«

»

Kes 19

Lämpöennätys, savua maisemassa ja myräkkä

Artikkeli julkaistu alunperin 1.8.2010: Katso selitys

Tämän kuluneen viikon päivät ovat “luontoblogistin” kannalta olleet mielenkiintoisia.

artikkelikuva_myrskyt_asta_savonlinna_01_10_07_30

Asta- myrskyn jälkiä Savonlinnnan seudulla

Torstaina 29.7.2010 mitattiin Liperissä uusi Suomen lämpöennätys (37,2 astetta). Samana päivänä virtasi Suomeen savua Venäjältä ja sitten perjantaiyönä 30.7.2010 erittäin voimakas ukkosrintama pyyhkäisi Suomen poikki.

Heinäkuun helteet ovat olleet ennätykselliset Suomessa ja globaalistikin tästä vuodesta on tulossa maailman ilmastohistorian aikana mitattu lämpimin vuosi. Onhan pitkään jatkuneessa helteessä ollut kestämistä. Kun nyt on varsin selvää, että maapallon ilmasto on jo lämmennyt ja lämpenee edelleen, on tämmöisiin säihin sopeuduttava tulevinakin kesinä. Tilanne alkaa jo todella huolestuttaa. Tämän suuren, koko maapallon ihmiskunnan tulevaisuutta koskettavan muutoksen rinnalla omat vaivat ovat tietysti varsin mitättömiä.

Totean tässä kuitenkin, että henkilökohtaisesti en ole koskaan ollut mitenkään ihastunut heinäkuuhun: On yleensä meikäläisen makuun liian lämmin, ulkona paarmat hyökkäilevät kimppuun ja linnutkaan eivät enää laula. Tämä mielipide koskee siis semmoista “kesälöhöilyä” – kunnon heinätyötyöt ja vastaavat, joissa hiki virtaa ihan aiheesta ovat sitten ihan eri juttu! 

Venäjällä riehuu edelleen satoja turve- ja muita paloja. Meillä on ollut esim. Moskovaan verrattuna joltiksenkin siedettävää. Siellä lämpötila on ollut koko ajan vielä korkeampi kuin Suomessa ja sen lisäksi kaupunki on täynnään em. paloista tullutta savua.
Kaakkoisten tuulten mukana savua levisi myös Suomeen. Kävin kuvaamassa 29.7.2010 lähialueen maisemia, joissa savua näkyy selvästi. Savun takia auringonlasku oli normaalia punaisempi.

Oli odotettavissa, että hikinen helle jossain vaiheessa tietää voimakkaita ukkosia tuulineen. Näin siten kävi perjantaiyönä 30.7.2010. Oma olopaikka ei sattunut aivan ukkosrintaman kulkureitille, mutta kyllä rytinä ja puhurit olivat semmmoisia, että autoon piti unenpöpperöisenä rynnätä seuraamaan tilannetta tarpeeksi kauaksi luokille vääntyvistä pihapuista. Nuo puut eivät kaatuneet eikä salamoitakaan lähelle iskenyt, mutta lähialueilla meni puita nurin ja poikki monella paikalla. Niinpä esim. tässä “Albumissani” esiintyvä komea lehtikuusikko kaatui kokonaan. Puita oli kaatunut myös sähkölinjojen päälle ja niinpä kesäpaikan sähkötkin olivat poikki puolitoista vourokautta. Aamulla kiertelin kuvaamassa tämän “Asta“- myrskyn tuhoja.

Share