Kiviretkellä Kuopiossa

Artikkeli julkaistu alunperin 18.6.2009: Katso selitys

Kuopion kaupunki järjestää pitkin kesää hyvin valmisteltuja ja toteutettuja opastettuja retkiä ja kävelyjä sekä kulttuuri- että luontokohteisiin
Eilen (17.6.2009) oli vuorossa “Kivi Kuopion kaupunkirakentamisessa”.
Geologi Heikki Lukkarisen (Geologian tutkimuskeskus) opastuksella ja retkeä varten tehdyn monisteen avulla tutustuimme monipuolisesti aiheeseen.

Jatka lukemista

Share

Tieteen kielestä

Artikkeli julkaistu alunperin 12.2.2009: Katso selitys

On mielenkiintoista lukea sinänsä erinomaisia tekstejä vaikkapa ajankohtaisesta elämän synty ja evoluutio- teemasta

Huomio kiinnittyy siihen, miten vaikeaa täsmällisin tieteellisin sanankääntein ja termein on kuvata varsin mutkikkaita biologisia prosesseja.
Osaksi kyseessä on varmaan halu popularisoida ja yksinkertaistaa lukijalle monimutkaisia asioita. Lienee myös niin, että kielestä ei löydy tiukan luonnontieteellisiä sanoja ja ilmauksia, jotka sopivat kyseiseen yhteyteen. Niinpä pitää turvautua antropomorfismiin.
Tässä muutama esimerkki, jotka valaisevat mielestäni asiaa.
Viimeisimmässä Tiede- lehdessä oli erittäin hyvä artikkeli siitä, miten nykytiede selittää elämän synnyn maapallolle ja minkälaisia ensimmäiset elämänmuodot olivat.
Tässä lainauksia ko. tekstistä. Olen laittanut kursiivilla ne kohdat, jotka jopa töksähtävät esille sieltä ao. mielessä:
“Se (RNA) osasi monistaa itseään”
“Sitten seurasi onnenpotku. Jossakin vaiheessa rna-molekyylit tulivat punoneeksi ketjuja..”
“Proteiinit kehittyivät vähitellen hyvin näppäriksi töissään…”
“Vähitellen proteiinientsyymit oppivat myös kopioimaan perimää…”

Tietenkään asiayhteydestä irrotetut lauseet eivät anna oikeaa kuvaa tekstin koko sisällöstä. Itseäni kovasti askarruttaa tuo termi “oppia” silloin, kun puhutaan jopa molekyylitason asioista. Olen ymmärtänyt niin, että “oppiminen” on varattu korkeammille eliömuodoille. Olisi hyvä, jos jossain olisi selkeä määrittely siitä, mitä “oppiminen tai osaaminen” em. yhteydessä tarkoittaa.

Löytyy myös tekstejä, joissa eliöt “opettavat” toisilleen asioita.
Biologian oppikirjassa selitetään ns. sukulaisvalintahypoteesia, mikä liittyy kirkkaan värityksen evolutiiviseen kehitykseen kytkettynä ko. eliön pahanmakuisuuteen tai myrkyllisyyteen. Kuvatekstissä lukee: “Osa saaliista (kirkkaan värisiä hyönteistoukkia) uhrautuu sisaruksiensa puolestaopettaakseen petoa välttämään saalista” – Miten tämä “opettaminen” on kehittynyt ja mitä sillä tässä yhteydessä tarkoitetaan?

Jutun juurta

  • Kirsi Lehto: Miten elämä syntyi?; TIEDE 2 2009
  • BIOS 1; Eliömaailma s. 20 WSOY

 

Share

Metsän poika tahdon olla…

Artikkeli julkaistu alunperin 3.6.2009: Katso selitys

Aamulla 1.6.2009 retkeilin Savonlinnanseutuvilla. Kuljin metsän siimeksessä, rantaviivaa seuraten ja lintuhavaintoja tehden.

Äkkiä kuulin tulosuunnasta lievää ryskettä. Ainahan semmoinen panee sydämen kiivaammin pampattamaan.
Tällä kertaa liikkeellä oli metsäkauris, joka minut nähdessään pomppaili läheisen kumpareen yli näkymättömiin.
Kohta sen menosuunnasta kuului käheähköä ”möyrinää” (ei siis varsinaisesti murinaa) pariinkin kertaan. Siinä vaiheessa linturetkeen tulikin ihan uutta jännitystä, kun arvuuttelin, mikä siellä on.

Metsäkauriin perusteella sitä hätyyttävä ilves tuli ensimmäisenä mieleen, mutta kovin tutulta ääni kuulosti: Olin nimittäin kerran ennenkin kuullut luonnossa karhun äänen: Olin yölaulajaretkellä Kurkimäen seudulla. Lähestyessäni leppäpusikkoa siitä läksi joku iso eläin kovalla rytinällä. Loitotessaan

Linturetkillä ei passaa meluta, mutta olen sen ottanut tavakseni silloin, kun mahdollisilla karhumailla kuljeskelen. Tiedän nimittäin entuudestaan, että retkeilyalueillani liikkuu karhuja. Olen karhun vilaukselta myös kerran Sorsasalon saaressa nähnyt. Ulosteläjiä ja kynsimisjälkiä puissa on useammankin kerran sattunut hollille.
Nyt ei tullut kyllä mieleen, että tällä metsäalueella, joka kuitenkin on varsin suppea ja lähellä asutusta, olisi karhuja. Niinpä olin edennyt ihan normaaliin tyyliin eli hiljaa. Jatka lukemista

Share