Kuopasin dioja

Valokuvauksen evoluution “diaskausi” kesti minulla 1980- luvun alkupuolelta 1990- luvun loppupuolelle. Oli jo korkea aika tehdä kertyneille dioille jotain nyt, kun olemme eläneet  jo pitkään digikautta.

Niinpä kävin läpi vuosia odottaneet kymmenet diakotelot ja skannasin dioista kuvat. Tässä vaiheessa muutin digitaaliseen muotoon “perhe”- dioja. Niitäkin oli yli 3000! Kaikkia en tietenkään skannannut, mutta toisaalta en raaskinut olla tallentamatta lukuisia teknisesti huonojakaan kuvia niiden “historiallisen” arvon takia.
Harmillista kyllä monista dioista olivat jo värit haalistuneet. Jossain määrin sain skannattujen kuvien laatua parannettua kuvankäsittelyllä.

Monella lienee tämä sama urakka edessä ja tämän kokemuksen perusteella suosittelen siihen ryhtymistä, ennen kuin suuri osa elämän dokumentointia häviää diojen mukana.

Harvoin niitä tulee katsottua: Ystävällisesti tarjoiltu “diashowhan” on hyvin toimiva tapa pitkästyttää vieraat.
Eli tarkoitukseni on saattaa nämä kuvat paremmin sulatettavaan ja selailtavaan muotoon.

Samalla kun etsin sopivia kuvia perheelle jatkokäyttöön, otin talteen muitakin kuvia.
Tähän artikkeliin olen laittanut kuvia Kuopiosta. Kuvan selostukseen olen linkittänyt lähteitä ja muistelen hiukan menneitä sekä tutkailen nykyaikaa.

Linnapellon koulun kohtalo

Kuopiossa on kautta vuosikymmenten ollut pulmia koulujen lakkautusten kanssa. Säästöihin nykypäivänä vedotaan, vaikka yhtenä tärkeänä perusvaikuttajana on se, että kaupungin sisäisen muuttoliikkeen takia suuret koulukas-ikäluokat asettuvat eri paikkoihin kuin niitä aikoinaan palvelleet koulut.

Linnanpellon koululla on kunniakas historia. Se jatkoi sotien jälkeen Impilahden Pitkärantaan vuonna 1919 perustetun yhteiskoulun perintöä “Kuopion keskikoulun” nimellä. Oltuaan vuosia evakossa mm. Kuopion lyseon tiloissa koulu pääsi omaan, uuteen rakennukseen syyslukukauden alussa 1954.

Helmikuussa 1955 koulusta tuli valtioneuvoston päätöksellä Kuopion yhteislyseo. Ensimmäiset ylioppilaat kirjoittivat keväällä 1958.

Peruskoulun myötä 1975 koulu jaettin kahteen osaan: Linnanpellon yläasteeseen ja Linnanpellon lukioon.

Miksipä tästä koulusta näin pitkästi tarinoin?

kuopioita_dioista_linnanpelto_85

Linnanpellon koulun pihaa vuonna 1985

Aloitin Kuopion opettajan urani Linnanpellon yläasteella ja jatkoin sitä tämän talon lukiossa. Eläkkeelle päädyin Kuopion klassillisesta lukiosta, jonne siirryin lopetetusta Linnapellon lukiosta. Klassikka (lyseon tittelillä) muuten toimi tässä talossa vuodesta 1965 siihen saakka, kun se sai oman talon Hatsalasta, Opistotieltä.

Tällä hetkellä ja vielä toistaiseksi koulu toimii “Kalevalan koulun” nimellä, mutta sen toiminta on päätetty lakkauttaa “hivuttamalla” luokka-aste kerrallaan, kun taloa ei kannata peruskorjata.

Suurmäki Puijolle

kuopioita_dioista_puijon_maki_86

Puijon mäkimonttu kesällä 1986

Muistanpa sen ajan, kun kuvan maisemassa ajettiin motocrossin mm- sarjan kilpailuja.
Tässä kuitenkin juttua suurmäestä, jota kuvassa ei vielä näy.
Kun mäkihypyn maailmancupissa alettiin suosia yhä suurempia mäkiä, Puijo uhkasi pudota kokonaan pois kilpailukalenterista.

