Päivitin Kuopion kuvat ja sivut

Mitenkäs se menikään se savolaisen projektin tilannekatsaus: “Alottamista vaelle valamis”.
Toinenkin sanonta tähän alkuun (sovellettuna) sopii: “Kun savolaenen puhhuu (kirjottaa/kuvvoo), niin vastuu siirtyy kuuntelijalle (lukijalle/kahtelijalle)”

Olen tässä muutaman viikon ajan, muiden hommien ohessa käynyt läpi viitisensataa kuvaani Kuopiosta, tutkaillut niitä kriittisesti, poistanut mielestäni huonoimmat kuvat, pyöräyttänyt paremmat Lightroom- ohjelman kautta ja laittanut ne sitten uudelleen “tagitettuna” ja albumeihin järjestettynä jakeluun.
Miksi ihmeessä tämmöiseen hommaan ryhdyin?

Kuvat ovat nyt parempia

Kuten aihetta käsittelevissä aikaisemmissa artikkeleissani totesin, olen vasta nyttemmin ymmärtänyt ja käytännössäkin nähnyt, että kamerasta otettu, käsittelemätön kuva ei olekaan se oikea, hyvä eikä edes “luonnollinen” dokumentti kohteesta. Siinä on mukana väri- ja muuta vääristymää sekä puutteita, jotka täytyy kuvankäsittelyllä poistaa ja korjata. Tämä koskee etenkin sellaista vanhempaa kamerarunkoa ja perusoptiikkaa, jota itse olen käyttänyt. Tässä alla on esimerkki talvikuvasta, missä eräs perusongelma näkyy selvästi.

kuopio_kuvien_paivitys_01
Alkuperäinen, käsittelemätön jpg-kuva
kuopio_kuvien_paivitys_02
Lightroomissa käytetty jpg-kuva

Tietysti uudemmilla kameroilla ja ennen muut laadukkaalla optiikalla saa suoraan sellaisia kuvia, ettei niitä juurikaan tarvitse käsitellä. Viime keväänä minulla oli jonkin aikaa käytössä Sigman huippuvalovoimainen ja erittäin tarkka (ja painava) objektiivi. Sillä otettuihin kuviin ei Lightroom “tehnyt” käytännössä mitään muutoksia. Käytän tuommoista sanavalintaa siksi, että jo. ko ohjelman automaattisäädöillä kuvista poistuu mm. häiritsevä “harmaa kalvo”, kuten em. kuvaparista hyvin näkyy,

Noita vanhoja jpg-kuviani olen siis päivittänyt jo satoja ja niinpä alan päästä jyvälle siitä, mistä tässä on todella kysymys. Opettelemista on vielä kuitenkin edelleen edessä. Koko ajan olen myös miettinyt sitä, että missä vaiheessa kuvankäsittely ei enää ole pelkästään lopputuloksen saamista mahdollisimman luonnolliseksi, hyväksi valokuvaksi , vaan se muuttuu kuvan manipuloinniksi. Jälkimmäisessä tapauksessa kuva ei siis enää ole totuudellinen dokumentti kohteestaan, vaan kuvaajan muovaama näkemys asiasta.

Nämä minun kuopiokuvani ovat  siis “tavallisia/dokumentaarisia” valokuvia, joissa nyt en ole kovin paljon panostanut esim. itse kuvaustilanteeseen tai tarkoituksella hakenut jotain erityistä, “taiteellista” kuvauskohdetta. Tähän suuntaan kyllä haluan toisaalta kehittyä kuvaajana.

Olen huomannut, että etenkin värikylläisyyden säädöissä pitää olla tarkkana, ettei ala liioitella vaikkapa näin syksyllä kieltämättä hienoja ruskan värejä.
Toinen kuvaesimerkkini valaisee (sananmukaisesti) tätä asiaa.

kuopio_kuvien_paivitys_03
Kuopion kansalaisopiston puiston pensaiden kärjet hehkuivat vielä 28.10.2015 auringonpaisteessa erittäin punaisina. Kameran kuva ei tätä punaisuutta kunnolla toistanut ja sain sen näkyviin vasta kuvankäsittelyllä. Kun katson kuvaa kriittisellä silmällä, huomaan väreissä liioittelua. Taustalla näkyvän talon seinä ei ole luonnossa noin punaruskea.

Juuri tänään huomasin läppäriä paremmalta tietokonenäytöltä, että kuvaamillani laulujoutsenilla oli musta-oranssi eikä musta-keltainen nokka: Oli vääntänyt saturaatiota liian suureksi.

Yllä oleva kuva on alun perin raw- formaatin kuva. Senkin olen vasta viime aikoina oppinut, että tämä muoto sisältää jpg- muotoa huomattavasti enemmän informaatiota ja näin niistä saadaan irti mm. enemmän värisävyjä. Niinpä jatkossa kuvaan luontoa ja muita vastaavia kohteita pelkästään siinä muodossa. Perhe- yms kuvat otan edelleen jpg-muodossa senkin takia, että niiden tiedostokoko on pienempi.

Uudelleen käsittelemäni kuopiokuvat ovat siis kaikki olleet jpg- kuvia. Eihän niistä kaikista saanut siksikään kunnollisia kuvia millään, mutta yllättävän hyviäkin tuloksia sain aikaiseksi. On selvää, että edelleen runsaassa kuvamäärässä on vain muutama, sekä teknisesti että taiteellisesti korkeatasoinen kuva. Toivottavasti niiden katseleminen on kuitenkin nyt miellyttävämpää, kun olen myös kriittistä karsintaa tehnyt.

Tykkään siitä, että asiat ovat hyvin järjestyksessä

Minä suorastaan nautin siitä, kun saan käsitellä, nimetä ja järjestellä suurta datamäärää. Tämä koskee myös valokuvia.

Suorastaan kärsin, kun vielä töissä ollessa ei ollut aikaa tähän hommaan paneutua, vaan laittelin kuvia vain hätäisesti jollakin tavalla aiheittain järjestettynä kuvapalvelimille. Näin jälkeenpäin harmittaa, kun en myöskään nimennyt enkä “tagittanut” kuviani kunnolla. Tämä tarkoitti nyt Kuopionkin kohdalla sitä, että oli melkoinen homma etsiä Kuopion eri paikoista ja aiheista ottamiani kuvia.

Tässä “projektissa” siis kuvien valinnan ja käsittelyn ohella nimesin ja merkkasin ne systemaattisesti. Tämän jälkeen ne oli kätevä linkittää Kuopiota käsitteleville sivuilleni. Samassa yhteydessä päivitin myös ne.

Niinpä, jos sinua kiinnostaa tutustua Kuopioon tekstini ja kuvieni avulla, petehdy näiden sivujen antiin:

Olen paikkauskollinen kuvaaja

En ole tähän mennessä kuvannut kotikaupungin eri kolkkia tai aiheita systemaattisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että jostain minulle esimerkiksi lintuharrastuksen takia mieluisista paikoista on runsaasti kuvia, mutta joissain todella “kuopiolaisissa” paikoissa kuten vaikkapa maankuululla torilla olen kameraa ulkoiluttanut todella harvoin.

Eräs esimerkkipaikka, missä käyn usein etenkin keväällä, lintujen muuttoaikaan on Ritisenlahti. Siellä olen kuvannut “superkuutakin“.

Kuopio: Ritisenlahti

Seuraavaksi käyn sitten muiden kuvien kimppuun, kun aikaa muilta “projekteilta” liikenee: