Sopulijuttu

Artikkeli julkaistu alunperin 18.9.2011: Katso selitys

Opetuksellisesti tämä juttu on sikäli ajankohtainen, että biologian 1. kurssilla on juuri käsitelty populaatioekologiaa. Lapissa on tänä vuonna seurattu ihan konkreettisesti tunturisopulin suuria kannanvaihteluja.

Lemmus lemmus photoPhoto by kgleditsch

Tämänvuotinen lajin joukkovaellus ei yllä määrältään viimeisimmän merkittävän suuren esiintymisen tasolle, joka oli 1969-1970. On sopuleita kuitenkin normaalimäärää huomattavasti enemmän ja huomiota herättävästi tuntureilla vipeltänyt.

Historian vaikuttavin sopulivaellus, josta on säilynyt myös sen kokeneiden värikkäitä kuvauksia oli vuonna 1903. Kyseessä on niin merkillinen ja osin mystinenkin luonnonilmiö, että se on saanut aikoinaan jopa ennusmerkillisen tulkinnan: Sitä on pidetty tulevan suuren sodan ennusteena. Kun isoimmat vaellukset ovat sattuneet noin 30 vuoden välein – ihan niinkuin suurimmat sodatkin , on ymmärrettävää, että ihminen on mielessään yhdistänyt nämä asiat toisiinsa.

Aikoinaan Disneyn luontofilmit olivat alansa ehdotonta huippua eikä alalla oikeastaan muita vielä ollutkaan. Muistan itsekin, miten näitä filmejä käytiin elokuvateatterissa katsomassa. Sopulien vaellus eräänlaisena spektaakkelina oli tietysti Disneylle mieluinen aihe. En ole kyseistä filmiä nähnyt, mutta olen jostain lukenut, että siinä olivat mukana sopulien vaellukseen sen ajan tieteellisinä faktoina liitetyt, nyttemmin kumotut dramaattiset seikat. Oltiin sitä mieltä, että sopulit kulkevat määrätietoisesti eteenpäin ja jopa laumansa johtajaa epäröimättä seuraten.
Noina aikoina luontofilmien tekeminen oli aika tavalla erilaista verrattuna vaikkapa alan ehdottoman auktoriteetin, David Attenboroughin dokumentteihin verrattuna.

Jälkeenpäin on paljastunut, että monet Disneyn filmien dramaattiset kohtaukset on lavastettu ja jopa kuvattu studiossa. Tiettävästi tosi tarina kertoo, että sopulifilmiin piti saada myös todella koskettava tilanne, jossa suuri sopulilauma ryntää johtajaansa seuraten suoraan vuonon laidalle ja putoaa sieltä alla olevaan mereen, “joukkoitsemurhaan”.
Tämä kohtaus kuvattiin studiossa, missä merta mallasi iso vesiallas, jonka laidalle oli rakennettu ja maalattu norjalainen vuonomaisema. Sopulit hätisteltiin hyppämään veteen ja ne sitten kerättiin uimasiltaan talteen ja kuivattiin uutta hyppyä varten. Näin saatiin aikaan tarpeeksi suuri lauma kuvattavaksi – Että tämmöisiä “luontostuntteja” oli siihen aikaan elokuvassa käytössä.

Tästäpä ajatus pumpsahti nykyaikaan: Tuskinpa nykyään enää tuommoinen fuskaaminen menee läpi. Mutta eipä tässä ole kovin kauan aikaa siitä, kun paljastui, että Siperian luonnosta kertovassa arvostetussa, televisiossakin näytetyssä sarjassa esiintyvät karhut oli itse asiassa kuvattu Suomessa.

Vielä jos muistellaan menneitä ja Suomen poliittisia “vaelluksia”: Presidentti Koivisto käytti em. sopulien käyttäytymistä vertailukohtana, kun hän arvosteli lehtimiesten tapaa, jossa (siis hänen mielestään) joku keksii hyvän ja myyvän aiheen ja muut “sopulit” sitten seuraavat perässä.
No! Tässä mielessä minäkin olen sopuli, koska en minä tämän jutuin aihetta ihan suoraan itse hoksannut, vaan virikkeenä oli mm.  artikkeli: Antti Halkka; Vaeltajat liikkeellä; Suomen Luonto 7/2011



 

Share