Niinpä Puijolle päätettin rakentaa isommat mäet.
Lisää tietoa täältä:

Itse muistelen, että suurimman K120-mäen (joka ei siis ole kuvassa) rahoituksesta tuli vastaan ongelmia. Myös mäen vauhtitornin näkyminen Puijon metsän päällä, sen profiilia häiriten aiheutti keskustelua.

Kallaveden jäällä suihkitaan kilpaa

kuopioita_dioista_jaamaraton_86

Kuopion jäämaratoonareita talvella 1986

Finland Ice Marathonin nimellä kulkeva kilpailu on Suomen vanhin lajissaan ja järjestetään taas tulevana viikonoppuna. Tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1984 nimellä Kuopion luistelumaraton (Wikipedia). Hollantilaisia luistelun harrastajia Kallaveden jää on yleensä houkutellut paikalle runsaastikin.

Joinakin vuosina tapahtuma on jouduttu perumaan joko siksi, ettei leudon talven takia ole saatu rataa jäädytettyä tai on ollut kilapailun aikan liian kova pakkanen. Vielä pari päivää sitten näytti tilanne huonolta eli lämpimien päivien jälkeen jää ei kestänyt luistinten alla. Onneksi nyt on hiukan pakastanut ja toivottavasti jää saadaan kuntoon.

Eilen kävin itse kokeilemassa muutaman kierroksen. Auki ja kunnossa oli vain 4 kilometrin lenkki. Retkiluistelu on erittäin mukavaa muuten, mutta railoja pitää ainakin minun varoa koko ajan. Ihmettelin taas, miten jotkut uskaltavat kiitää niin kovaa!

Haapaniemeä kovalla pakkasella

kuopioita_dioista_haapaniemi_86

Haapaniemeä talvella 1986

1980- luvulla oli Kuopiossakin muutamia todella kylmiä talvia. Muistelen, että parina talvena pakkasta oli 20-30 astetta monta viikkoa yhteen mittaan.

Tässä on kuva, joka on otettu tuollaisena pakkaspäivänä talvella 1986 Haapaniemelle päin. Nosturi on paikalla siksi, että alueen teollisuusrakennuksien purkaminen oli menossa ja tilalle alettiin tehdä asuinaluetta.

Kuvassa näkyy hienosti myös ns. “inversiotilanne”, joka pukkaa Haapaniemen voimalan savut alaspäin.

Muuttuva Maljalahti

kuopioita_dioista_maljalahti_87

Maljalahtea 1987

Kuopion Maljalahden seutu on nyt jo ihan eri näköinen, jos katsoo sitä tuolta sataman suunnasta.
Tähän kuvan ottopaikkaan, ihan rantaviivan päällekin on jo valmistunut ja osin vielä tekeillä kerrostaloja.

Legioonalaisia Kallansilloilla

kuopioita_dioista_motoristit_kallansillat_88

Kallansilloilla 1988; Gallialaisia ei näkynyt!

Kesällä 1988 Kuopioon kokoontui mittava määrä motoristeja ympäri Eurooppaa.
Monen kilometrin pituinen kulkue ajeli johdetusti mm. pitkin Kallansiltoja. Nythän tämä reitti Kuopiosta pohjoiseen on perusteellisesti uusittu ja paikalla on moottoritie, kun viereen on rakennettu rinnakkaistie.
Läppäsillat eivät enää ole käytössä, vaan laivareitti kulkee uuden sillan ali.

Uusilta teiltä on todella hienot näkymät ympäröiville vesille. Tuulella ja varsinkin lumipyryssä pitää olla kyllä varovainen ja ajella sopivalla nopeudella. Muutama vuosi sitten – tosin vielä teiden rakennusvaiheessa – peltiä kolisi mittavassa ketjukolarissa juuri tuollaisella huonon näkyvyyden kelillä,

Kallavesi korkealla

kuopioita_dioista_vainolanniemi_88

Väinölänniemeltä 1988

Löytyi tämmöinen kuva Väinölänniemeltä. Kuvan ja muistinkin mukaan vesi oli tuona keväänä tosi korkealla.
Väinölänniemen rantakallioon on hakattu ns. “Valapaton viiva” merkiksi ennätystulvasta vuonna . Vuonna 1988 vesi ei sentään niin korkealle noussut.

