Kesonsuo

Kesonsuo

Tietoja

Kesonsuo on Pohjois-Karjalan merkittävin luonnontilainen ja linnustollisesti arvokas keidassuo.

Valtio käynnisti Kesonsuon suojeluhankkeen 1970-luvun alussa. Lukuisia maanomistajia edustamaan perustettiin Keso- toimikunta.
1976 rauhoitettiin ydinalue, 1400 hehtaaria. Myöhemmin siihen on liitetty alueita soidensuojeluohjelman puitteissa, valtion hankinnoilla ja yksityisillä rauhoituksilla. Kokonaisuus kuuluu Natura 2000- verkostoon.
Suojellun alueen laajuus on 9000 hehtaaria.

Kesonsuon keskellä on jopa 2 m paksu turvekerros. Kun jäätikkö oli perääntynyt alueelta 9500 vuotta sitten, syntyi vetisiiin painanteisiin ensin ruskosammalturvetta ja sen päälle vähitellen saraturvetta. Ajan kuluessa rahkasammalet tulivat vallitseviksi ja turvekerros paksuuntui edelleen.
Näin syntyi Koitajoen kainaloon tämä kermikeidas, jonka tasaisessa keskiosassa vuorottelevat märät kuljut ja kuivemmat, mättäiset kermit. Tämä muuta suota korkeampi alue on pinta-alaltaan kymmenen neliökilometriä.
Suon uloimmat sarakkoiset osat eli laiteet laskeutuvat kohti Koitajokea.

Kesonsuo 23.9.2020

Keskustan allikoissa on kesäisin tarjolla runsaasti hyönteisiä ja niiden toukkia ravinnoksi ja on suo muutenkin laajuutensankin takia mainio paikka monipuoliselle linnustolle. Suon lintulajistoon kuuluvat muun muassa kaakkuri, mustakurkku-uikku, kapustarinta, suokukko, kurki ja sääksi. Onpa alueella tavattu myös muuttohaukka.
Muuttoaikana keväisin ja syksyisin alueella levähtää mm. arktisia hanhia ja kahlaajia.

Lähteitä

Kartta

Valitse näyttöön eri karttatasoja. Ortokuvassa näkyy hienosti suon rakennetta ja rinnevarjostus näyttää hyvin tasaisen alueen laajuuden sekä kuvaa laajentamalla Koitajokea ympäröivät harjualueet.

Retkellä 23.9.2020

Pohjois-Karjalan matkamme toinen luontokohde oli Kesonsuo. Ajelimme sinne Joensuusta.

Kesonsuo 23.9.2020

Alkumatkaa lintutornille johtavilla pitkospuilla teimme ihan vaelluskengillä. Ajattelimme varoituksen niitä peittävästä vedestä koskevan vain kevätaikaa. Vastaan tuli nainen, joka kertoi kumppareiden olevan tarpeen ja niinpä kävimme ne vaihtamassa.
Suon ruska ei ollut vielä ihan parhaimmillaan ja sääkin oli vähän tuhruinen ja niinpä kuvien vallitseva väri on punaruskea.

Kesonsuo 23.9.2020
Kesonsuo 23.9.2020

Lintutornista katsellen sai varsin hyvän käsityksen suon laajuudesta ja rakenteesta: mittava ja hieno on.

Kesonsuo 23.9.2020

Suolla näkyi kiikarilla ja kaukoputkella katsoen muutamia joutsenia. Muitakin lintuja olisi ehkä näkynyt, jos olisimme suon pintaa systemaattisesti ns. selanneet. Tornissa ollessamme suon yli, mutta varsin kaukaa ja korkealla lensi useita hanhiparvia, todennäköisesti valkoposkihanhia.

Kesonsuo 23.9.2020

Muuten onnistuneen retken erittäin hieno mutta toisaalta hiukan jälkikäteenkin kaivelemaan jäänyt kokemus oli nuoren maakotkan näkeminen: Se tuli metsäalueelta ja lensi suoraan tornin yli erittäin matalalalta – Minulla ei tietenkään ollut kamera maisemakuvien oton takia valmiina ja niinpä en siitä kunnon kuvaa saanut.