Puhuri käy myös kuviini

kuvankasittely_esimerkki_02

Kesäaamua sananmukaisesti kuvauksellisesti uudessa valossa

Ulkona on tätä kirjoittaessani menossa melkoinen “Valio”- myräkkä ja aika ajoin myrskypuuskiksi yltävä tuuli riipii ruskan värittämiä lehtiä puista. 
Melkoinen puhuri käy tällä hetkellä myös kuva-albumeissani ja niistä lentää pois aikamoinen määrä julkaisemiani kuvia. Toivottavasti jäljelle jäävät värikkäämmät ja katselukokemusta lisäävät kuvat!

Olipas runollis-dramaattinen alku tähän artikkeliin!
Kuten edellisessä jutussani totesin, olen parhaillaan saamassa hyödylliseksi osoittautunutta lisäoppia sekä valokuvauksesta että etenkin kuvien käsittelystä.

Olen vuosien mittaan kuvannut runsaasti ja laittanut kuviani myös jakeluun etenkin Flickrin kautta. En minä suinkaan ole ihan “rätkimällä” kuvia ottanut ja niillä on ollut ainakin minulle ihan selvä dokumentaarinen tehtävä, mutta en ole toisaalta syvällisemmin miettinyt kuvieni teknis-taiteellista tasoa.

Tähän asti olen suhtautunut varsin kriittisesti kuvien käsittelyyn. Olen ajatellut, että kuvani saavat kelvata katsottaviksi semmoisena kuin ne kamerasta ulos saan. Nimenomaan tässä suhteessa silmäni ovat kurssin myötä sananmukaisesti avautuneet: Eihän se kuva, minkä kamerallani olen ottanut suinkaan valaistukseltaan ja värisävyilään täysin vastaa sitä näkymää tai kohdetta, mitä kuvasin. Tarkennuksena painotan tässä sitä, että tarkoitan ihan “tavallisia”, en tarkoituksella kovastikin muokattuja “taidekuvia”.

Tässä alla on pari esimerkkiä siitä, mistä on kysymys. Olen vasta alkutaipaleella kuvien käsittelyssä ja enemmän asiaa harrastaneen silmä näkee näissä varmaan vielä korjattavaa, mutta ihan mukavaa hommaa tämä on.

kuvankasittely_esimerkki_04b

Käsittelemätön jpg-kuva

kuvankasittely_esimerkki_04a

Käsitelty jpg-kuva

kuvankasittely_esimerkki_01b

Käsittelemätön jpg-kuva

kuvankasittely_esimerkki_01a

Käsitelty jpg-kuva (Vähän turhan keltainen kuten myös tuo ikkunakuva!)

Tottakai uudenaikaisilla täyskennokameroilla ja laadukkaalla optiikalla saa jo suoraan erittäin hyviä ja luonnollisia kuvia, joita ei välttämättä tarvitse käsitellä ollenkaan. Minulla on aika vanha, mutta ihan käyttökelpoinen kamera ja keskilaadukkaat objektiivit. Kun nyt olen saamani opastuksen mukaan käsittelyt muutamia kymmeniä jpg- kuvia, olen suorastaan hämmästynyt, miten niihin on tullut uutta, väitän jopa luonnollisempaa ilmettä ja ns. potkua. Vielä parempaa jälkeä tulee, kun otan kuvia raw- muodossa ja käsittelen sitten niitä. Olen siirtynyt muissa kuin ns. perhekuvissa käyttämään pelkästään raw- formaattia.

“Tieto lisää tuskaa”!
Tässä tapauksessa se on kohdallani tarkoittanut sitä, että osin vähän noloinkin tunnelmin mutta myös uutta oppineena ja innostunein mielin olen käynnistänyt kieltämättä varsin mittavan projektin:

Kansalaisopiston syksyn 2015 digikurssin innoittamana ja kuvankäsittelyyn nyt enemmän perehtyneenä, aloin käsitellä myös Flickr- kuviani Lightroomilla. Kieltämättä niidenkin kokonaisilme muuttuu paremmaksi. Korvaan entiset kuvat näillä uusilla ja paremmilla kuvilla.
Samassa yhteydessä käyn kriittisesti läpi kuviani ja poistan albumeista mielestäni huonoimmat kuvat. Käsittelyn ajaksi laitan albumeita näkymättömiin.

Laitan yksittäisiä kuvia, albumeita ja kuvia aiheittain uudelleen näkyviin sitä mukaa, kun saan ko. hommat tehtyä.

En minä tietenkään kaikkia satoja kuvia käsittele senkään takia, että niissä on koosteita luontoretkiltä, matkoilta, Kuopiosta yms. ja nämä purkautuisivat käsittelyn ja uudelleen järjestelyn myötä.
Flickrissäni on myös paljon kuvia, jotka on linkitetty käytössä oleviin biologian ja maantieteen opetusmateriaaleihin ja EveryTrail- retkiin. Joten paljon jää kuvia edelleen ihan sellaisiksi kuin mitä ne tällä hetkellä ovat.

Tämä “projektini” koskee omasta – ja toivottavasti myös niiden katsojien mielestä – sellaisia kuvia, joilla on sisällön ohella myös valokuvauksellisia ansioita.

Onhan toki mukavampi katsella pienempää määrää laadukkaita kuvia kuin puuduttavaa määrää keskinkertaisia tai jopa huonoja kuvia, vaikka niillä olisikin joku tärkeä tehtävä muuten – Näin ainakin toivon!

Share

Luovunko luomukuvauksesta?

kuvakasitelty_koski_enonkoski_150924_hdr

Enonkoski 24.9.2015; HDR- kuva

Valokuvausharrastus- sivullani totean (toistaiseksi) seuraavaa: Omasta mielestäni en ole vielä mitenkään hyvä kuvaaja. Kalustoni ei myöskään anna mahdollisuuksia esim. varsinaiseen lintukuvaukseen.
Tavoitteeni on kehittyä etenkin ”taiteellisempien” kuvien ottajana ainakin sommittelussa ja kuvien rajaamisessa.

Tuohon voin nyt lisätä myös kuvankäsittelyn.

Eläkkeellä tähänkin harrastukseen on enemmän aikaa ja niinpä olen parhaillaan Kuopion kansalaisopiston kurssilla “Digitaalinen valokuvaus ja kuvankäsittely II”.
Jo näin kurssin alkupuolen annin perusteella voin sanoa, että kurssi on ainakin minulle varsin sopiva ja tuli tarpeeseen.

Vaikka valokuvauksen perustaidot ovat suurin piirtein hallussa, olen saanut kurssilla jo monta hyvää vinkkiä ja myös tietoa semmoisistakin kameran hyvistä perussäädöistä, joita en ole tullut ajatelleeksi aikaisemmin.

Menin kurssille ennen muuta sillä mielellä, että haluan kehittää valokuvausta ilmaisuni välineenä.
Toinen tärkeä asia, mihin kurssin nimikin viittaa, on kuvankäsittelyn harjoittelu ja siihen tarvittavien ohjelmien käytön opiskelu. Olen toki kuvia käsittelyt aikaisemminkin, mutta en ole asiaan tarkemmin perehtynyt, sanoisinko “taiteellisessa” mielessä.

Olen tähän asti ollut varsin kriittinen etenkin luontokuvien käsittelyn suhteen. Jatkossa varmaan joudun pohtimaan tätäkin asiaa eri näkökulmista. Nimittäin jo ensimmäiset varovaiset kokeilut Photoshopilla osoittavat, että kyllä tähän kuitenkin pitää panostaa: Kamera ei aina pysty toistamaan kuvattua kohdetta aina oikein ja lopullinen näköaistimus syntyy kuitenkin katsojan aivoissa.

Milloin kuva on “luomua”, oikea dokumentti kohteestaan ja milloin se muuttuu kuvaajan välineeksi luovaan ilmaisuun?

Joudun nyt siis pohtimaan, kuinka paljon jatkossa etenkin luontokuviani käsittelen, jotta ne edelleen täyttäisivät itselleni asettamat “luomuvaatimukset”.
Asia erikseen ovat sitten “taidekuvat”, joita jatkossa pyrin ottamaan enemmän.

Tähän asti en ole ottanut kameralla raw- kuvia ollenkaan, koska minulla ei ole ollut niiden avaamiseen ja käsittelyyn sopivaa ohjelmaa. Nyt olen astunut kurssin myötä tähän “väriavaruuteen”. Näin ehkä samalla kompensoituvat suhteellisen vanhan kamerani tekniset rajoitukset.

Kuten aina: Tieto (ja tässä tapauksessa myös kehittyneempi taito) lisää “tuskaa”.
Saas nähdä, miten paljon julkaisemiani kuvia joudun poistamaan, kun omakin kriittinen silmä kurssin kuluessa kehittyy ja teknis-taiteellinen rima nousee korkeammalle!

Tässä alla on muutamia ensimmäisiä kokeiluja, jotka olen tehnyt Adobe Photoshop Lightroomilla.
Palaan asiaan myöhemmin kurssin ja omien taitojen edettyä pitemmälle.

kuvakasitelty_lampi_niittylahti_150924_lightroom+

Niittylahti Vehkalampi 24.9.2015; Muokattu yhtä kuvaa: Vrt muokkaamaton kuva

kuvakasitelty_aamusateet_niittylahti_150924_lightroom+

Savonlinna Sydänmaa; 24.9.2015; Muokattu yhtä kuvaa

kuvakasitelty_rakennus_juvola_tiilitehdas_150923_hdr

Juvolan entinen tiilitehdas 23.9.2015; HDR- kuva

kuvakasitelty_koski_enonkoski_150924_panoraama

Enonkoski 24.9.2015; Panoraama

Share

Kuvien valikointia ja järjestämistä

valokuvauksesta_kuopio_haminalahti

Onko tämä paras kuvani?

Valokuvaaminen on mukavaa ja digikameralla myös todella helppoa senkin takia, että huonot ja turhat otokset voi poistaa ennen kuin kuvia laittaa talteen jonnekin. Kuvia kuitenkin vuosien mittaan kertyy yhä enemmän ja siksi pitää kehittää joku systeemi niiden järjestämiseksi ja merkkaamiseksi,

Missä minun kuvani ovat ja miksi?

Tässä käsittelen vain niitä kuvia, jotka olen laittanut kolmeen kuvapalveluun ja ovat niissä julkisesti nähtävissä.
Nämä ovat:

Samat kuvat ovat minulla tallessa myös kahdella tietokoneella ja yhdellä ulkoisella kovalevyllä. Luonnollisesti niillä ovat tallessa myös “perhekuvat”. Niitä en ole systemaattisesti laittanut ko. nettisovelluksiin ja vaikka olisinkin, ne eivät tietenkään silloin olisi julkisia. Dropboxin ja GoogleDriven kautta olen jakanut näitä kuvia perheelle ja sukulaisille.

Myönnän, että ottaen huomioon kuvien laadun suhteessa niiden määrään, niitä on julkisesti jaossa ihan liikaa. Pitää olla todella kiinnostunut kuvistani, jos jaksaa niitä läpi selailla.

Miksi niitä on siis niin paljon?

  • Töissä ollessani lukion biologian ja maantieteen lehtorina käytin kuviani opetusmateriaalina ja olen niitä laittanut myös tekemiini verkkolehtiin. Tämä selittää osaltaan eri aihepiirien kuvien suurta määrää.
  • Toinen selittävä tekijä on tuo sovellus, EveryTrail ja sillä tehdyt rapotit sekä muut kuvakoosteet esim. luontopoluilta. Kun olen tehnyt tämmöisiä retkiselosteita, niihin tulee kuhunkin aika paljon kuvia, jotta ne olisivat tarpeeksi kattavia.
  • Palvelemilla kuvani ovat myös tallessa eli niistä on siellä olemassa varmuuskopiot. Tästä on ollut monta kertaa apua, kun olen hukannut kuvia tietokoneeltani jonnekin.
  • Sitten olen ajatellut samoin kuin muustakin netissä jakamastani, ei varsinaisesta henkilökohtaisen elämän materiaalista:  Ei se ole minulta pois, jos muutkin niitä haluavat katsoa!

Miten olen järjestänyt kuviani uudelleen ja miksi paneuduin tähän nyt kunnolla?

Minä tykkään siitä, että asiat ovat hyvässä ja loogisessa järjestyksessä niin, että helposti sitten löydän etsimäni. Tämä koskee mitä suurimmassa määrin myös valokuvia.

En minä kuviani ko. palveluihin tietenkään heitellyt miten sattuu. Flickrissä laittelin kuvia aiheen mukaisiin albumeihin ja Panoramiossa “tagitin” niitä. En kuitenkaan ollut tyytyväinen asioiden tilaan ennen muuta siksi, että kuvia on eri aiheista niin nonentasoisia. En myöskään ollut merkannut, “tagittanut” kuviani tarpeeksi hyvin ja niinpä jonkun määrätyn aihepiirin hyvien kuvien löytäminen oli myös minulle itselleni vaikeaa.

Niinpä käynnistin mittavan projektin kuvieni valikoimiseksi ja järjestämiseksi uudelleen. En tässä käy tarkemmin selostamaan, mitä ja miten tein, vaan pyydän sinua tutustumaan asiaan ko. sivullani:

Miten käytän somea valokuvieni julkaisemiseen?

Facebookin, Twitterin ja Instagrammin kuvavirta on päivittäin todella mittavaa ja kivahan niitä on sieltä katsoa.
Olen saanut paljon uutta tietoa luonnosta kuten esim. hyönteisistä ja kasveista seuraamalla sekä asian harrastajien että ko. ryhmien kuvia. Varsinaisissa luontokuvaryhmissä julkaistaan esim. todella hienoja maisemakuvia, joissa on opiksi otettavaa.

Ymmärtääkseni monet “kaverinikin” käyttävät Facebookia periaatteessa samalla tavalla kuin minä noita kuvasivuja eli kuviensa varastona. Mutta entäs sitten, jos minä haluan myöhemmin ja ajan kanssa paneutua johonkin mielenkiintoiseen ja/tai hienoon valokuvaan ja sen sisältämään asiaan? Mistä minä sen löydän?

Tämä on se tärkein syy, miksi itse vierastan kuvieni laittamista pelkästään esim. Facebookiin.
Jos kuvani ja niiden aiheet kiinnostavat, ne löytyvät – nyt siis toivottavasti hyvin järjestettyinä – Flickristä ja/tai Panoramiosta ja ennen muuta menemällä täällä em. sivulle ja sen alasivuille.

Jos haluan julkaista kuvia Facebookissa tai muualla somessa, en vie sinne ko. kuvaa, vaan linkitän sen sinne käyttämistäni kuvapalveluista.

Palaute on tervetullutta!

Olisin todella iloinen, jos etenkin valokuvausta enemmän harrastavat ja tietysti muutkin antaisivat palautetta sekä valokuvaamisestani ja valokuvistani yleensä että yksittäisistä kuvista.
Voit ottaa kantaa myös itse tähän asiaan, mitä em. sivulla ja tässä selostan, jos katsot sen aiheelliseksi.

Share