin ajatellen menee jo vähän “pröystäilyn” puolelle. Toisaalta nytpähän on kaikki omissa näpeissä, esiinnyn reilusti omalla nimellä eikä “comi” näy joka paikassa.

Miksi käytän tätä?

Minulla on erilaisissa nettiympäristöissä , “pilvissä” runsaasti kaikenlaista materiaalia. Olen mm. laittanut kuvia Flickriin ja Panoramioon. YouTubessa on videoitani ja Slidesharessa sekä Google- ja SkyDrivessä kaikenlaisia esityksiä, joita on vuosien mittaan tullut tehtyä. Diigossa on mittavat linkkilistat ja Twitterissä viserryksiä.

  • Vaikka olen pyrkinyt mm. noita kuvia järjestelemään mahdollisimman hyvin, itseäni on koko ajan häirinnyt se, että niitä ja muutakin materiaalia on hankala löytää katsottavaksi. Halusin siis tehdä semmoisen nettisivuston, mistä materiaalit lötyvät samasta paikasta, yhdestä osoitteesta joko suoraan tai linkkien kautta.
  • Pyrin seuraamaan aktiivisesti mediaa ja tavoitteeni on ollut, että myös valikoimani  “mediavirta” olisi hyvin nähtävissä samassa paikassa.
  • Minusta on kiva myös kirjoitella erilaisia juttuja itseäni – ja toivottavasti myös muita – kiinnostavista aiheista.

Edellä oleviin tarpeisiin tämä WordPress tarjoaa erinomaisen väylän.

Myönnän toki, että tämän rakentelu ja sisällön tuottaminen on minulle mitä suurimmassa määrin  henkilökohtainen “tvt-harrastus”. On mukava kokeilla kaikenlaista ja kokee mielihyvää, kun saa aikaiseksi mieleisensä lopputuloksen.

Mitä tulee teihin, arvoisat sivulleni eksyneet tai tarkoituksella niitä lukevat ihmiset, ajattelen asiasta seuraavasti:

  • Onhan se toisaalta itsekästä ja oman minän nostoa, että laittaa nettiin julkisesti kaikenlaista.
  • Mutta toisaalta on niin, että se mitä muille näin jaan ei ole mitenkään minulta itseltäni pois. Jos jotakin kiinnostaa se, mitä täällä on ja miten olen sen toteuttanut, se  tuottaa vain miellyttävää lisäarvoa tähän harrastukseeni.

Onko minulla esikuvia netissä?

Lyhyesti ja nimiä mainitsematta on toki:
Sekä harrastus- että työpuolella on nettisivustoja, joiden sekä teknistä  (mm. luontokuvat- ja videot) että sisällön laatua (mm. someasiat, ilmastonmuutos) ihailen.
Yritän ottaa heiltä opiksi ja pyrkiä johonkin samanmoiseen tarjontaan.

Mitä on jo valmiina?

Minulla meni aika pitkään ennenkuin löysin sivuille jonkinlaisen loogisesti järkevän rakenteen.
Koska sivujen pääsisältönä ovat ainakin tässä vaiheeessa kuvani sekä niihin liittyvät asiat  ja aiheet menevät osin päällekkäin, muutin useaan kertaan sivujen otsikointia, hierarkiaa ja sisältöä.
Nyt rakenne on tämmöinen ja toivottavasti toimiva.

Edellä viittasiin kuviini pilvipalveluissa. Niitä on siellä niin paljon, että niiden katsominen ja löytäminen on hankalaa eikä välttämättä kovinkaan motivoivaa.

Katso aiheesta:

Niinpä päädyin semmoiseen ratkaisuun, että valikoin sivulle parhaita tai muuten hyviä kuvia. Tätä karsittua kuvaesitystä on minusta nyt aika kiva katsella. Jos kyseisen aiheen kuvat tai ko asia sitten kiinnostavat laajemmin, pääsee linkin kautta katsomaan koko kuvasarjaa, mahdollisia artikkelejani sekä nettilähteitä.
Erityisen lisäarvon kuvilleni antaa mielestäni se, että yleensä näet myös kartalta, mistä kuva on otettu. Ihan oma lukunsa ovat tässä suhteessa monet tekemäni EveryTrail- retket, jotka on linkitetty ko. aiheen sivulle.

Kuten “Tervetuloa”- sivulla totean, siirsin vanhoja blogijuttuja tänne. Niinpä täällä on artikkeleja eri aiheista jo yli 50 kappaletta.

Miten toimii ja miltä näyttää?

Nettiympäristön ulkoasu on tietysti makuasia. Itse otin käyttöön tämmöisen pelkistetyn teeman, koska halusin, että visuaalisestikin hyvä sisältö on tärkeämpi kuin sivujen näyttävä ulkoasu.

Erityisen tyytyväinen olen siihen, miten sivujen navigointi, artikkelien kategoriat sekä asiahaku toimivat. Sekä nämä, että sivujen sisältö kuten kuvat skaalautuvat tosi hyvin erilaisiin mobiililaitteisiin, mikä on tietysti hyvä juttu. Kuvia on mukava selailla vaikkapa tabletilla.

Mitä jatkossa?

Tiedostan sen, että tämmöinen julkinen sivusto kasaa minulle paineita sekä sivujen sisällön että uusien artikkelien suhteen. Sosiaalinen media on aika armoton tässä suhteessa: Jos sivuja ei päivitetä, sinne ei ilmaannu mitään uutta tai tuoreita artikkeleja mielenkiintoa herättävistä aiheista ei ala tulla, lukijoiden kiinnostus kyllä lopahtaa aika äkkiä.

Tiedostan sen, että ajan hermolla pysyäkseni pitäisi kertoa kaikenlaisista muodikkaista aiheista, jotka minulta kyllä lähes tyystin puuttuvat.
Toivon, että myös tämä minun tarjoilemani sisältö kiinnostaa.

Itse asiassa laitan tarkoituksella tätä kautta aktivisuusvaateita myös itselleni.
Haluan todella edelleen seurata varsin monipuolisesti maailman tapahtumia työnkin takia ja kirjoittaa niistä artikkeleja. Tietysti myös harrastuksiin tämmöisen sivuston ylläpito antaa virikkeitä. Tänne on mukava laittaa jakoon luontohavaintoja, -kuvia ym.

 

 

 

 

 

Share