Matka Suomen ja Norjan Lappiin

Olimme mukana ryhmämatkalla, joka suuntautui Suomen ja Norjan Lappiin 5.-9.9.2018
Matka onnistui hyvin ja mielenkiintoisissa paikoissa käytiin. Ruskamatkasta ei tosin voi puhua, koska näytti siltä, että väriloisto oli vasta puhkeamassa. 

Google Mapsissa matkan reitti Lapissa, jossa minulla oli gps päällä.

Ryhmämatkan hyviä puolia on se, ettei tarvitse itse ajaa, vaan voi rauhassa katsella maisemia.
Tälläkin matkalla oli matkanjohtajan lisäksi erityisopas Raja-Joosepissa ja Rovaniemellä. Myös porotilalla saatiin paljon tietoa sen isäntäväeltä. Tämmöisistä palveluista jää omatoimisilla matkoilla paitsi. Luonnollisesti ei tarvinnut myöskään huolehtia yöpymisistä ja perusruokailuista.

Bussimatkailun huonoja puolia on se, että moni mielenkiintoinen kohde jää katsomatta ja lukuisten hienojen maisemien ohi vain huristellaan pysähtymättä. Tämä tietysti on ymmärettävää ja hyväksyttävää, koska aikataulussa pitää pysyä (kuten tällä matkalla kiitettävästi tapahtui) eikä sopivia pysähdyspaikkoja bussille ole edes olemassa kovin tiuhaan.
Liikkuvasta bussista saa harvoin kunnon kuvia. Omalla autolla ajaen ja tarpeen tullen pysähdellen voisi ihan eri tavalla siihen panostaaa. Niinpä matkan kuva-anti maisemien osalta jäi laihaksi. Tosin ajoittainen nuhruinen sääkään ei kuvaamista liikkuvasta bussista lyhyillä valotusajoilla  ikkunan läpi suosinut.

Tämä matka oli meille myös eräänlainen “tiedusteluretki” Itä-Lappiin. Länsi-Lapissa olemme olleet.
Kyllä jäi semmoinen mieli, että Saariselän tunturialueelle ja Inarin seudulle olisi uudelleen päästävä – Ja toivottavasti sopivammalla ruska-ajoituksella.

Tässä on lyhyttä ja karsittua raporttia matkasta valikoitujen kuvien kera. Olen laittanut mukaan nettilähteitä, joista voit tutustua kyseiseen paikkaan ja aiheeseen lisää.

5.9.2018
Kainuussa

Suomussalmi; Kiantajärven rannalla 5.9.2018

Lappiin oltiin menossa, mutta kolmessa paikassa käytiin jo Kainuun puolella.
Suomussalmella on pellolla Reijo Kelan ideoima, vaikuttava teos “Hiljainen kansa”. Tätä joukkoa siinä pellolla kasteltiin. Vai katselivatko he meitä – “turisteja” siinä töllistelemässä.

Suomussalmi 5.9.2018

Rukalla käynnistyy tämänkin kauden maastohiihdon, yhdistetyn ja mäkihypyn maailmancup. Toivottavasti silloin on muutakin kuin varastoitua lunta laduille eikä mäkihyppyjen aikana tuule.
Matkan aikana tuli tietoon Mika Kojonkosken vastaanottama haasteellinen pesti valmentaa kiinalaisia mäkihyppääjiä ainakin lähemmäs maailman kärkeä tavoitteena Pekingin olympialaiset.
Tämähän oli hyvä uutinen Kuopiolle ja sen mäkihypylle, koska ko. projektin kotipaikka on Kuopio. Jokin aika sitten keskusteltiin jopa Puijon suurmäen purkamisesta, kun lajin maailmancupin osakilpailukin menetettiin. Nyt mäki tulee siis ainakin Kojonkosken suojattien aktiiviseen käyttöön.

Ruka 5..9.2018

6.9.2018
Sodankylän vanha kirkko

Sodankylä 6.9.2018

Sodankylä 6.9.2018

Tankavaaran (Koilliskairan) luontokeskus

Tankavaaran luontokeskus 6.9.2018

Kaunispäällä 6.9. ja 8.9.2018

Menomatkalla sää oli todella sumuinen ja niinpä kävimme Kaunispään huipulla myös takaisin päin tullessa, jolloin oli sään puolesta paremmat näkymät.
Mitä maisemiin tulee, näkyyhän sieltä kauas, mutta kovin oli latteaa myös kuvissa. Tämä johtui osittain siis säästä, mutta varmaan myös siitä, että kun ruskaa ei vielä kunnolla ollut, tuntureiden rinteet olivat kovin samanvärisiä.
Jos hiukan kärjistän viitaten tunturin nimeen: Noista mökeistä on varmaan mukava katsella maisemia ja revontulia, mutta eivät ne maisemassa mitään kaunistuksia ole.

Kaunispäällä on ollut oma tärkeä osansa Suomen kartoituksen historiassa. Sen huipulle rakennettiin 1950-luvulla kolmiomittaustorni, jonka piste G 275 on osa suomalaista kolmioverkkoa ja sen avulla tehtyä kartoitusta. Kun vuonna 1989 aloitettiin eurooppalainen satelliittimittauksiin perustuvan koordinaattijärjestelmän luominen, Kaunispään piste oli yksi neljästä Suomen aueen pisteistä tässä mukana.
Alkuperäinen torni on purettu. Tämä nykyinen torni sijatsee 75 m länteen pisteestä G 275.
Suomen nykyinen koordinaattijärjestelmä EUREF-FIN on määritetty Geodeettisen laitoksen mittauksilla sadasta pisteestä vuosina 1996-1997. Kaunispään piste on tässä mukana.
Löydät pisteen kartalta seuraavasti:

  1. Avaa Karttapaikka
  2. KIikkaa auki sivun oikeassa laidassa, zoomaustyökalun alla olevaa valikkoa XY: Syöt ja muunna koordinaatteja
  3. Laita avautuvaan lomakkeeseen koordinaatistoon ETRS-TM35 lukemat:
    N= 7591334.239 E= 518213.719
  4. Lisää merkintä
  5. Tarkenna kartta Kaunispäälle

Muuta tietoa:

Kaunispää 6.9.2018

Kaunispää 8.9.2018

Kaunispää 8.9.2018

Kaunispää 8.9.2018

Raja-Joosepissa

Raja-Joosepin raja-asema ponnahti mediaan talvella  2015 kun sitä kautta pyrki Venäjän puolelta Suomeen turvapaikanhakijoita. Siitä ei tässä yhteydessä sen enempää.

Kävimme metsähallituksen ylläpitämällä Raja-Joosepin kentällä. Se on mielenkiintoinen jo sijaintinsa puolesta: Sinne parkkipaikalta menevän tien toisella puolella on heti rajavyöhyke ja toisella puolella Urho Kekkosen kansallispuistoa, jossa on maassa runsaasti  Mauri- myrskyn kaatamia, nyt jo kelottuneita mäntyjä.
Erityisen mielenkiintoiseksi paikan tekee sen asukin “Raja-Joosepin” eli Parkanosta kotoisin olevan Juhonpoika Sallilan elämän kulku. Siitä on pääpiirteissään tietoa nettilähteissä, mutta oppaamme kertoili siitä lisää ja värikkäästi varsin traagisiakin yksityiskohtia. Niiden todenperäisyyttä hän omiin ja muiden tutkimuksiiin vedoten piti oikeana.
Paikalla sai valokuvata, vaikka ollaan ihan rajavyöhykkeen reunassa ja Venäjän puolen metsää kuvissakin näkyy.

Raja-Jooseppi 6.9.2018, Urho Kekkosen kansallispuiston rajaa

Raja-Jooseppi 6.9.2018, Tie kentälle

Raja-Joosepin kenttä 6.9.2018: Vasemmala pilkistää Huhti-Heikin kämpän päätyä, sen alapuolella rinteessä savusauna ja edessä Joosepin uuden talon perustukset. Luttojoen takana näkyy Suomen ja Venäjän rajalinja ja ruskeaa, metsäpalojen korventamaa metsää

Raja-Joosepin kenttä 6.9.2018: Joosepin kämppä

Iltaa Ivalossa

Ivalojoki 6.9.2018

Ivalon kirkko 6.9.2018

7.9.2018

Aamulla sumuisesta Ivalosta lähtiessä edessä olikin pitkä matkapäivä.
Ajelimme Inarin ja Karisganieman kautta Norjan puolelle. Karasjoelta matka jatkui Porsangin kunnan (käytän tekstissä ja kuvissa osin norjankielisiä karttanimiä) keskustaajamaan Lakselviin ja sieltä Porsangervuonon rantoja seuraillen. Sen rannalla oli valokuvaustauko.
Vielä “valokuvauksellisempi” paikka oli Børselvissä oleva Silfar- kanjoni. Sääkin oli jo kirkastunut siihen mennessä.
Matka jatkui Tenovuonon rannoille aina Ruostefielbmaan saakka. Sieltä ajoimme Teno-jokea seuraillen kohti etelää. Ylitimme Tenon sillan ja tulimme Suomen pohjoisimpaan kylään Nuorgamiin ja sieltä matka jatkui Utsjoelle. Sitten Inarin kautta illaksi takaisin Ivaloon.

“Maantieteellinen katseeni” seurasi tiukkaan bussin ikkunasta ohi vilistäviä kallioita ja kallioleikkauksia. Olimmehan kallioperän laadultaan alueella, jollaista ei ole kuin Lapin Käsivarren kärjessä .
Kalliossa näkyi poimuksi vääntyneitä kerroksia ja siellä täällä kapeita halkeamia. Rinteillä oli liuskekiviä ja alas vöyryneitä kivikasoja.
Suomen kallioperä on Norjan kallioperään verrattuna ikivanhaa peruskallioaluetta. Täällä ja Norjan ja Ruotsin rajalla on nuorempaa poimuvuoristoa: Skandit syntyivät n 400 milj vuotta sitten.
Kasvillisuus oli rinteillä erittäin niukkaa ja korkeimmilla kohdilla sitä ei ollut ollenkaan. Ikävä kyllä maaruskakin oli vaatimatonta. Poroja näkyi siellä täällä, mutta ei niille ainakaan näkyvissä ollut jäkälää syötäväksi.

Finnmark; Porsanki 7.9.2018

Porsangerfjorden; 7.9.2018

Porsangerfjorden; 7.9.2018

Porsangerfjorden; 7.9.2018

Porsangerfjorden; 7.9.2018

Børselv; Silfar Canyon 7.9.2018

Børselv; Silfar Canyon 7.9.2018

Finnmark-Tanafjorfdenin seutua 7.9.2018

Finnmark-Tanafjorfdenin seutua 7.9.2018

Finnmark-Tanafjorfdenin seutua 7.9.2018

Utsjoki; Teno 7.9.2018

8.9.2018

Porotilalla

Kaunispäällä käynnin jälkeen ajelimme Laaniselän ja Pönkönvaaran välissä olevalle porotilalle.
Saimme isäntäväeltä kuulla mielenkiintoisia asioita nykyajan poronhoidosta. Poroille on asennettu paljon satelliittipaikantimia ja niiden sekä helikoperien avulla tokat löydetään nopeasti koontia varten. Moottorikelkkoja ja mönkijöitä siihen on käytetty jo kymmeniä vuosia.
On jotain perinteistä sentään jäljellä: vasoille tehdään edelleen omistajakohtaiset korvamerkit. Ne ovat edelleen parhain ja pysyvin tapa porojen tunnistamiseen.

Tämän paliskunnan poroille kuulemma edelleen riittää jäkälää syötäväksi, koska osa laitumista aidataan niin, etteivät porot niille pääse ja näin vuosien mittaan sen alueen jäkälikkö kerkiää uusiutua.
Mielenkiintoinen ajallinen yhteensattuma on tässä se, että juuri näinä päivinä on julkaistu Antti Haatajan kirja “Pohjoinen – jälkemme maailman laidalla” (HeSa 12.9.2018). Siinä hän ko. lehdessä olevan tiedon mukaan kirjoittaa kuvien kera varsin kriittisesti Lapin luonnon tilasta ylipäätään ja poronhoidon vaikutuksesta siihen erityisesti.
Tilaisuudessa porotilalla tuli esille Rovaniemeltä Muurmanskiin suuniteltu junarata ja alueen kaivoshankkeet: Niitä luonnollisesti porotilalliset jyrkästi vastustavat.

