Lintu- ja lajipareja

piirros_linnut_kuikka_02_ilkka_tausta_1024

Kuikkakoiraan pään muoto on “kupolisempi” ja nokka paksumpi kuin naaraalla. Kuikat voi muuten tunnistaa yksilöinä niiden raidoituksen perusteella – vähän samalla tavalla kuin seeprat . (Ilkka Markkasen valokuvasta)

Lintulajien sukupuolten määritys yksilön ulkonäön perusteella on usein aika helppoa. Joidenkin lajien kohdalla se on aika vaikeaa tai maastossa jopa mahdotonta.
On lajipareja, jotka ovat ulkonäöltään varsin samanlaisia ja niiden erottaminen vaatii harjoittelua.

Kun koiras on selvästi naarasta värikkäämpi, sukupuolen määrittäminen linnun ulkonäön perusteella ei tuota vaikeuksia.
Sitten on lajeja, joiden sukukupuolten perusväritys on varsin samanlainen ja niiden erot löytyvät silloin koosta tai esim. pään ja nokan muodosta.

On myös lajeja, joiden sukupuolet ovat väritykseltään ja muutenkin aivan samanlaisia ja niiden erottaminen ei onnistu maastossa mitenkään.

Olen tähän  laittanut piirroksiani muutamien lajien koiraista ja naaraista sekä lajipareja.
Piirrän lintujakin lyijykynällä ja siksi valintaperusteenani oli myös se, että lajeissa on mahdollisimman vähän värejä. Tämä antaa piirtämiseen haasteita siksi, että yksiväristenkin, myös perusväriltään harmaiden lintujen sulissa ja höyhenissä on paljon erilaisia sävyjä.

Jos lajin sukupuolilla tai lajipareilla on joku selvä, niitä erottava värituntomerkki, olen lisännyt sen muuten pelkästään lyijykynällä tekemääni kuvaan.

Ilkka Markkanen antoi ystävällisesti luvan käyttää valokuviaan näiden, varsin nopeasti tekemieni piirrosten malleina.

Lintupiirroksia kokoan omalle sivulleen. Koetan jatkossakin tehdä niistä tämmöisiä juttuja jonkin teeman ympärillä.

piirros_linnut_varis_ilkka_tausta_1024

Koirasvaris on olemukseltaan tukevampi ja sen pää sekä nokka ovat hiukan jykevämpiä kuin naaraalla. Pariksi nämä tunnistaa myös siksi, että ne sietävät toisiaan näin lähellä. (Ilkka Markkasen valokuvasta)

piirros_linnut_mustapaakerttu_ilkka_tausta_ja_naaraan_paa_1024

Jotkut lintulajit kuten tämä mustapääkerttu ovat saaneet nimensä koiraan ulkonäön perusteella. Tuleeko sinulle mieleen muita kuin punatulkku? (Ilkka Markkasen valokuvista)

piirros_linnut_piku_ja_laulujoutsen_keltnokka_01b_ilkka_tausta_1024

Pikkujoutsen on nimensä mukaisesti laulujoutsenta pienempi ja sillä on lyhyempi kaula. Sillä on nokassa enemmän mustaa ja siksi nokka näyttää kauempaa kokonaan tummalta. (Ilkka Markkasen valokuvasta)

piirros_linnut_viita_ja_luhtakerttunen_oma_ja_ilkan_kuva_tausta_1024

Viita- ja luhtakerttunen ovat mestarilaulajia. Lienee makuasia, kumpi on “parempi”. Laulusta ne myös helpoimmin maastossa tunnistaa siksikin, että harvoin niitä pääsee pusikosta läheltä näkemään, Värityksen erot ovat maastossa hankalasti havaittavia. Tarkkaan katsoessa erottuu ns. käsisiiven ulottuma eli viitakerttusen ulommat siipisulat ovat lyhyemmät kuin luhtakerttusella. (Viitakerttunen omasta ja luhtakerttunen Ilkka Markkasen valokuvasta)

Share

Lintuja Kuopion museolta

kuvakynailya_linnut_huuhkaja_kuopio_museo_01_1024

“Huuhkaja Kuopion museolla”

Vielä ei ole “cityhuuhkajaa” Helsingin tapaan Kuopiossa tavattu – ei edes tuolla, sille varsin sopivalla paikalla! Rakennuksen sisällä sen sijaan on hienosti täytettyjä lintuja, joita kävin luvan perästä kuvaamassa. Niistä mallia ottaen sitten piirsin kuvia: Kiitos Kuopion luonnontieteelliselle museolle hyvistä malleista!

Viime keväänä piirtelin potretteja Kuopion museon nisäkkäistä ja nyt siis linnuista. Kaikkein parasta ja taiteellisestikin haastavinta olisi tietysti piirtää ainakin luonnoksia elävistä linnuista luonnossa.
Täytettyjen eläinten käyttö malleina paikan päällä piirtäen olisi jo askel pois luonnosta. Lopuksi jää sitten menetelmäksi valokuvien käyttö malleina, mitä itse olen tässäkin harrastanut.

Museon eläimissä on se hyvä puoli, että ne pysyvät paikoillaan ja niistä voi ottaa valokuvia semmoisista kuvakulmista kuin haluaa. Olen näissä piirroksissa pyrkinyt kuvaamaan lintuja eri kanteilta tarkoituksenani myös ottaa “taiteellisia” haasteita. Nämäkin kuvat löytyvät “Piirroksia linnuista”- sivulta.

Olen kuvan yhteyteen laittanut tietoja kyseiseen lajiin littyvistä asioista.

Piirrossivuni:

piirros_linnut_kuikka_02_kuopion_museo_mv_tausta_1024

Kuikka

Kuikka on Pohjois-Savon maakuntalintu ja paikallisen lintuyhdistyksen  nimikkolintu.

Kesällä 2015 kahdelle eteläsavolaiselle kuikalle laitettiin selkään satelliittipaikannin. Tutkimuksella haluttiin selvittää niiden muuttoreitit ja talvehtimisalueet:

piirros_linnut_kurki_01_kuopion_museo_mv_tausta_1024

Kurki

Kurkiparvet ovat syksyisin komeaa katseltavaa. Suomessa on muutamia paikkoja, joihin kokoontuu tuhansia kurkia matkaevästä tankkaamaan ja sopivia muuttotuulia odottelemaan. Ehkä tunnetuin näistä paikoista on Söderfjärdenin lähes pyöreä peltoalue Vaasan eteläpuolella. Se on mielenkiintoinen myös siksi, että se on todistetavasti muinainen meteoriittikraatteri.

piirros_linnut_kaulushaikara_01_kuopion_museo_tausta_1024

Kaulushaikara “soitimella”

Kaulushaikaraa on hankala kesällä nähdä: Se piilottelee ruovikossa ja höyhenpuku hukkuu täysin ympäristöönsä varsinkin silloin, kun se ojentautuu kaula ylöspäin sojossa kasvillisuuden seassa.
Sen matalaa “pulloonpuhallusta” kuulee tyyninä kesäiltoina ja -öinä jopa kilometrien päästä.
Taannoin etsin netistä kaulushaikaran ääntä. Kun sitten aloin näitä äänitteitä kuunnella, en kuullutkaan kuin mm . samoilla paikoilla usein säksättävän ruokokerttusen laulua. Kaulushaikaran ääntä en tietokoneelta kuullut.
Minä jo ajattelin, että olen menettänyt matalien äänien kuulemiskyvyn. Vanhemmitenhan kuulokäyrän toiseen, eli korkeiden äänien päähän tulee kyllä hävikkiä eli mm. hippiäisen ääntä ei enää saata kuulla – Minä kyllä kuulen vielä senkin.
Ihan piti etsiä netistä kuulotestejä. Niiden mukaan matalien eli pienifrekvenssisten äänien kuuleminen on minulla ihan normaalilla tasolla. Päädyin semmoiseen johtopäätökseen, että tämä läppärini ei toista kaulushaikaran ääntä kunnolla.
Kokeile ja testaa itse:

piirros_linnut_naurulokki_01_kuopion_museo_mv_tausta_1024

Naurulokki

Naurolokkeja ei Kuopion torilla kovin paljon lentele, mikä on tietysti torimyyjien ja torilla käpsehtivän väen mielestä kannalta mukava asia, jos ajattelee pelkästään niistä koituvaa haittaa. Joissakin muissa kaupungeissa kuten Helsingin kauppatorilla lokeista on tullut melkoinen riesa.
Kuopiossa naurulokit aiheuttavat jonkun verran häiriötä sataman seudulla, koska sen edustalla, Vasikkasaaressa on joka kesä satojen lintujen pesimiskolonia.

piirros_linnut_saaksi_01_kuopion_museo_mv_tausta_1024

Kuopion museolla on toki kaksi kononaista sääkseä

Kalasääski eli sääksi on viime vuonna perustetun Etelä-Konneveden kansallispuiston tunnuslintu.
Sen alueella käväisin monta vuotta sitten. Perusteellisempi retkeily on tarkoitus toteuttaa ensi keväänä.

Aikoinaan mäkien päälle kartoitusta varten rakennetut kolmiomittaustornit olivat sääkselle hyviä pesäpaikkoja. Niitä ei enää tarvita ja turvallisuussyistäkin ne on purettu jo ajat sitten muutamia museontimielessä säilytettäviä luukunottamatta.
Itse kiipesin keskikouluikäisenä Muuruveden Västinmäen torniin. Sielläkin oli sääksen pesä. Olihan tuo semmoinen pelottavakin kokemus, että muistan sen elävästi yksityiskohtia myöten vieläkin.

Share