Kultarinta ja muut mestarilaulajat

Suomen kesässä voit kuunnella lintuja, joiden laulu on erittäin monipuolista ja parhaimmillaan erilaisine matkintoineen suorastaan taiturimaista.
Tässä esittelen näitä laulajia myös omilla kuvillani ja videoillani, jos olen semmoisia onnistunut ottamaan ja tekemään.
Olen laittanut myös linkit nettimateriaaleihin, joissa voit tutustua lajiin tarkemmin.
On varmaan makuasia, minkä linnun laulu on “paras”.
Artikkelin lopussa on videoon perustuva leikkimielinen äänestys muutamista kesän laulajista.Tein sen aikoinaan koulun päivänavaukseksi – Ole hyvä ja osallistu!

lintukuvat_kultarinta_kesäpaikka_160522_02

Kultarinta kesäpaikalla 22.5.2016

Kultarinta

Aloitan kultarinnasta siksi, että monen tunnin yrittämisen jälkeen sain tänä aamuna lähipuissa innokkaasti laulavasta yksilöstä otettua parempia kuvia ja jopa videon. Videolla on jonkin verran tärinää, koska en ehtinyt kiinnittämään kameraa jalustaan kunnolla. Tämän laulajan löytäminen kuvattavaksi lehvästön seasta on todella haasteellista ja tämä tilanne piti käyttää äkkiä hyväksi!
Tuolla se parhaillaankin pihapuussa laulelee: Päivitän sekä kuvia että videon, jos onnistun saamaan niistä parempia.

Kultarinnan matkintojakin sisältävän laulun tunnistaa ja erottaa viita- ja luhtakerttusen laulusta siitä, että se on “kireämpi” ja sisältää tyypillisiä kitiseviä osia.

Videolla kuuluu kovimpana punakylkirastaan laulua ja myös laulurastas, kirjosieppo ja peippo ovat äänessä.

Viitakerttunen ja luhtakerttunen

Ulkonäöltä näiden lajien erottaminen on vaikeaa. Niiden laulukin on samantyylistä, vaikka erot harjaantuu kyllä kuulemaan. Viitakerttusen laulu on tempoltaan hitaampaa ja tyypillisesti siinä toistuu kauniita, huilumaisia vihellyksiä.

Luhtakerttunen on erittäin taitava matkija, kuten oheiselta videolta kuuluu. Sen laulu on nopeaa, suorastaan ryöpsähtelevän runsasta. Videolla luhtakerttunen matkii aika selvästi ainakin talitiaista, vihervarpusta, haarapääskyä, varpusta, peippoa ja punakylkirastasta

Yksilöiden laulussa on molemmilla lajeilla eroja ja siksi linkeissä on esimerkin vuoksi kaksi ääninäytettä.

lintukuvat_viitakerttunen_kuopio_kurkimäki_2007_02

Viitakerttunen; Kuopion Kurkimäki kesällä 2007

Satakieli

Satakieli yhdistetään kirjallisuudessa ja taiteessa kesään ja monelle sen kuuleminen tuottaa kesämielen.
Siitä, onko sen laulu varsinaisesti kaunista, voidaan olla montaa mieltä. Itse asiassa satakielen laulu ei ole erityisen monipuolista ja usein toistuvat, kovat “louskutukset” saattavat jopa häiritä kesäillan ja -yön tunnelmaa.
Edesmennyt lintuharrastaja ja äänitutkija Erkki Björk mittasi lintujen äänten voimakkuuksia ja kuuluvuusmatkoja. Tulosten mukaan satakieli on varsinaisista laululinnuista kaikkein kovaäänisin.

Laulurastas ja mustarastas

Jos saa kuultavakseen taitavasti laulavan laulurastaan ja keskittyy sitä kuuntelemaan, hämmästyy sen laulun monipuolisuudesta. Eihän se tietenkään vedä vertoja edellä esittellyille lajeille, mutta laulun kirkkaus ja kantavuus korvaavat taituruuden puutteen. Laulurastas toistaa samaa osaa laulusta ja kuten videoltakin kuuluu, saattaa jankuttaa samaa “teemaa” usein. Ennen vanhaan laulurastaan kuultiin “sanovan” metsässä työtään tekevälle mm näin: Paa piipuun…paa piippuun / Tupakki pois…tupakki pois. 

Mustarastas ei toista kauniin alakuloisessa laulussaan samoja kohtia kuten laulurastas.

On jonkin verran näyttöä siitä, että nämä molemmat rastaat oppivat matkimaan ympäristön ääniä. Suomen Luonnon fb-sivujen seuraaja kertoo hevosta matkivasta, Vermoon mieltyneestä mustarastaasta.
Mail Online- sivun mukaan mustarastas matkii ambulanssia.

Mustapääkerttu

Mustapääkertun otin tähän mukaan siksi, että se on jokakesäinen ja mieluisa vieras kesäpaikalla. Sen pontevan pirteä laulu kaikuu läheisistä pensaista edelleen joka päivä. Ei sen luritus mitään “mestaritasoa” ole, mutta ihan mukavaa kuultavaa.
Olen yrittänyt sitä kuvata monena kesänä, mutta en ole vielä kunnollisia otoksia siitä saanut: on sen verran piilotteleva ja vilkas liikkeissään.

Alla olevalta videolta:

Äänestä, mikä on näistä sinusta kesän paras laulaja!

Ohje: Äänestys tapahtuu täällä nettisivulla, ei puhelimella, vaikka videolla niin totean.

  • Avaa äänestys
  • Klikkaa avautuvalta sivulta valintasi
  • Tämä ei sido sinua mihinkään ja pysyt tuntemattomana
  • Julkaisen tulokset myöhemmin
Share

Lintuja lintupaikoilla

Kesää odotellessa kokeilen tässä uutta nettisovellusta Thinglink. Siinä saa yhdistettyä pohjakuvaan erilaista muuta mediaa kuten kuten tekstiä, kuvia ja videoita. Olen tähän etsinyt kuvia minulle tutuilta paikoilta ja liittänyt kuviin äänen tai videon linnuista, joita olen kyseisellä paikalla havainnut myös laulamassa.

Tarkoitus on siis yhdistää lintu ja sille tyypillinen elinympäristö. Samalla voit opiskella tunnistamaan linnut ja niiden laulut. Linkit ilmaantuvat, kun siirrät hiiren kuvan päälle.

Kuvat ovat minun. Silloin kun äänessä on ns. yölaulajia olen tummentanut kuvia autenttisemman vaikutelman saamiseksi.

Videot ja ääninäytteet ovat muiden tekemiä ja upotettu kuviin netistä. Ääninäytteet kuvissa 3 ja 6 avautuvat omaan ikkunaan erikseen.

Lintuja lintupaikoilla 1

Lintuja lintupaikoilla 2

Lintuja lintupaikoilla 3

Lintuja lintupailkoilla 4

Lintuja lintupaikoilla 5

Lintuja lintupaikoilla 6

Lintuja lintupaikoilla 7

Lintuja lintupaikoilla 8

Share

Hankiaisretki

Viime päivät ovat olleet luontoretkeilijälle etenkin aamuisin hienoa aikaa. Yöpakkasten kovettamilla hangilla pääsee kävelemään kätevästi vaikka minne. Kun tänä aamuna oli vielä aurinkoinen sää, käpsehdin muutaman kilometrin lenkin. Tässä on tarinaa siitä kuvien ja asiaan liittyvien linkkien kera.

Artikkelia päivitetty 23.3.2015 karhuosuudessa

Valoa ja varjoa sekä karhun jälkiä jäässä

Retkellä kävin suolla ja sen lähellä olevilla on vesiputeroilla, jotka ovat alun perin olleet savenottokuoppia. Kesäisin niille on hankala mennä, koska ne ovat upottavan rääseikön keskellä.
Nyt niille pääsi hankiaista pitkin kätevästi ja jään päällä niitä oli mukava tutkailla ja kuvata.

kevat_varjoja_jaalla_150322

Kevään valoa ja varjoa 22.3.2015

Aikaisempien, lämpimien päivien – tai tässä tapauksessa todennäköisesti öiden – aikana jään päälle syntyneessä sohjossa oli kävellyt muitakin: Pinnalta pehmenneeseen jäähän oli melko selvästi jäänyt karhun jälkiä.

Jäljet olivat auringonpaisteessa levinneet ja sitten pakkasessa jäätyneet, mutta kyllä nämä minusta olivat karhun jälkiä. Niitä meni lammikoilla myös ristikkäin ja kun niitä oli myös erikokoisia, saattoi jälkien perusteella päätellä karhuja olleen liikkeellä ehkä enemmänkin kuin yksi.

Voit verrata näitä jälkiä muihin karhunjälki- kuviin näissä artikkeleissa:

On ollut monta vuotta tiedossa, että alueella oleilee karhuja. Mehiläispesiä ne ovat tuhonneet, mutta muita vahinkoja tai vaarallisia kohtaamisia ei tiettävästi ole tapahtunut. Kyllä minäkin suhtaudun asiaan terveellä kunnioituksella. Niinpä liikkuessani niillä alueilla, joilla karhuja tiettävästi on, kopsuttelen kepillä puita, kilauttelen pyörän kelloa enkä hiippaile äänettömästi pusikoihin ja notkelmiin.

En tiedä, oliko tämä karhu (karhut?) talviunien jälkeen vain ravinnonhakureissulla vai oleskeleeko se alueella pysyvämmin. En minä noihin hetteikköisiin pusikoihin retkeilisi pitemmälle muutenkaan.

elaimet_jaljet_karhu_jaalla_03_uusi_150322

Jäätyneitä karhun jälkiä jäällä 22.3.2015

elaimet_jaljet_karhu_jaalla_04_150322

Kännykkä mittakaavana

 Kevään valo sulattaa

Kun auringon lämpö tarttuu ensin tummempiin kohtiin kuten kasvien varsiin, syntyy valokuvauksellisia kohteita.

kevat_sankipeltoa_150322

Sänkipeltoa 22.3.2015

Kettu pyyntihommissa

Pellolta löytyi tämmöinen kuoppa ja kuoppaan johtavat jäljet. Kettu siinä oli hypännyt hangen alla olleen myyrän kimppuun. Liekö ollut sama repolainen, jonka näimme eilen aamulla kammarin ikkunan alla.

elaimet_kettu_pyyntikuoppa_150322

Ketun pyyntikuopppa sänkipellolla 22.3.2015

elaimet_kettu_juvola_150321 (1024x685)

Kettu aamulla ikkunan alla 21.3.2015

Tänä aamuna ei moinen saalistus olisi onnistunut mitenkään. Ketulla on erittäin tarkka kuulo ja se pystyy määrittämään, missä kohti hangen kätkössä myyrä tai muu pikkujyrsijä viipertää. Sitten se ottaa vähän vauhtia, hyppää korkealle ilmaan eteenpäin ja syöksyy suoraan ylhäältä hankeen saaliin kohdalla. Tämä edellyttää, että lumi on pehmeää. Kovalla hankiaisella temppu ei onnistu.

Koputuksia metsissä

Kevään merkki on sekin, että tikat innostuvat koputtelemaan puita muussakin tarkoituksessa kuin ruokaa etsiessään ja näin varaavat reviirejä.
Kuvan metsikössä koputteli tai oikeastaan päärrytteli käpytikka ja matkan varrella kelossa koputteli palokärki harvemmalla tahdilla. Kauempaa on useamman päivän ajan kuulunut kolmatta, erilaista koputtelua. Se kuulostaa valkoselkätikalta, mutta en ole asiasta varma.

kevat_pellon_laita_150322

Keväistä pellon laitaa 22.3.2015

Olen tähän koonnut linkit “Luontoporttiin”, joista voit opiskella tikkojen ääniä:

 Musiikkia ja kuvioita jäällä

Ympäri Suomea on kuunneltu ihastellen järvien jäiden mielenkiintoisia ja monenmoisia ääniä.
Ilmiön syntyyn on ollut otolliset olosuhteet, kun jään päällä ei enää ole lunta ja vuorokautiset lämpötilavaihtelut ovat suuria. Yön pakkasissa jää supistuu, syntyy railoja ja niissä oleva avovesi jäätyy. Päivän koittaessa aurinko alkaa lämmittää jäätä, joka laajenee.
Joillain järvillä on syntynyt suuriakin ja jäällä liikkuville myös vaarallisia railoja.

Jään laajeneminen näkyy rannan kallioilla ja kivillä, joille laajenneen jään laita työntyy. Asetuin tämmöisen kiven luon ja otin kännykällä videolle jään ääniä.

Kuopiolainen, sokea luontoharrastaja Lauri Hallikainen on tehnyt runsaasti hienoja lintu- ja muitakin luontoäänitteitä. Nyt hän on ottanut uudeksi projektikseen tehdä koosteen jään äänistä:

Jäältä löytyi vaikka minkälaisia kuvioita ja muitakin kuvauskohteita

kevat_jaakuvia_01_150322

“Lehtävä puu” jäällä 22.3.2015

kevat_jaalla_01_150322

Keväisellä rannalla 22.3.2015

 

 

Share