Petojen, etenkin ahman tappamien porojen määrä oli kerrotun mukaan erittäin suuri ja korvaukset eivät kata taloudellisia tappioita.

Porotilalla 8.9.2018

Porotilalla 8.9.2018

Napapiirillä

Rovaniemi; Napapiiri 8.9.2019

Minulla on erikseen tämänkin matkan takia päivitetty artikkeli, jossa pohdiskelen “Joulupukin pajan” pihapiiriin merkattua napapiirin paikkaa:

Täällä kyytiimme nousi opas.
Hänen selkeää ja mielenkiintoista selostusta kuunnellen suuntasimme ensin kulkumme Norvajärven rannalla sijaitsevalla Saksalaisten Sotilaiden Hautausmaalla. Mausoleumiin on haudattuna yli 2500 toisessa maailmansodassa kaatunutta saksalaista. Olipa vaikuttava paikka ja tuo toisen maailmansodan loppunäytös täällä tuli näin konkreettisesti liki. On ymmärrettävää, että Lapin sodan ikäviin vaiheisiin peilaten tämän aika mahtipontisenkin mausoleumin rakentaminen ja vihkiminen käyttöön 31.8.1963 herätti myös vastustusta.

Rovaniemi; Norvajärven ranta 8.9.2018

Rovaniemi; Norvajärven ranta 8.9.2018

Rovaniemi; Norvajärven ranta 8.9.2018

Rovaniemi; Norvajärven ranta 8.9.2018

Rovaniemellä bussilla kierrellen saimme oppaalta runsaasti tietoa Rovaniemestä, sen eri kaupunginosista ja rakennuksista.

Rovaniemellä olivat menossa “Kansainväliset markkinat”, joilla piipahdimme.
Illan pimentyessä kävin kuvaamassa “Jätkänkynttiläsiltaa” ja seuraavana aamuna varhain ennen aamiaista ulkoilutin kameraa samoilla paikoilla Kemijoen varressa.
Sittenpä lähdimmekin Kemin ja Oulun kautta kotia kohti.

Rovaniemi 8.9.218

Rovaniemi; Sankarihautausmaa 8.9.218

Rovaniemi 8.9.2018

Rovaniemi 9.9.2018

Rovaniemi 9.9.2018

Share

Maa: yleistietoa, mittoja, asento, olosuhteet

CCO; WikiImages / Pixabay

Tilastotietoa Maasta

kts: Planeettamme numeroiden valossa ~ Ekofokus

…ja lisää tässä:

  • massa 5,976  x 1024kg  eli 1/333 000 Auringon massasta
  • tiheys 5 517 kg/m3
  • pyörimisaika tähtitaivaan suhteen 23 h 56 min 4,099 s
  • pyörimisaika Auringon suhteen 24 h
  • pinnan pyörimisnopeus päiväntasaajalla 465 m/s (1674 km/h), Helsingissä 232 m/s (835 km/h)
  • radan pituus 939,80 milj. km
  • kiertoaika tasauspisteiden suhteen 365 d 5h 48 min45,6s
  • kiertoaika tähtitaivaan suhteen 365 d 6 h 9 min 9,5 s
  • keskietäisyys auringosta 149,60 milj. km; pienin (3.1.) 147,09 milj. km, suurin (4.7.) 152,08 milj. km

Paljon tietoa Maasta Nasalta:

NASA eli Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinto julkaisee sivustollaan NASA Earth Observations Data runsain mitoin globaalia tietoa maapallomme olosuhteista. Sivustolla olevat kartat avautuvat myös Google Earthiin.

Data on ryhmitelty seuraaviin kategorioihin, joiden sisällöstä on suluissa myös esimerkki: meri (esim. pintalämpötila), ilmakehä (esim. kokonaissademäärä),energia (esim. nettosäteily), maa (esim. nettoperustuotanto), elämä (esim. asukastiheys). Kun sivustolla todetaan, että “The images available in NEO are freely available for public use. Please credit NASA as the source” ovat nämä siis todella käyttökelpoisia eri kursseilla.

Tutki myös näitä:

 

Miten kääntöpiirien ja napapiirien sijainti määräytyy?

Kuten  artikkelissa “Maapallon kiertoliike auringon ympäri” selostettiin, kääntöpiirit ovat niitä leveyspiirejä maapallolla, joissa “aurinko käy kääntymässä”: yhtenä päivänä vuodessa aurinko paistaa siellä keskipäivällä suoraan maan pinnalle eli zeniitistä.
Napapiirit ovat sanallisen määrittelyn mukaan niitä leveyspiirejä, joilla on vuodessa vähintään yksi “yötön yö” eli aurinko ei laske ollenkaan ja vähintään yksi “kaamospäivä”, jolloin aurinko ei vastaavasti näyttäydy horisontin takaa ollenkaan. Käytännössä johtuen paikan pinnanmuodoista (siis siitä, miltä korkeudelta horisonttia katsellaan) ja auringon säteiden taittumisesta ilmakehässä, yötöntä yötä on Suomessa jo napapiirin eteläpuolella ja kaamosta vasta sen pohjoispuolella.
Mutta mistä tulevat nuo kääntö- ja napapiirien asteluvut?
Se on perusgeometriaa, joka näkyy tässä kuvassa: Lähtökohtana on maapallon akselin kallistuskulma, joka on tällä hetkellä n 66,5° suhteessa maapallon kiertoradan (eklipitkan) tasoon ja siis vastaavasti 23.5° suhteessa ns. pystysuoraan. Leveyspiirien asteluvut ovat lukuja laskettuna päiväntasaajalta (0°) pohjoiseen ja etelään.

Siis näin:

  • Maapallon navan ja päiväntasaaan välinen kulma = 90° – Maapallolla on päiväntasaajalta pohjoiseen (N) ja etelään (S) 90 leveysastetta.
  • 90°-66,5° = 23.5° = kääntöpiirin asteluku
  • 90°- 23,5° = 66,5° = napapiirin asteluku

Kääntöpiirien ja napapiirien astelukujen matemaattinen määräytyminen. Piirros Aarne Hagman

Maan pyörimisakselin kallistuskulma vaihtelee noin 41 000 vuoden jaksolla. Pienimmillään kulma on vajaat 22 astetta suurimmillaan runsaat 24 astetta. Tämänhetkinen arvo on noin 23.5°.

Lähteitä:

Pohdintaa napapiirin paikasta

Moni on varmaan käynyt Rovaniemen Joulupukin Pajakylässä (ent. Santa Park). Kävin siellä 11.4.2009 ja toisen kerran  8.9.2018.
Pihan poikki kulkee napapiiri tai näin ainakin on kyseisessä kohdassa esitetty: Infotaulussa napapiirin N- koordinaateiksi on merkitty 66° 32′ 35′′. (Santa Claus Village- sivulla lukemiksi on merkitty: 66°33′45.9″ kts alla)
Molemmilla kerroilla tallensin napapiirin kohdalla seisten koordinaattilukemat gps-laitteeseeni ja 8.9.2018 myös “Karttaselain”- sovellukseen.
Lisäksi katsoin paikan koordinaatit “Kansalaisen karttapaikasta”.
Tässä keskityn vain leveyskoordinaatteihin ilmoitettuna WGS84- koordinaattijärjestelmässä , koska pituuskoordinaateilla ei tässä yhteydessä ole merkitystä.

Rovaniemi; Joulupukin pajakylä 8.9.2018

Tämä saattaa vaikuttaa hiusten halkomiselta, mutta se maantieteen ent. opettajalle salittakoon.
Wikipedian mukaan:
“Pohjoisen napapiirin sijainti vuonna 2000 oli 66° 33′ 39″ (tai desimaalilukuna 66,56083°) pohjoista leveyttä. Napapiirin sijainti vaihtelee hitaasti.”
Polar/Arctic circle wiki-haulla löytyy lukemat 66° 33′ 47,25″

Tässä ovat talteen laittamani lukemat  8.9.2018:

Kuvan paikalle on aikoinaan varmaan määritetty ja ilmoitettu napapiirin paikka joltisellaankin tarkkuudella ihan oikein, mutta em. lähteiden mukaan se pitäisi siirtää n. 1.85 km pohjoiseen:

Tämä perustuu seuraavaan laskelmaan (1° = 60′ ja 1’= 60”):

