Pilkkikisaa seuraamassa

Kuopiossa on tänään ja huomenna mormuskoinnin maailmanmestaruuskilpailut. Itse en ole pilkkimistä juurikaan harrastanut ja ehkä juuri siksi kisaa oli mielenkiintoista seurata.

kalastus_pilkkikisat_01_kuopio_150328

Kilpailualue Kuopionlahdella oli merkitty jo muutama päivä sitten . Sinne ei luonnollisesti saanut mennä harjoittelemaan etukäteen. Yleisöltä oli pääsy kielletty kilpailun aikana kilpailuruutuihin.

Kisasta saat tarkan tiedon kilpailua esittelevältä sivulta, joten en sen sääntöjä ja kulkua rupea tässä sen tarkemmin esittelemään. Kuvien selityksiin olen laittanut joitain tietoja siitä, mitä ne esittävät.

Seurasin kisan alkua äsken Kuopionlahdella. Huomenna kisataan sataman alueella.
Minulla oli tilaisuus keskustella Suomen joukkueen varamiehen kanssa. Häneltä sain mielenkiintoista lisävalaistusta tähän huippu- urheiluun. Siitähän tässä on kysymys myös fyysisellä tasolla, kun lukuisia reikiä päivän mittaan jäähän kairaa.

Suomenkin joukkueeseen on ollut kova karsinta kansallisissa kisoissa.
Valmistautumiseen kuuluu etukäteen tehtävä mahdollisimman tarkka selvitys kilpailualueesta. Suomen joukkue oli jo viime talvena käynyt luotaamassa Kuopionlahden pohjan muodot kairaamalla tiuhalla välillä reikiä kilpailualueelle. Jotkut joukkueet hankkivat jopa NASA: lta satelliittikuvia ja pyrkivät niiden avulla tutkimaan, minkälaisesta vesialueesta on kysymys.

kalastus_pilkkikisat_01a_kuopio_150328

Siirtyminen kilpailualueelle

kalastus_pilkkikisat_03_kuopio_150328

Tuomarit tarkistivat kilpailijoiden välineet, syötit ja “mäskit” ennen kilpailuruutuun siirtymistä. Sää ja jää vaativat myös pukeutumiseen kunnon varusteet.

kalastus_pilkkikisat_03a_kuopio_150328

Kilpailijat marssivat mieluiselleen paikalle heille arvottuun ruutuun.

kalastus_pilkkikisat_04_kuopio_150328

Kilpailija saa varata lipulla kaksi kairauspaikkaa jo ennen kairauksen aloittamista. Se alkoi klo 10.00

kalastus_pilkkikisat_07_kuopio_150328

Kilpailijoiden kairausreikien väli saa olla korkeintaan 5 metriä

kalastus_pilkkikisat_06_kuopio_150328

Kilpailija voi kutsua paikalle tuomarit, jos hän haluaa tarkistuttaa reikien välin. Rikkeistä saa varoituksen. Kahdesta varoituksesta kilpailija suljetaan pois kisasta.

kalastus_pilkkikisat_05_kuopio_150328

Hän veti pientä saalista tiukkaan tahtiin, mutta aika hyvin piti piilossa kalansa

Share

Hankiaisretki

Viime päivät ovat olleet luontoretkeilijälle etenkin aamuisin hienoa aikaa. Yöpakkasten kovettamilla hangilla pääsee kävelemään kätevästi vaikka minne. Kun tänä aamuna oli vielä aurinkoinen sää, käpsehdin muutaman kilometrin lenkin. Tässä on tarinaa siitä kuvien ja asiaan liittyvien linkkien kera.

Artikkelia päivitetty 23.3.2015 karhuosuudessa

Valoa ja varjoa sekä karhun jälkiä jäässä

Retkellä kävin suolla ja sen lähellä olevilla on vesiputeroilla, jotka ovat alun perin olleet savenottokuoppia. Kesäisin niille on hankala mennä, koska ne ovat upottavan rääseikön keskellä.
Nyt niille pääsi hankiaista pitkin kätevästi ja jään päällä niitä oli mukava tutkailla ja kuvata.

kevat_varjoja_jaalla_150322

Kevään valoa ja varjoa 22.3.2015

Aikaisempien, lämpimien päivien – tai tässä tapauksessa todennäköisesti öiden – aikana jään päälle syntyneessä sohjossa oli kävellyt muitakin: Pinnalta pehmenneeseen jäähän oli melko selvästi jäänyt karhun jälkiä.

Jäljet olivat auringonpaisteessa levinneet ja sitten pakkasessa jäätyneet, mutta kyllä nämä minusta olivat karhun jälkiä. Niitä meni lammikoilla myös ristikkäin ja kun niitä oli myös erikokoisia, saattoi jälkien perusteella päätellä karhuja olleen liikkeellä ehkä enemmänkin kuin yksi.

Voit verrata näitä jälkiä muihin karhunjälki- kuviin näissä artikkeleissa:

On ollut monta vuotta tiedossa, että alueella oleilee karhuja. Mehiläispesiä ne ovat tuhonneet, mutta muita vahinkoja tai vaarallisia kohtaamisia ei tiettävästi ole tapahtunut. Kyllä minäkin suhtaudun asiaan terveellä kunnioituksella. Niinpä liikkuessani niillä alueilla, joilla karhuja tiettävästi on, kopsuttelen kepillä puita, kilauttelen pyörän kelloa enkä hiippaile äänettömästi pusikoihin ja notkelmiin.

En tiedä, oliko tämä karhu (karhut?) talviunien jälkeen vain ravinnonhakureissulla vai oleskeleeko se alueella pysyvämmin. En minä noihin hetteikköisiin pusikoihin retkeilisi pitemmälle muutenkaan.

elaimet_jaljet_karhu_jaalla_03_uusi_150322

Jäätyneitä karhun jälkiä jäällä 22.3.2015

elaimet_jaljet_karhu_jaalla_04_150322

Kännykkä mittakaavana

 Kevään valo sulattaa

Kun auringon lämpö tarttuu ensin tummempiin kohtiin kuten kasvien varsiin, syntyy valokuvauksellisia kohteita.

kevat_sankipeltoa_150322

Sänkipeltoa 22.3.2015

Kettu pyyntihommissa

Pellolta löytyi tämmöinen kuoppa ja kuoppaan johtavat jäljet. Kettu siinä oli hypännyt hangen alla olleen myyrän kimppuun. Liekö ollut sama repolainen, jonka näimme eilen aamulla kammarin ikkunan alla.

elaimet_kettu_pyyntikuoppa_150322

Ketun pyyntikuopppa sänkipellolla 22.3.2015

elaimet_kettu_juvola_150321 (1024x685)

Kettu aamulla ikkunan alla 21.3.2015

Tänä aamuna ei moinen saalistus olisi onnistunut mitenkään. Ketulla on erittäin tarkka kuulo ja se pystyy määrittämään, missä kohti hangen kätkössä myyrä tai muu pikkujyrsijä viipertää. Sitten se ottaa vähän vauhtia, hyppää korkealle ilmaan eteenpäin ja syöksyy suoraan ylhäältä hankeen saaliin kohdalla. Tämä edellyttää, että lumi on pehmeää. Kovalla hankiaisella temppu ei onnistu.

Koputuksia metsissä

Kevään merkki on sekin, että tikat innostuvat koputtelemaan puita muussakin tarkoituksessa kuin ruokaa etsiessään ja näin varaavat reviirejä.
Kuvan metsikössä koputteli tai oikeastaan päärrytteli käpytikka ja matkan varrella kelossa koputteli palokärki harvemmalla tahdilla. Kauempaa on useamman päivän ajan kuulunut kolmatta, erilaista koputtelua. Se kuulostaa valkoselkätikalta, mutta en ole asiasta varma.

kevat_pellon_laita_150322

Keväistä pellon laitaa 22.3.2015

Olen tähän koonnut linkit “Luontoporttiin”, joista voit opiskella tikkojen ääniä:

 Musiikkia ja kuvioita jäällä

Ympäri Suomea on kuunneltu ihastellen järvien jäiden mielenkiintoisia ja monenmoisia ääniä.
Ilmiön syntyyn on ollut otolliset olosuhteet, kun jään päällä ei enää ole lunta ja vuorokautiset lämpötilavaihtelut ovat suuria. Yön pakkasissa jää supistuu, syntyy railoja ja niissä oleva avovesi jäätyy. Päivän koittaessa aurinko alkaa lämmittää jäätä, joka laajenee.
Joillain järvillä on syntynyt suuriakin ja jäällä liikkuville myös vaarallisia railoja.

Jään laajeneminen näkyy rannan kallioilla ja kivillä, joille laajenneen jään laita työntyy. Asetuin tämmöisen kiven luon ja otin kännykällä videolle jään ääniä.

Kuopiolainen, sokea luontoharrastaja Lauri Hallikainen on tehnyt runsaasti hienoja lintu- ja muitakin luontoäänitteitä. Nyt hän on ottanut uudeksi projektikseen tehdä koosteen jään äänistä:

Jäältä löytyi vaikka minkälaisia kuvioita ja muitakin kuvauskohteita

kevat_jaakuvia_01_150322

“Lehtävä puu” jäällä 22.3.2015

kevat_jaalla_01_150322

Keväisellä rannalla 22.3.2015

 

 

Share

Auringonpimennys 20.3.2015

Auringonpimennys; Lisenssi CCO; deMysticWay / Pixabay

Tänään Suomen kohdalle sattui auringonpimennys, joka oli Lapissa varsin lähellä täydellistä. Aikaisemmista pimennyksistä vuosilta 2011 ja 2003 on minulla täällä artikkeli: Auringonpimennystä tiiraamassa.
Tästä linkistä näkyy tämänpäiväisen pimennyksen aikataulu Kuopiossa.

