Eliömaailma – taksonomiaa ja fylogeniaa

Uutta ja ajankohtaista


Artikkelin sisältö:


Termien määrittelyä:

[Artikkelin alkuun]

Ale­xan­der Ros­lin [Pub­lic do­main], via Wi­ki­me­dia Com­mons: Huomioi, mikä kasvi hänellä on rinnassa!


Luokittelua Carl von Linné: sta nykypäivään 


 

This timeline shows how the shape of the tree of life has changed over the centuries. Even today, the taxonomy of living organisms is continually being reevaluated and refined with advances in technology. Download for free at http://cnx.org/contents/e42bd376-624b-4c0f-972f-e0c57998e765@6.1; Creative Commons Attribution 4.0 License.


Both of these phylogenetic trees shows the relationship of the three domains of life—Bacteria, Archaea, and Eukarya—but the (a) rooted tree attempts to identify when various species diverged from a common ancestor while the (b) unrooted tree does not. (credit a: modification of work by Eric Gaba) https://cnx.org/resources/350bb484123f4c221d382f5e5e5b6ef1c670e5b2/Figure_20_01_01.jpg; Download for free at http://cnx.org/contents/e42bd376-624b-4c0f-972f-e0c57998e765@6.1; Creative Commons Attribution 4.0 License.

[Artikkelin alkuun]


Nettimateriaalia:


[Artikkelin alkuun]

Seuraavissa OpenStax- materiaaleissa on osin samoja sisältöjä ja kuvia

OpenStax; Microbiology

OpenStax; Biology

[Artikkelin alkuun]


Interaktiivinen testi tieteellisistä nimistä.

Carl von Linné teki valtavan työn, kun hän laati taksonomisen järjestelmän, jonka pohjana on laji ja sille annettu kaksiosainen, latinankielinen tieteellinen nimi. Linné pyrki antamaan suvuille ja niiden lajeille mahdollisimman kuvaavia nimiä. Näitä ei suoraan voi suomentaa kahdella sanalla. Tässä tehtävässä tieteellisessä nimessä esitetty eliön ulkonäön tai muun ominaisuuden luonnehdinta on kirjoitettu pitemmästi.
Sinun tulee päätellä, mikä tieteellinen nimi liittyy mihinkin “suomennokseen”.
Mukana on yksi vastikään nimetty uusi laji. Muut nimet ovat Linnén antamia.
Viimeisenä on tehtävä, josta selviävät lajien nimet tuota uusinta lukuun ottamatta.


[Artikkelin alkuun]


Blogijuttuja



28. 1.2009
Eläin­ten suku­puu­ta piir­re­tään uu­sik­si

Uu­det mo­le­kyy­li­bi­o­lo­gi­an an­ta­mat tu­lok­set ovat an­ta­neet ai­heen poh­tia uu­del­leen mis­tä, mis­sä jär­jes­tyk­ses­sä ja mitä lin­jo­ja ke­hit­ty­en eläin­kun­nan eri pää­jak­sot ja nii­den luo­kat jne ovat ke­hit­ty­neet.
Kä­si­tys sii­tä, että ke­hi­tys on ol­lut suo­ra­vii­vais­ta – yk­sin­ker­tai­sem­mas­ta moni­mut­kai­sem­paan – ja siis sie­ni­e­läimistä eri vai­hei­den kaut­ta sel­kä­jän­tei­siin on ehkä vir­heel­li­nen.

Eläin­kun­nan edus­ta­jia bi­o­lo­gi­ses­sa mie­les­sä ja eten­kin nii­den evo­luu­ti­o­ta esi­tel­tä­es­sä on yli­pää­tään han­ka­la käyt­tää ter­me­jä “yk­sin­ker­tai­nen/al­keel­li­nen” – “moni­mut­kai­nen/ke­hit­ty­nyt”, kos­ka ne an­ta­vat sem­moi­sen ku­van, että toi­set eläin­ryh­mät ovat pär­jän­neet huo­nom­min ja toi­set ke­hit­ty­neem­mät pa­rem­min. Täs­tä ei ole täs­sä­kään ky­sy­mys vaan sii­tä, mi­ten eläin­kun­nan eri haa­rat (pää­jak­sot) ovat uu­den bi­o­lo­gi­sen tie­tä­myk­sen mu­kaan ke­hit­ty­neet toi­sis­taan.

