Facebookin kuvista ja niiden hallinnasta

aamu_Enonkoski 26.7.2009

Facebookin kuvista ja niiden hallinnasta:

Sinänsä on tietysti aika hassua, että vasta nyt olen tarkemmin pohtinut ja testannutkin tätä asiaa. Olen myös konsultoinut tästä parin someasiantuntijan kanssa. Minulle on entisen työnkin puolesta ollut tärkeää ottaa selvää, miten eri nettiympäristöt toimivat esim. juuri kuvien ja niiden käyttöikeuksien osalta.

Muut kuin ajankohtaiset omalle Facebookin seinällä julkaistut, ajankohtaiset aikajanakuvat olen pääsääntöisesti linkittänyt Flickristä eri Facebookin luontoryhmiin. Flickriä käytän kuvieni varasto- ja jakelukanavana, koska siellä voin monipuolisesti järjestää kuviani ja säätää niiden näkyvyyttä ja oikeuksia. Sieltä niitä on myös kätevä jakaa vaikkapa Facebookiin.

Olen jo pitkään ihmetellyt sitä, että luontoryhmiin linkittämäni kuvat häviävät aika äkkiä kuvastreamista jonnekin, jopa kauas myöhemmin julkaistujen kuvien alle. Niistä on myös “tykätty” tosi vähän. Jälkimmäinen voi tietysti johtua siitä, että ne eivät ole laadultaan sen arvoisia, mutta enpä tätä tietenkään mielelläni usko. Ymmärrän sen, että näkyvyys ja kuviin reagointien määrät liittyvät toisiinsa, mutta minusta tämä ei selitä kokonaan tätä ilmiöitä.

Toinen minusta selvä syy laimeaan reagontiin on juuri se, että julkaistut kuvani ovat linkkejä ja alkuperäistä kuvaa pääsee katsomaan sitä klikkaamalla. Jos nyt hiukan piikkinä tästä totean: näyttää siltä, että yksikin ylimääräinen klikkaus ja hiukan pitempi latautumisen odotus hektisessä sometarjonnassa on liikaa.

Usein kuvani liittyvät johonkin blogiartikkeliini tai ko. aiheen sivuuni, jonka linkitän kuvan yhteyteen. Kyllähän niitä lokin mukaan katsellaan ja luetaan ihan mukavasti, mutta se ei fbtykkäyksissä näy.

Mutta sitten tuohon testaukseeni, joka minusta paljastaa ehkä suurimmän syyn em. ilmiöön. Tästä voi olla apua muillekin, jotka toimivat kuvien suhteen samoin kuin minä ja ehkä pohtivat ja ihmettelevät samoja somemaailman ihmeellisyyksiä.
Laiton eilen ja tänään Facebookiin – en siis linkkinä Flickristä – kaksi luontokuvaa: toisen suoraan “Luontokuvaus”- ryhmään ja toisen jaoin oman seinän kautta ko. ryhmään. Kuvat ovat tässä artikkelissa.
No! Mikä oli tulos?

Eilen illalla laittamani metsäinen aaamukuva keräsi tunnissa noin 60 tykkäystä/reagointia; tätä kirjoittaessani niitä on jo lähes 140!. Äsken jakamani aamukuva järven rannalta on jo nyt kerännyt ylättävän paljon positiivista huomiota.
Painotan sitä, että ko. kuvat eivät ole laadultaan mitenkään poikkeuksellisen hyviä verrattuna niihin kuviin, joita olen aikaisemmin linkittänyt Flickristä.

aamu_Kaavi 22.7.2012 -4

Mikä on siis johtopäätös tästä testistäni, joka erittäin selvästi osoittaa, että suoraan Facebookiin ladatut huomioidaan merkittävästi paremmin kuin linkitetyt kuvat.

Syitä on varmasti muitakin, mutta olen päätynyt seuraavaan teoriaan:
Jotenkin FB “tunnistaa” sinne linkitetyt kuvat ja alentaa niiden näkyvyyttä ja “suosii” omia, siis sinne ladattuja kuvia nostaen niitä esille. FB “pitää” ilmeisesti Flickriä/Yahoo “kilpailevana” kanavana ja senkin takia pyrkii vähentämään sen näkyvyyttä eikä “halua” mainostaa sitä.

Ihan oman pohdintansa aihe on sitten se, että kenen “omaisuutta” Facebookiin ladatut kuvat ovat ja luovutanko sinne ladatuille kuvilleni myös samalla niiden jatkokäyttöikeuden. Itse aika paljon vierastan antamasta kuviani ikäänkuin FB:n hallintaan. En esim. ole vielä saanut selvää siitä, missä suoraan vaikkapa “Luontokuvaus”- ryhmään laittamani kuva oikeasti on?
Niitä on myös minusta erittäin hankala järjestää, löytää ja uudelleen käyttää toisin kuin esim. Flickrissä. Facebookiin ladatut kuvat myös pakataan, eivätkä ne enää ole myöskään alkuperäisessä koossa.