On maapallon kiertoliikkeeseen ja asentoon eli ns “planetaarisuuteen” liittyvä mukava yhteensattuma, että huomenna on kevätpäiväntasaus.

Seurasin pimennystä Savonlinnan seudulla. Minulla ei ollut sen suoraan katsomiseen sopivia välineitä eli siis turvalliset lasit tai muu vastaava suodatin.

Aamu valkeni aika pilvisenä. Tammikuun 2011 perusteella ajattelin, että on oikeastaan hyvä, jos ainakin ennen pimennystä Auringon eteen tulee ohut pilviharso, mutta nyt tilanne näytti huonolta.

Keskipäivää lähestyttäessä taivas kirkastui kuten myös minun mieleni. Niinpä virittelin läheisen pellon laitaan puoli yhdentoista maissa “observatorion”. Kokeilin Auringon kuvaamista kameralla suoraan. Kun kuvat eivät onnistuneet ja totesin puuhan myös joltisenkin vaaralliseksi, kun minulla ei ollut kameraan mitään suotimia, luovuin siitä ja valmistauduin kuvaamaan kiikarin läpi valkealle levylle heijastuvaa pimennyskuvaa.

auringonpimennys_valineet_01_150320

“Observartorioni” pimennyksen kuvausta varten 20.3.2015

Sieltähän see Kuu pikkuhiljaa ilmaantui Auringon eteen. Asettelin viritelmäni niin, että kiikarin läpi tullut kuvajainen sattui aina kiikarin varjossa näkyvän okulaarin kohdalle. Siitä sitten räpsin käsivaralla kuvia muutaman minuutin välein. Rakennelmaani eli käytännössä puutarhatuolin runkoa ja siis kiikaria samalla piti tietysti kiertää aina Auringon suuntaan taivaalla.

Kuvankäsittelyohjelmalla sitten “croppasin” ottamistani kuvista lopulliseen kuvaan vain Auringon ja Kuun kuvan. Muutin taustan kaikissa mustaksi ja koostin niistä sitten alla olevan kuvasarjan.
Kuvassa näkyy Auringon pinnalla jotain, mutta se on tuon levyn pintaa.

Käsivaralla kuvatessa en ihan saanut vakioitua kuvien valoisuutta eli sen muutokset eivät johdu Auringosta vaan kameran asetuksista.

Ensimmäinen kuva on otettu klo 11.09 ja viimeinen klo 13.18. Suurimmillaan pimennys näyttäisi olevan välillä klo 12.05-12.13.

auringonpimennys_koonti_02_150320

Auringonpimennys 20.3.2015; Kuvakooste kiikarin läpi heijastuneista kuvista. Täsmennys 21.3.2015: Huomaa se, että kiikarin läpi muodostuva kuva on ylösalaisin. Tästä johtuu, että Auringon sirppi ja Kuun kulku ovat tässä kuvasarjassani “väärin”, vaikka kuvat ovat muuten autenttisia. Olisinpa älynnyt laittaa kiikarit ylösalaisin!

Laajimman pimennyksen aikaan otin kuvan pellon hangesta kohti Aurinkoa. Kyllä maisema sen verran hämärtyi, että sen saattoi havaita.

Keväällä 2003 Aurinko oli juuri noussut ja Sotkanselällä oli kaunis auringonkilo. Silloin huomasin kuvatessani semmoisen mielenkiintoisen seikan, että suurimman pimennyksen aikaan veden kimallus hävisi keskeltä järven selkää. Tämän voi tarkistaa kuvasarjasta, joka löytyy ko. artikkelista. Tällä kertaa väheni kimallus hangella.

Tänä päivänä kuvauspaikallani pyöri tiaisia, mutta lintujen lauluja ei nyt tähän aikaan vielä kuulunut.
Tuolloin 2003 oli toukokuun viimeinen päivä ja vielä aamu eli lintukonserttia oli tarjolla. Minulla on semmoinen muistikuva, että lintujen laulu hiljeni pimennyksen aikana. Tämmöistähän raportoidaan tapahtuvaksi, vaikka varsinaista tutkimustietoa asiasta ei taida olla.

Melkein muuten poltin naamani siinä pellon laidassa auringossa seisoskellessani!

auringonpimennys_maisema_02b_150320

Maisemaa suurimman pimennyksen hetkellä. Valaistus vastaa suurinpiirtein todellisuutta. Hangen kimallus väheni selvästi

auringonpimennys_maisema_01_150320

Tämmöistä auringonottoa tällä kertaa 20.3.2015

Share