Uut­ta tie­toa on se, että “alem­mat” polt­ti­ais­e­läi­met ku­ten ko­ral­lit ja me­duu­sat ovat­kin ke­hit­ty­neet rin­nak­kain “kor­ke­am­pien” eläin­ten ke­hi­tys­haa­ran kans­sa. Tämä haa­ra joh­ti laa­ka­ma­dois­ta aina sel­kä­ran­kai­siin saak­ka.
Eläin­kun­ta on “saa­nut ser­kun mut­ta me­net­tä­nyt äi­din” ku­ten Wi­redS­cien­ce ru­nol­li­ses­ti to­te­aa uu­del­la ta­val­la piir­ret­tyyn suku­puu­hun vii­ta­ten.

Uusi kä­si­tys nos­taa sa­mal­la eläin­kun­nan alku­juu­rek­si “laak­ko­e­läin­ten” (Pla­co­zoa) – pää­jak­son, jota ei lu­ki­on kir­jois­sa­kaan tä­hän asti ole juu­ri esi­tel­ty.

Ai­hees­ta li­sää:

[Artikkelin alkuun]



2.4.2014
Uusi ni­me­ä­mis­jär­jes­tel­mä ke­hit­teil­lä?

Ame­rik­ka­lai­nen tut­ki­ja Bo­ris Vi­nat­zer eh­dot­taa ko­ko­naan uut­ta me­ne­tel­mää la­jien tie­teel­li­sek­si ni­mek­si.
Tä­män uu­den jär­jes­tel­mään mu­kaan koti­hii­ri (Mus musc­lus) oli­si 1a0b28c0do­e­of0gh

sibya / Pixabay

Tämä uu­den ni­men pe­rus­tee­na oli­si la­jin dna:n koo­di.

DNA: ta käytetään, kun selvitetään eliöiden polveutumista ja sukulaisuuttaa eli fylogeniaa:

[Artikkelin alkuun]



Lajien suomalaisista nimistä

Suomessa on nimistötoimikunta, joka kokouksissaan päättää uusien, vielä nimeämättömien lajien suomalaiset nimet.
Kun taksonomia tarkentuu, joudutaan aika ajoin muuttamaan lajien entiset nimet vastaamaan paremmin niiden asemaan järjestelmässä.
Edelleenkin aiheuttaa hämmennystä hirvieläinten uudet nimet senkin takia, että ne pitäisi muuttaa myös metsästyslainsäädäntöön.

Muutoksia on tehty senkin  takia, että lajin tai jopa lajiryhmän nimi saattaa aiheuttaa sekaannusta siitä, mikä eläin biologialtaan oikeasti on. Esim. merileijona on nykyisin leijonahylje ja maamyyrä kontiainen.
Huumoriakin löytyy maaoravalle annetusta uudesta nimestä: tikutaku.
Jotkut nimet ovat niin vakiintuneita, ettei niitä ole muutettu: esim. tervapääsky on nimeltään edelleen pääsky, vaikka se kuuluu kirskulintuihin. Sen sijaan partatiainen on nyt viiksitimali.

Näistä löytyy perusteellista tietoa aiheesta:

ile:Caddisfly (Trichoptera sp.) (14725633638).jpg Creative Commons Attribution 2.0 Generic

Täytyy kyllä ihailla nimien antajien mielikuvitusta.
“Luonnon tutkijassa 2/2004” oli lueteltu kaikki Suomen vesieperhoset taksonomisessa järjestyksessä.
Poimin tähän yhden esimerkin sieltä.

  • Vesiperhoset (Trichoptera) eli sirvikkäät on hyönteisten lahko
    • Heimo: Rysäsirvikkkäät (Polycentropodiadae)
      • Suku: Lipporysäkkäät (Plectrocnemia)
        • Laji: Isolipporysäkäs (Plectrocnemia conspersa)

[Artikkelin alkuun]




Twitteristä





[Artikkelin alkuun]

Share

Epigeneettinen periytyminen

qimono / Pixabay

Uutta ja ajankohtaista


Artikkelin sisältö


Katso myös artikkeli:

 


Johdantoa

Suomen Kuvalehdessä 4/2019 oli artikkeli “Kurjuus kulkee geeneissä”. Siinä selostettiin ns. epigeeneettistä periytymistä.
Olen tehnyt aiheesta kaksi blogijuttua jo aikaisemmin: liitin ne tähän artikkeliin.
Ensimmäisessä jutussa on määritelty, mistä tässä vielä kiistanlaisessa periytymismekanismissa on kysymys.