Itse joudun nyt tämän sinänsä erittäin miellyttävään lopputulokseen päätyneen “testin” jälkeen miettimään, jaanko kuvia edelleen jääräpäisesti vain Flickristä (jolloin ne saavat vähän huomioita) vai alanko ladata niitä suoraan Facebookiin. Jälkimmäinen tapa tietysti hivelee mieltä, jos/kun kuvistani “tykätään”: Kiitos vain testiini “osallistujille”!

Itselläni on nettihommissa – silloin, kun jotain jaan – ollut semmoinen periaate, että ei se ole minulta pois, jos esim. kuvani ja nettijuttuni tuottavat tietoa, iloa ja elämyksiä muillekin.

Share

Kimalaisia laskemassa

Viime aikoina on kerrottu huolestuttavia uutisia kasvien pölyttäjien määrän vähenemisestä. Tärkeimpiä marjojen ja hedelmäpuiden siitepölyjen kuljettajia Suomessa ovat erilaiset pistiäiset, etenkin mehiläiset ja kimalaiset sekä perhoset. Kesäpaikan pihapiirissä ei näköjään tästä tarvitse huolta kantaa: Viime päivinä pihan keijuangervossa on ollut poikkeuksellisen paljon kimalaisia.

Eilen niitä videoin ja valokuvasin ja äsken laitoin YouTubeen uuden videon.
Tuli mieleen myös saada joku arvio niiden määrästä.
Käytin soveltaen  samaa menetelmää, kun lasken suurien lintuparvien yksilömääriä. Tein siis määrätyn otannan, jonka yksilömäärät yritin arvioida suhteellisen tarkasti ja kerroin ko. luvun luvun ko otantien kokonaismäärällä. Lintujen kohdalla lasketaan parvesta, sen muodosta ja koosta riippuen esim. millainen on, miltä näyttää 10 tai 50 jopa 100 yksilön “pompsi” parvessa ja lasketaan, montako sellaista arviolta näyttäisi olevan koko parvessa.

Nyt tein niin, että laitoin angervopenkin  laitaan metrin mitan ja sitten kappalelaskurilla klikkailin pensaan etupuolella pörräävien kimalaisten määrän. Useaan kertaan laskettuna sain luvuksi 30-5o kappaletta. Arvioin, että havaitsin tällä tavalla metrin matkalta 1/3 koko pensaan leveydellä lentävistä kimalaisista. Niinpä näin arvioiden metrin matkalla angervopensasta on 90-150 kimalaista. Luku on varmasti aliarvio, joten otan käyttöön tuon isomman luvun. Kun angervoa on 15 metrin penkki tulee matemaattisesti kimalaisten kokonaismääräksi 2250. Luku on varmasti reilusti alakanttiin, mutta antaa jokun käsityksen siitä, miksi pihasta kuuluu tänne kuistille asti nytkin melkoinen pörinä.

Lisää aiheesta:

Kuvissa näkyy mantukimalaisia keräämässä angervon kukista mettä ja samalla siitepölyä. Siitepölyä näkyy niiden karvapeitteessä ja ns. vasussa takajalan sivulla.

elaimet_hyonteiset_mantukimalainen_05_kesapaikka_160629 elaimet_hyonteiset_mantukimalainen_04_kesapaikka_160629 elaimet_hyonteiset_mantukimalainen_03_kesapaikka_160629 elaimet_hyonteiset_mantukimalainen_02_kesapaikka_160629 elaimet_hyonteiset_mantukimalainen_01_kesapaikka_160629

Share

Pesä tyhjenemässä

lintukuvat_harmaasieppo_kesapaikka_160628_01

Harmaasieppo kyttäyspaikalla.

Harmaasiepon vakiopesäpaikka on aitan hirsien kolossa. Tänä vuonna oli vuorossa oikeanpuoleinen kolo. Vaikka pesä on ihan pihassa ja kuljemme päivittäin siitä ohi monta kertaa, ei häiriö tänäkään kesänä estänyt onnistunutta pesintää.

Tätä juttua tehdessäni on juuri menossa se vaihe, että poikaset valmistautuvat pesästä lähtöön. Kuten kuvasta näkyy, ahdasta on. Emo vielä ruokkii poikasiaan 1-2 minuutin välein, mutta aika ajoin se jää pesän lähelle koko ajan kutsuäännnellen. Poikaset kääntyilevät pesässä jo aika levottomina ja räpistelevät siipiään.

Viime kesänä onnistuin seuraamaan poikasten pesästä lähdön alusta loppuun ja tein siitä tämän jutun 2.7.2015:

Saas nähdä maltanko tehdä samaa lähipäivinä?
Kuvaaminen on hankalaa, kun on niin pilvinen sää ja valoa ei tahdo kalustolleni riittää. Niinpä näissäkin kuvissa on isosta iso-arvosta johtuen  paljon kohinaa.

lintukuvat_harmaasieppo_kesapaikka_160628_03

Emo ruokkimassa poikasia

lintukuvat_harmaasieppo_kesapaikka_160628_02

Emo jää kutsumaan pesässä olevaa neljää poikastaan.

Share