  • Napapiirin nykysijainnin tietojen ja ko. paikan tietojen minuuttiero on noin 1′ (33-32)
  • Leveyspiirien väli on n. 111 km (maapallon ympärysmitta n. 40.000 km /360 )
  • 1 minuutti on n. 1,85 km (111/60)

Kuten edellä esitettiin, napapiirin paikka määräytyy maapallon akselin kallistuskulman mukaan. Se on vähitellen suurenemassa ja siksi nykyisellä vauhdilla pohjoinen napapiiri siirtyy vuodessa n.14-15 metriä pohjoisemmaksi. Tällä paikalla on myös historian havinaa kuten “Visit Rovaniemi”– sivulla kohdassa “Joulupukin Pajakylä: kuinka kaikki alkoi” kerrotaan: Yhdysvaltain silloisen presidentin puoliso Eleanor Roosevelt vierailullaan Rovaniemellä 1950 itse asiassa käynnisti koko napapiirin sijainnin käytön matkailukohteena. Netistä löytyy hänen oma matkakertomuksensa: My Day by Eleanor Roosevelt; JUNE 14, 1950.

Asia näyttää siis varsin selvältä: Ei siirretä Joulupukin pajakylää nykyisen napapiirin kohdalle vaan annetaan matkailijoden kuvata napapiiriä ja itseään sillä häiritsemättä heitä tuollaisella pikkuvirheellä!
Pajakylän nettisivulla on toisaalta erilainen ja nykyistä sijaintia lähempänä oleva lukema. Ehkä joku sen sieltä hoksaa ja vertaa pihalla olevaan lukemaan.

Lähteitä:

 

Share

Eliömaailma – taksonomiaa

Ale­xan­der Ros­lin [Pub­lic do­main], via Wi­ki­me­dia Com­mons: Huomioi, mikä kasvi hänellä on rinnassa!

Luokittelua Carl von Linné: sta nykypäivään 

Nettimateriaalia:

Tässä on interaktiivinen testi tieteellisistä nimistä.

Carl von Linné teki valtavan työn, kun hän laati taksonomisen järjestelmän, jonka pohjana on laji ja sille annettu kaksiosainen, latinankielinen tieteellinen nimi. Linné pyrki antamaan suvuille ja niiden lajeille mahdollisimman kuvaavia nimiä. Näitä ei suoraan voi suomentaa kahdella sanalla. Tässä tehtävässä tieteellisessä nimessä esitetty eliön ulkonäön tai muun ominaisuuden luonnehdinta on kirjoitettu pitemmästi.
Sinun tulee päätellä, mikä tieteellinen nimi liittyy mihinkin “suomennokseen”.
Mukana on yksi vastikään nimetty uusi laji. Muut nimet ovat Linnén antamia.
Viimeisenä on tehtävä, josta selviävät lajien nimet tuota uusinta lukuun ottamatta.

Blogijuttuja

28. 1.2009
Eläin­ten suku­puu­ta piir­re­tään uu­sik­si

Uu­det mo­le­kyy­li­bi­o­lo­gi­an an­ta­mat tu­lok­set ovat an­ta­neet ai­heen poh­tia uu­del­leen mis­tä, mis­sä jär­jes­tyk­ses­sä ja mitä lin­jo­ja ke­hit­ty­en eläin­kun­nan eri pää­jak­sot ja nii­den luo­kat jne ovat ke­hit­ty­neet.
Kä­si­tys sii­tä, että ke­hi­tys on ol­lut suo­ra­vii­vais­ta – yk­sin­ker­tai­sem­mas­ta moni­mut­kai­sem­paan – ja siis sie­ni­e­läimistä eri vai­hei­den kaut­ta sel­kä­jän­tei­siin on ehkä vir­heel­li­nen.

Eläin­kun­nan edus­ta­jia bi­o­lo­gi­ses­sa mie­les­sä ja eten­kin nii­den evo­luu­ti­o­ta esi­tel­tä­es­sä on yli­pää­tään han­ka­la käyt­tää ter­me­jä “yk­sin­ker­tai­nen/al­keel­li­nen” – “moni­mut­kai­nen/ke­hit­ty­nyt”, kos­ka ne an­ta­vat sem­moi­sen ku­van, että toi­set eläin­ryh­mät ovat pär­jän­neet huo­nom­min ja toi­set ke­hit­ty­neem­mät pa­rem­min. Täs­tä ei ole täs­sä­kään ky­sy­mys vaan sii­tä, mi­ten eläin­kun­nan eri haa­rat (pää­jak­sot) ovat uu­den bi­o­lo­gi­sen tie­tä­myk­sen mu­kaan ke­hit­ty­neet toi­sis­taan.

Uut­ta tie­toa on se, että “alem­mat” polt­ti­ais­e­läi­met ku­ten ko­ral­lit ja me­duu­sat ovat­kin ke­hit­ty­neet rin­nak­kain “kor­ke­am­pien” eläin­ten ke­hi­tys­haa­ran kans­sa. Tämä haa­ra joh­ti laa­ka­ma­dois­ta aina sel­kä­ran­kai­siin saak­ka.
Eläin­kun­ta on “saa­nut ser­kun mut­ta me­net­tä­nyt äi­din” ku­ten Wi­redS­cien­ce ru­nol­li­ses­ti to­te­aa uu­del­la ta­val­la piir­ret­tyyn suku­puu­hun vii­ta­ten.

Uusi kä­si­tys nos­taa sa­mal­la eläin­kun­nan alku­juu­rek­si “laak­ko­e­läin­ten” (Pla­co­zoa) – pää­jak­son, jota ei lu­ki­on kir­jois­sa­kaan tä­hän asti ole juu­ri esi­tel­ty.

Ai­hees­ta li­sää:

tiis­tai 2.4.2014
Uusi ni­me­ä­mis­jär­jes­tel­mä ke­hit­teil­lä?

Ame­rik­ka­lai­nen tut­ki­ja Bo­ris Vi­nat­zer eh­dot­taa ko­ko­naan uut­ta me­ne­tel­mää la­jien tie­teel­li­sek­si ni­mek­si.
Tä­män uu­den jär­jes­tel­mään mu­kaan koti­hii­ri (Mus musc­lus) oli­si 1a0b28c0do­e­of0gh

sibya / Pixabay

Tämä uu­den ni­men pe­rus­tee­na oli­si la­jin dna:n koo­di.

 

Lajien suomalaisista nimistä

Suomessa on nimistötoimikunta, joka kokouksissaan päättää uusien, vielä nimeämättömien lajien suomalaiset nimet.
Kun taksonomia tarkentuu, joudutaan aika ajoin muuttamaan lajien entiset nimet vastaamaan paremmin niiden asemaan järjestelmässä.
Edelleenkin aiheuttaa hämmennystä hirvieläinten uudet nimet senkin takia, että ne pitäisi muuttaa myös metsästyslainsäädäntöön.

Muutoksia on tehty senkin  takia, että lajin tai jopa lajiryhmän nimi saattaa aiheuttaa sekaannusta siitä, mikä eläin biologialtaan oikeasti on. Esim. merileijona on nykyisin leijonahylje ja maamyyrä kontiainen.
Huumoriakin löytyy maaoravalle annetusta uudesta nimestä: tikutaku.
Jotkut nimet ovat niin vakiintuneita, ettei niitä ole muutettu: esim. tervapääsky on nimeltään edelleen pääsky, vaikka se kuuluu kirskulintuihin. Sen sijaan partatiainen on nyt viiksitimali.

Näistä löytyy perusteellista tietoa aiheesta:

ile:Caddisfly (Trichoptera sp.) (14725633638).jpg Creative Commons Attribution 2.0 Generic

Täytyy kyllä ihailla nimien antajien mielikuvitusta.
“Luonnon tutkijassa 2/2004” oli lueteltu kaikki Suomen vesieperhoset taksonomisessa järjestyksessä.
Poimin tähän yhden esimerkin sieltä.

  • Vesiperhoset (Trichoptera) eli sirvikkäät on hyönteisten lahko
    • Heimo: Rysäsirvikkkäät (Polycentropodiadae)
      • Suku: Lipporysäkkäät (Plectrocnemia)
        • Laji: Isolipporysäkäs (Plectrocnemia conspersa)

 

 

Share