Näiden vanhempien juttujen jälkeen referoin tätä uutta SK:n artikkelia niiden tietojen osalta, mitä näissä kahdessa aikaisemmassa jutussa ei ollut. 

Lähdelista ja linkit on artikkelin lopussa. Kuten niistäkin huomataan asia ei ole mitenkään uusi.


Blogijuttuja


2.9.2008; Perinteiset periytymismekanismit koetuksella

Yksinkertaistettuna oppikirjoissakin esitetty ominaisuuksien periytymismekanimi eläimillä ja myös ihmisellä on seuraava:
– Perintötekijät eli geenit ovat kromosomeissa ja “perimän koodi” DNA- molekyylissä
– Jälkeläisen perimä määräytyy hedelmöityshetkellä eli yksilöllä on puolet geeneistä isältään puolet äidiltään
– Vain niillä geeneillä, jotka ovat siis siittiössä ja munasolussa on tekemistä sen kanssa, mitä perittyjä ominaisuuksia yksilö saa.
– Jos vanhemmissa tapahtuu jotain muutoksia ympäristön takia, nämä muutokset eivät sellaisenaan periydy elleivät ne tapahdu geenitasolla mutaatioiden kautta.
– Nämä muutokset periytyvät vain, jos ne tapahtuvat siinä solulinjassa, joka johtaa sukusolujen syntyyn.

Eli hankitut ominaisuudet eivät sellaisenaan periydy. Tuosta päättelystä voi tehdä myös sen johtopäätöksen, etteivät vanhemmat voi vaikuttaa millään muulla tavalla jälkeläistensä geeneihin kuin “lähettämällä” ne niille sukusoluissaan.

Genetiikan tutkimuksen kentällä ovat kuitenkin jo pitemmänkin aikaa herättäneet jonkinmoista kihinää semmoiset havainnot, että asiat eivät olekaan noin yksioikoisia. On siis saatu ainakin jotain viitteitä siitä, että vanhempien elämän olosuhteet ja jopa se, miten ne kohtelevat jälkeläisiään saattaakin vaikuttaa myös jälkeläisten perimään. Näin syntyneitä muutoksia kutsutaan epigeneettisiksi muutoksiksi.
Kyseessä eivät ole muutokset itse geenin DNA:ssa, vaan geenin toiminta muuttuu kun esim. määrättyjä kemiallisia yhdisteitä sitoutuu DNA- molekyyliin.

Tämän päivän Hesarissa selostetaan professori Michael Meaneyn kokeita rotilla. Hän on saanut selville, että “hellän äidin jälkeläisistä tulee stressille immuuneja koko loppuelämäksi” – Siis niin, että vaikka poikasilla on stressigeenejä ne ikääkuin “sammuvat” huolenpidon seurauksena ja ankeissa olosuhteissa eläneessä populaatiossa pelokkuus ja stressiherkkyys jälkeläistössä puolestaan lisääntyy.

Aikaisemmin on mm. TIEDE- lehdessä julkaistu Uumajan yliopistossa tehtyjä tutkimuksia, joiden perusteella näyttää siltä, että isovanhempien syömä ravinto vaikuttaa lastenlasten sairastuvuuteen – ja kuinka ollakaan niin päin, että jos ukit ja mummit olivat nähneet jopa nälkää heidän lastenlapsensa kuolivat muuta väestöä harvemmin sydän- ja verisuonitauteihin (*).

Aika vaikea on soveltaa tätä mahdollista tutkimustulosta omien lastenlasteni hyväksi
[Artikkelin alkuun]



26.1.2009; Uutta tutkimustietoa ominaisuuksien periytymisestä

Tiukka käsitys siitä, että vain sukusolulinjan eli ituradan kautta kulkevat geenit ja niiden aiheuttamat ominaisuudet periytyvät on edelleen osittain murenemassa. Tästä on täällä ollut jo aikaisemmin tuo yllä oleva juttu.

Nyt on julkaistu uutta kaksostutkimuksiin perustuvaa tietoa siitä, että muuttuneet ominaisuudet voivat periytyä ilman, että itse geeneissä ja niiden DNA- koodissa tapahtuu muutoksia. Tätä kutsutaan epigeneettiseksi periytymiseksi.

Selityksenä pidetään geenien toiminnassa tapahtuvia muutoksia. Näin joku ympäristötekijän aiheuttama muutos vanhemmissa tai jopa määrätyt elämässä tapahtuneet “kokemukset” näkyvät jollain tavalla lapsissa tai jopa lastenlapsissa, vaikka itse perityt perintötekijät ovat pysyneet muuttumattomina.

[Artikkelin alkuun]


“Kurjuus kulkee geeneissä” (Suomen Kuvalehti 4/2019)

Artikkelissa määritellään käsite “epigenomi”: Sillä tarkoitetaan eräänlaisia geenien toimintaa ja ilmenemistä sääteleviä ohjaimia: ne muodostavat yhdessä epigenomin. Epigenomi voi muuttua ympäristön vaikutuksesta ja sitä kautta saa geenit toimimaan eri tavalla erilaisissa olosuhteissa.

Solutasolla tämän tapahtuu ns. metylaatiotapahtumassa, jossa ohjataan geenien luentaa.

Artikkelin otsikko perustuu kahteen tutkimukseen, jotka näyttävät osoittavat, että “kurjien” tai muuten hankalien olosuhteiden aiheuttamat negatiiviset vaikutukset hyppäävät yhden sukupolven yli: Ne näkyvät lastenlapsissa, vaikka heidän äideillään ja heillä itsellään on ihan hyvät ja normaalit elinolosuhteet.

Lyhyt selostus näistä:

Alankomaissa oli talvella 1944-1945 nälänhätää (Hongerwinter).
Ne naiset, jotka eivät saaneet kunnon ravintoa synnyttivät alipainoisia lapsia. Tämä oli ihan luonnollinen seuraus olosuhteista. Epigeneettisen peritymisen puolesta todisti se tieto, että nämä sota-aikana syntyneet tulevat äidit, joiden ravintotilalle oli raskausaikana aivan hyvä synnyttivät myös normaalia pienempiä lapsia.

Toisessa tutkimuksessa selvitettiin Suomesta Ruotsiin lähetettyjen ns. sotalasten myöhempää elämää sodan jälkeen. Kävi ilmi, että näillä sotalasten tyttärillä oli lähes viisinkertainen riski sairastua vakavaan masennukseen kun verrokkiryhmänä olivat heidän Suomeen jääneet pikkuserkkunsa.
Syynä pidetään sitä, että vaikka sotalapsista pääsääntöisesti pidettiin ruotsalaisperheissä hyvää huolta, oli heille kuitenkin noin pienenä traumaattista erota vanhemmistaan ja elää heille täysin uudessa perheessä. Sopeutuminen vieraaseen kieleen ja tapoihin kantoi myös veronsa.
Sinänsä on mielenkiintoista, että poikalapsilla ei samanlaista riskiä havaittu.

Positiivista epigeniaa:

Jos edellä selostettu huono ravitsemus vaikutti negatiivisesti lastenlapsiiin – jos nyt alempi syntymäpaino sellaiseksi luetaan – on Ruotsin Överkalixin väestöstä saatu esiin positiivisia periytymistuloksia: Tähän olen viitannut tuolla aikaisemassa jutussa (*).

Edelleen kiistanalainen asia:

Epigenialla näyttää olevan merkitystä mm. syövän, diabeteksen, verenpaine- ja sydäntautien ja liikalihavuuden syntyyn ja periytymiseen. Ei ole vielä selvitetty tarkemmin sitä mekanismia, jolla taipumus sairastavuuteen siirtyy sukupolvelta toiselle.
Epigenetiikasta ei ole tiedemaailmassa yksimielisiä. Tutkimusten tuloksia ei pidetä aivan luotettavina ja niissä olevia puutteita on otettu esille.
[Artikkelin alkuun]


Lähteitä:

 

[Artikkelin alkuun]


Twitteristä


[Artikkelin alkuun]

Share

Kuivuus ja tulipalot

Uutta ja ajankohtaista:


