Luontoretkien kohokohtia ovat ne, kun löytää ihan uusia paikkoja: hienoja maisemia ja muita mielenkiintoisia kohteita. Vielä kiinnostavampaa on, jos löytää jotain, mikä vaatii lisäselvityksiä. Erityisen mukavaa on, jos ei itse asiasta kaikkea tiedä tai löydä, mutta saa apuja asiantuntijoilta.
Näin kävi pari viikkoa sitten, kun etsin uusia mustikkamaita. Tästä syystä en nyt tässä paljasta tarkemmin, missä paikka on – pahoittelen!
Minulla on tapana ensin katsoa kartasta sopivia maisemia ja sitten menen katsomaan niitä. Ensimmäistä kertaa uuden automme entiseen verrattuna korkeampi maavara oli tarpeen, kun ajelin alueelle metsäautotietä pitkin.
Perillä, puolisen kilometriä tien päästä kävellen oli runsaasti jäkälää kasvava kalliomäki, jolta oli mukavat näkymät. Olen koonnut alle sieltä kuvagallerian.
Mutta sitten selvitys otsikon asiasta
Yhdellä kohtaa sileää kalliota kökötti halkaisijaltaan noin metrinen, lähes pyöreä kivi, joka oli haljennut keskeltä aivan suoraan ja sileästi kahtia. Tämän kiven alapuolella n 8 metrin päässä oli rakenteeltaan ja kooltaan samanlainen kivi, joka oli kalliolla laakea, sileä puoli alaspäin. Päättelin, että se on tuon ylempänä olevan kiven haljennut puolisko.
Mannerjäätikkö aikoinaan kuljetti kiviä ja ne jäivät sitten jään sulamisen jälkeen niille sijoilleen. Tämmöisestä pienestä siirtolohkareesta on tässäkin kysymys.
Geologinen tietämykseni ei riittänyt kiven kivilaji- ja mineraalirakenteen tarkempaan selvittämiseen. Niinpä käännyin geologian tutkimuskeskuksen puoleen: Geologi Jouko Saarelainen on ystävällisesti minua auttanut ennenkin.
kts artikkeli:
Kivi sivusta katsoen
Haljennut puolisko alempana kalliolla
Tässä Jouko Saarelaiselta saamani, hänen luvallaan tähän kopioitu ja hiukan editoitu selvitys tästä “kummasta kivestä”:
***
Mannerjäätikkö tuon kiven on aikoinaan kuljettanut noille sijoilleen ja haljennut kiven toinen puolikas on liikkunut toisesta puolikkaasta tuon kahdeksan metriä muinaisten vesivaiheiden rantavoimien vaikutuksesta ja/tai valunut rantavaiheessa jäistä pintaa pitkin liukuen alemmalle tasolle.
Kivi on haljennut luontaista suuntautuneisuuspintaa ja tätä myötä heikkousvyöhykettään pitkin (rapautumisvoimat) kahtia. Joskin graniittisissa kivissä on harvemmin selvää suuntautuneisuutta, mutta tässä nyt näkyy olevan jonkinmoinen suuntautuneisuus.
Kivi on, kuvien perusteella ja sen että alustan kivilaji on tonaliittia, todennäköisesti graniittinen – kivilajinimeltään joko tonaliitti tai granodioriitti. Ei varsinainen graniitti, jossa olisi näitä runsaammin vaaleata kalimaasälpämineraalia.
Tonaliitissa vaaleita mineraaleja ovat plagioklaasi ja kvartsi ja tummina mineraaleina esiintyy biotiitti ja sarvivälke. Granodioriitissa mineraaleina on plagioklaasia (tavallisimmin oligoklaasia) enemmän
kuin kalimaasälpää. Lisäksi on kvartsia, sarvivälkettä ja biotiittia.
- Kuvan perusteella ruskea täplitys on todennäköisesti rautasaostumaa tai voihan se olla myös jotakin jäkälää (vaatisi tarkempaa tutkimusta eikä vain kuva-arviointia).
- Vaalea rantu on graniittinen juoni, joka on syntynyt jo kivilajin syntyessä. Vaaleuden juonessa aiheuttaa muuta kiveä runsaampi kalimaasälpämineraalin määrä.
- Harmaa syvennys on puhdasta peruskivilajin pintaa. Kohdasta on lohjennut tai joku lohkaissut kivellä iskemällä ohuen sälön pois.
Halkeaminen voi olla hyvinkin vanhaa. Se on voinut tapahtua jo heti jääkauden lopussa kiven jäädessä paikoilleen tai sitten muinaisten rantavoimien halkaistessa sen heikosta suuntautuneisuusvyöhykekohdasta.
***
Täältä lisää geologista tietoa:
