Avararuus: Törmäyksien uhka ja muitakin hasardeja

Uutta ja ajankohtaista



Artikkelin sisältö:


Manicouagan Crater, Canada; Copernicus Sentinel data (2015)/ESA; Tiedot


Käsitteitä ja tietoa :

Tapahtui helmikuussa 2013

Per­jan­tai­na 15.2.2013, kun “wan­hat täh­det” tuik­ki­vat kou­lun par­ke­til­la ja abit oli saa­tel­tu edel­li­se­nä päi­vä­nä vä­häk­si ai­kaa kou­lua kier­tä­väl­le ra­dal­le, ta­pah­tui lähi­a­va­ruu­des­sa var­sin poik­keuk­sel­li­nen ohi­tus: As­te­roi­di 2012 DA 14 hu­jah­ti Maan ohi alle 28.000 kilo­met­rin pääs­tä. Mat­ka tun­tuu kilo­met­reis­sä suu­rel­ta, mut­ta ava­ruus­väli­mat­kois­sa ky­sees­sä on lä­hes “lä­hel­tä­pi­ti- ti­lan­ne”. Ver­tai­lu­mi­tak­si voi ot­taa ns. geo­sta­ti­o­naa­ri­set sa­tel­lii­tit, jot­ka kier­tä­vät maa­pal­loa sa­maan tah­tiin sen kier­ron kans­sa noin noin 35 786 kilo­met­rin pääs­sä päi­vän­ta­saa­jas­ta. Tämän asteroidin läpimitatksi on ar­vi­oi­tu n.50 m.

Ava­ruu­des­ta on sys­te­maat­ti­ses­ti 1990- lu­vul­ta läh­tien et­sit­ty kap­pa­lei­ta, jot­ka voi­si­vat tör­mä­tä maa­pal­loon. Mah­dol­li­sia uh­kia ovat as­te­roi­dien ohel­la ko­mee­tat tai nii­den kap­pa­leet.

On­han maa­pal­lol­le vuo­si­mil­joo­nien ku­lu­es­sa tör­män­nyt pal­jon eri­lai­sia ja -ko­koi­sia kap­pa­lei­ta: Näi­tä me­to­riit­tik­raat­te­rei­ta on löy­det­ty Suo­men­kin maan­kama­ras­ta lu­kui­sia. Tuon ko­koi­nen as­te­roi­di kyl­lä te­ki­si mel­koi­sen mon­tun Maan pin­taan ja jos se rä­jäh­täi­si sa­mal­la ta­val­la kuin vuon­na 1908 Tun­gus­kaan pu­don­nut kap­pa­le, pai­kal­li­nen tuho oli­si il­mei­nen. Ener­gi­aa va­pau­tui­si 200 ker­taa Hiro­shi­maan pu­do­te­tun ato­mi­pommin verran.

Ari­zo­nan me­re­o­riit­tik­raat­te­ri (kuva) on syn­ty­nyt ehkä sa­maa suu­ruus­luok­kaa ole­van kap­pa­leen tör­mäyk­ses­sä. Se on le­vey­del­tään yli kilo­met­rin ja syy­vyyt­tä sil­lä on 170 met­riä.

By Ken Tho­mas [Pub­lic do­main], via Wi­ki­me­dia Com­mons; Loo­king south and slight­ly east (to show the right rim) from an over­look on the nort­hern rim of Me­te­or Cra­ter (also known as Bar­rin­ger Cra­ter).


[Artikkelin alkuun]

Suomesta löydettyjä törmäyspaikkoja kartalla:

Sö­derf­jär­den (Wikipedia)

Lap­pa­jär­vi (Wikipedia)

Lum­parn (Somerikko.net)

Su­vas­ve­si (Karttapaikka)

Suomen törmäyskraatterit: Somerikko.net


[Artikkelin alkuun]

Tee törmäyksiä:


Tapahtui 65 miljoonaa vuotta sitten

Maa­pal­lon his­to­ri­an kuu­lui­sin tör­mäys sat­tui noin 65 mil­joo­na vuot­ta sit­ten. Sil­loin pal­jon isom­pi kap­pa­le iski Ju­ka­ta­nin nie­mi­maan edus­tal­le. Tämä ai­heut­ti laa­jan alu­eel­li­sen tu­hon li­säk­si glo­baa­lin il­mas­to­muu­tok­sen, mikä oli ai­na­kin yksi mer­kit­tä­vis­tä syis­tä dino­sau­rus­ten hä­vi­ä­mi­seen maa­pal­lol­ta.

Dino Meteor | National Geographic; Julkaistu 31.5.2007
Most agree a meteor ended the dinosaurs’ reign, but could a giant impact have also catapulted them to dominance?


[Artikkelin alkuun]

Lähteitä suomeksi:

[Artikkelin alkuun]


Lähteitä englanniksi; Spacehazards (yleistä)

[Artikkelin alkuun]


Asteroidit, Asteroids

Lisennsi CCO; lmencos / Pixabay

By NASA/JPL-Cal­tech (NASA Ima­ge of the Day) [Pub­lic do­main], via Wi­ki­me­dia Com­mons; This ar­tist’s ani­ma­ti­on il­lust­ra­tes a mas­si­ve as­te­roid belt in or­bit around a star the same age and size as our Sun. As­te­roids are chunks of rock from “fai­led” pla­nets, which ne­ver ma­na­ged to co­a­les­ce into full-si­zed pla­nets. As­te­roid belts can be thought of as const­ruc­ti­on si­tes that ac­com­pa­ny the buil­ding of roc­ky pla­nets

[Artikkelin alkuun]


Komeetat, Comets

1980supra / Pixabay

[Artikkelin alkuun]


Avaruusromu ja sotilaallinen varustautuminen

Aarne Hagman; Sateliittien valojuovia taivaalla illalla 14.10.2018. Kuvassa ylhäällä linnunrataa ja vasemmalla alhaalla Andromedan galaksi.