Bushfires in New South Wales, Australia - November 15th, 2019


Sivun sisältö

Johdantoa

Kesällä 2018 Suomessa oli poikkeuksellisen paljon metsäpaloja ja Ruotsissa ne olivat todella laajoja ja kestivät pitkään. Kreikan katastrofaalisissa paloissa kuoli lukuisia ihmisiä.Kaliforniaa piinaavat tänäkin vuonna laajat maastopalot.
Laajoja paloja oli myös Italiassa ja Portugalissa.
Tänä vuonna 2019 on Siperiassa ollut laajoja paloja ja Gran Canarialla riehunut tuhoisa palo. Eniten huomiota ovat saaneet Amazonin alueen valtavat palot.
Myös Australiassa on ollut poikkeuksellisen kuivaa ja laajoja paloja.

Tähän kokoan ja päivitän uutisia ja muita tietoja metsä -ja maastopaloista.


Fire detections from Modis between August 15-22; https://eoimages.gsfc.nasa.gov/images/imagerecords/145000/145498/southamerica_tamo_2019234_lrg.png


Atmospheric aerosols over South America 8 - 22 August 2019


Ylvers / Pixabay

Ilmastonmuutos ja maastopalot

Maastopalot ovat viime vuosina lisääntyneet, muuttuneet rajuimmiksi ja ne kestävät pitempään. Keskeinen syy tähän kehitykseen on ilmastonmuutos. Kun sateita on vähemmän ja lämpötilan kohoaminen lisää haihduntaa, maan pinta ja sen päällä oleva kasvillisuus kuivuu tehokkaammin.
Ilmastonmuutos ja maastopalot kytkeytyvät toisiinsa mm. seuraavasti:

  • On kuivempaa ja kuumenpaa sekä pitempiä kuivuusjaksoja
  • On enemmän polttoainetta kuten kuolleita puita, pensaita ja ruohikkoa
  • On enemmän salamointia ja salamat sytyttävät paloja

Lähde: Helsingin Sanomat 13.11.2018
HS; 13.11.2018; Kalifornian maastopaloissa jo 44 kuolonuhria – Paradisen kaupunki tuhoutui täysin, ilmastonmuutos teki jättipaloista ”uuden normaalin”

[Artikkelin alkuun]

Nettilähteitä:


[Artikkelin alkuun]

Wolrdmapper- karttoja:

Linkkin karttaan ja sen selosteeseen:

Fires 2000-2017; Worldmapper.org; Attribution-NonCommercial-ShareAlike 4.0 International (CC BY-NC-SA 4.0)

Fires Deaths 2000-2017; Worldmapper.org; Attribution-NonCommercial-ShareAlike 4.0 International (CC BY-NC-SA 4.0)

Fire Damages 2000-2017; Worldmapper.org; Attribution-NonCommercial-ShareAlike 4.0 International (CC BY-NC-SA 4.0)

Drought Deaths 2000-2017; Worldmapper.org; Attribution-NonCommercial-ShareAlike 4.0


[Artikkelin alkuun]

Kalifornian palot 2018 ja 2019:


Kincade Fire, Sonoma County, California, USA - October 27th, 2019



[Artikkelin alkuun]

Satelliittikuvia:


Earth from Space: Madeira Wildfires, Portugal, August 11th


Earth from Space: Wildfires in Portugal and Spain


Earth from Space: Cocklebiddy Wilfire, Western Australia


Brian_Head_Fire_S2A_432_12118_animation_crop_10_small


Wildfires near Hanceville, British Columbia, Canada


Peat wildfire in West Greenland in August 2017


Rice Straw Burning near Valencia, Spain Nov 17 2017


Creek_Fire_California_USA_S2B_432_1282mixed_12118high_crop_10


Sentinel-2 L1C from 2017-12-08 (1)


Thomas_Fire_9_Dec_L8_432_653_11high_pan_crop_15


Wildfire on Gran Canaria, Spain - August 19th, 2019


Wildfire on Gran Canaria, Spain - August 19th, 2019


Wildfires in Siberia 1 Jun – 8 Aug 2019


Fires near the Raja-Jooseppi–Lotta border crossing point

Smoke over the Atlantic Ocean
Pyrenees 2017 04 09
Siberia Fire 2017 08 10
Wildfire in Northern California


[Artikkelin alkuun]

Twitteristä:





























Wildfires in Siberia 1 Jun – 8 Aug 2019

[Artikkelin alkuun]

Share