Nokivaris kirkonmäellä

kuopioita_dioista_nokivaris_96

Nokivaris Tuomiokirkon puistossa 1996

Löytyipä dioista yksi dokumenttimielessä ihan hyvä lintukuvakin.
Lainaus Tiiran kirjauksesta:
“13.4.1996-25.8.2003Liikkui keskustan – Linnanpellon – Sataman alueella; yritti ainakin kerran pesintää satamassa variksen kanssa, pesä löytyi tuhottuna”

Nokivariksen asema varisten taksonomiassa on epäselvä.

 

Share

Vanhaa pois – Uutta tilalle

Aamulenkillä katselin ja kuvasin Kuopiossa kahta kohdetta, joissa poistetaan vanhaa uuden tieltä. Erojakin toimenpiteissä on.

Väinölänniemen vanhoja puita poistetaan kokonaan eikä niistä jää jäljelle kuin kanto, mikä jossain vaiheessa kaivetaan ylös sekin. Tilalle istutetaan uusia puita.

Satamassa olevasta Oy Gust. Raninin vanhasta myllystä jäävät jäljelle seinät ja sisuksiin tehdään asuntoja.
Mylly on suojelukohde ja niinpä sen seiniä ei saa purkaa eikä niiden ilmettä muuttaa. Vanhat puut ovat oleellinen osa kaupunkipuistojen maisemaa, mutta niitä voi ja pitää vaarallisina poistaa.

wopma_kuopio_gustavaraninin_mylly_01

Kuopion satama 5.11.2014; Gustav Raninin mylly

Kuopion puistojen vaaralliset puut

Vanhojen puistopuiden kohtalo on herättänyt Kuopiossa monenlaisia ajatuksia ja tekojakin. Tässä muutama linkki aiheeseen:

wpoma_kuopio_vainolaniemi_puut_02

Väinölänniemi 5.11.2014; Minkälainen puisto oli Hannes Kolehmaisen aikaan?

Viranomaiset kantavat ymmärettävästi huolta siitä, että lahoksi todennettu puu tai sen osa kaatuu tai putoaa jonkun päälle, jolloin kaupunki joutuu vastuuseen jopa mahdollisesta kuolemantuottamuksesta. Tämmöistä tapahtuisi todennäköisimmin kovalla tuulella. Myrskyjäkin on  Suomessa viime aikoina piisannut.
Toisaalta mietiskelen mahdollisuuksia tuommoiseen onnettomuuteen: Onko tietoa siitä, kuinka moni ihminen on Suomessa tai Kuopiossa loukkaantunut tai peräti kuollut kaupungissa puistopuun alle jäätyään?  Muistelen kyllä tämmöistä Suomessa joskus tapahtuneen.

Onko ylipätään järkevää mennä puistoon ja sen puiden lähelle myrskyllä?

Miten muulla maailmassa, niiden kaupunkipuistojen ehkä satojakin vuosia vanhojen puiden kanssa on pärjätty?

wpoma_kuopio_vainolaniemi_puut_01

Väinölänniemi 5.11.2014; Näkyy lahovikaa olevan.

Väinölänniemelle tulee näköjään aika isoja puuttomia aukkoja tämän operaation seurauksena. Toivottavasti ei käy samalla tavalla kuin Puijolla, missä “maisema-avauksien” seurauksena myrskyt saivat tehtyjen hakkuiden reunoissa aikaan pahaa jälkeä ja kaatoivat komeita, Puijon maisemaan olleellisesti kuuluvia ikikuusia.

Tottakai Väinölänniemelle istutetaan uusia puita kaadettujen tilalle, mutta puisto ei palaa entiselleen kuin vasta kymmenien vuosien päästä.

YLEn Elävän arkiston videon alkupuolella vossikka ajelee Väinölänniemen rantatietä, jonka varrelta on kaadettu useita puita.

wpoma_kuopio_vainolaniemi_puut_03

Väinölänniemi 5.11.2014

Share