Maapalloa kiertää valtava määrä erilaisia ihmisen lähettämiä kappaleita. Ikävä kyllä hyvin suuri osa niistä ei enää ole jotain tehtävää suorittavia, vielä toimivia satelliitteja.
Euroopan avaruusjärjestön Esan raportin mukaan maapallon ympärillä kiertää jo nyt 20.000 yli 10 senttiä suurempaa avaruusromun palasta. Nämä kappaleet on havaittu ja niitä pystytään jäljittämään mutta niiden lisäksi alle sentin palasia arvioidaan olevan jopa 170 miljoonaa.
Pienetkin kappaleet voivat vaurioittaa sateliitteja, koska niiden vauhti on niin kova.
Huolestuttavaa on se, että avaruusromun määrä voi tulevaisuudessa lisääntyä jopa eksponentiaalisesti, kun kappaleet alkavat törmäillä toisiinsa ja näin syntyy yhä uusia kappaleita, jotka taas törmäilevät keskenään jne. Tällaisen kehityskulun loppupäässä voi pahimmassa tapauksessa olla ns. Kesslerin syndroooma: Maapallon ympärillä kiertää jo niin paljon kaikenlaisia metallinkappaleita ettei sekaan enää mahdu turvallisesti uusia satelliitteja.

On monia toimintoja, jotka perustuvat satelliitteihin. Tietoliikenne kulkee satelliittien kautta ja jokainen käyttää lähes päivittäin kaikenlaisia paikantamispalveluja ja -sovelluksia, joka toimivat gps- satelliittien varassa.

Suurvallat eivät luonnollisesti tarkemmin kerro, minkälaisia sotilaalliseen toimintaan tarkoitettuja laitteita ne ovat jo avaruuteen lähettäneet. Niitä voidaan käyttää vastapuolen tietoliikenteen häirintään, jolloin kohteena ovat erityisesti myös gps- satelliitit. Koska järjestelmä on strategisesti niin tärkeä, Kiina ja Venäjä ovat rakentamassa omaan satelliittipaikannusjärjestelmää, jotta ne eivät olisi riippuvaisia alunperin USA:n armeijan tarpeisiin kehittetystä maailmanlaajuisesta järjestelmästä.
“Tähtien sota”- tyyppinen suurvaltojen välinen konflikti pysyy toivottavasti aina fiktiona, mutta tiettävästi mahdollisen vihollisen satelliittien tuhoamiseen tarkoitettuja laitteita on ainakin jo suunnitteilla.

[Artikkelin alkuun]


Twitteristä:




Share

Luonnon monimuotoisuus

Uutta ja ajankohtaista

Tässä artikkelissa tarkastellaan luonnon monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä sekä kotimaisella että globaalilla tasolla.

Sisältö:

[Artikkelin alkuun]


Uusi “Punainen kirja”

 

Gol­den Toad (Bufo pe­rig­le­nes); http://en.wiki­pe­dia.org/wiki/File:Bufo_pe­rig­le­nes2.jpg; Pub­lic Do­main

[Artikkelin alkuun]


Official video of the International Year of Biodiversity 2010


TED-Ed; Julkaistu 20.4.2015; Our planet’s diverse, thriving ecosystems may seem like permanent fixtures, but they’re actually vulnerable to collapse. Jungles can become deserts, and reefs can become lifeless rocks. What makes one ecosystem strong and another weak in the face of change? Kim Preshoff details why the answer, to a large extent, is biodiversity. Lesson by Kim Preshoff, animation by TED-Ed.


WWF:n “Living Planet 2018”- raportti

  • Median uutisoinnin mukaan mukaan selkärankaisten villieläinten määrä on vähentynyt n 60 prosentilla vuodesta 1970. Tähän puuttuu Tekniikan Maailman juttu:
  • Tärkemmät vaikuttajat tähän kehitykseen ovat maatalous, ylikalastus ja salametsästys
  • Suurin yksittäinen syy on eläinten luonnonvaraisten elinmpäristöjen katoaminen: se selittää lähes puolet lintujen, nisäkkäiden, matelijoiden ja sammakkoeläinten määrän vähenemisestä
  • Ilmastonmuutos vaikuttaa erityisesti lintujen vähentymiseen
  • Lähteitä:

[Artikkelin alkuun]


Netissä suomeksi

[Artikkelin alkuun]


Uusi Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi. 

[Artikkelin alkuun]


hpgruesen / Pixabay


Netissä englanniksi

OpenStax; Biology

[Artikkelin alkuun]


Maailman moni­muo­toi­suus­kes­kuk­set – Biodiversity Hot Spots

The twenty-five biodiversity hotspots (green) as indicated in Myers, N., et al. (2000) “Biodiversity hotspots for conservation priorities.” Nature 403:853–858. Attribution-ShareAlike 3.0 Unported (CC BY-SA 3.0); https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Biodiversity_Hotspots.svg

geralt / Pixabay

[Artikkelin alkuun]


Twitteristä:






[Artikkelin alkuun]

Share

Trooppiset pyörremyrskyt

Uutta ja ajankohtaista: