Arktikaa

pastellityo_arktika_virolahti_150520_d_1024

Virolahti; Leerviikin niemi 20.5.2015 aamulla klo 4:40; Pastellimaalaus omasta valokuvasta. Hanhiparvet, joita ei kuvassa näkynyt lisäsin maalaukseen tussilla. Voi niitä joskus nähdä tämmöisiäkin määriä kerralla.

Toukokuinen arktisten lintujen massamuutto pitkin Suomenlahden rannikkoa on elämys, jonka jokainen lintuharrastaja toivoo kokevansa. Sadepäivien ja muiden suunnitelmien lomaan minulla oli mahdollisuus käydä Virolahdella kahteen kertaan Taavetissa yöpyen.

Virolahdella järjestetään vuosittain “Arktikapäivät”. Ne ovat tänä vuonna 14.- 24.5.2015. Tuona aikana kokemusten mukaan sattuu sellaisia sääoloja, että lähinnä Viron rannikolla itseään muuttokuntoon tankanneet hanhet, vesilinnut ja kahlaajat suuntaavat mittavin parvin kohti pesimäalueitaan arktisella tundralla.

Perjantai 15.5.2015

Minäkin siis katselin säätiedotuksia. Perjantaiksi sade lakkasi ja tuuli kääntyi sopivasti lännen-etelän puolelle.

Ajelin aamuvarhaisella Virolahden Humppiin ja käpsehdin aikaisemmasta käynnistätutulle paikalle Aidaslahden rannalle. Sitten vain laitoin vaatetta kunnolla päälle, asetin kaukoputken jalustalle sekä kiikarit retkisauvasta viritetyn “staijikeppiin” kiinni ja aloin toiveikkaasti tähyillä kohti ulappaa.

lintupaikat_virolahti_aidaslahti_150515

Virolahti; Aidaslahti 15.5.2015. Oikeastaan tämmöisen nöpelön kaukoputken kanssa pitäisi meikäläisen mennä rapakivilohkareen taakse piiloon…

Eipä muuttoparvia aamun alkutunteina näkynyt ja oli siis aikaa katsella läheisellä Heinäluodolla oleilevia lintuja. Aika monta uutta lajia sain niistä tälle vuodelle.

lintukuvat_aidaslahti_luoto_150515

Virolahden Aidaslahti 15.5.2015, Luodolla ja sen lähellä meressä näkyi merimetsoja. meri-, kala- ja harmaalokkeja, kalatiiroja, valkoposki-, meri- ja kanadanhanhia, meriharakoita, haahkoja, isokoskeloita, telkkiä ja sinisorsia

Alkoi jo vaikuttaa siltä, että tuli tehtyä turha reissu, mutta sitten alkoi hanhiparvia lentää sekä kauempaa että myös lähes ylitse. Suurimmassa parvessa oli noin 500 valkoposkihanhea. Muutto ei ollut mitenkään vilkasta, mutta jonkinlaisen tuntuman “arktikaan” sentään aamupäivän mittaan sain.
Puoliltapäivin muutto lakkasi tykkänään ja eväiden syönnin jälkeen suuntasin kulkuni Vilkkilänturan lintutornille.

lintukuvat_valkoposkihanhia_virolahti_150515

Osa valkoposkihanhiparvea. Virolahden Aidaslahti 15.5.2015  klo 9:11

Tavoitteeni oli siis kokea ainakin jollain tasolla sitä todellista “arktikaa”, jolloin suuria hanhi-, alli-, mustalintu- ja kahlaajaparvia mennä huristaa koko ajan pitkin rannikkoa. Totesin taas, että tätä varten paikalla pitäisi olla useampi päivä ja yöpyen, koska runsasta muuttoa tapahtuu myös myöhään illalla.

Lainaus Arktikapäivä- sivulta facebookissa: “Eilen (17.5.) sitten vielä kuin kirsikkana kakun päällä saatiin ihailla ensimmäistä varsinaista massamuuttopäivää Virolahdella”

Ilmeisesti myöskään TV ei saanut kunnon livekuvaa: Puoliseitsemän- ohjelma tuli nimittäin suorana Lerviikistä. (kts Areenasta). Itse olin ohjelman aikana käymässä  Lintulahdella eli en päässyt tuolloin siellä pitemmäksi aikaan torniin.

Mutta palaanpa nyt tuonne Vilkkilänturan tornille, jossa vietin pari keskipäivän tuntia. Siellä nimittäin sain aika paljon korvausta lievään pettymykseeni.
Oli ensinnäkin erittäin mukavaa seuraa ja ajatusten vaihtoa yhteisestä harrastuksesta.
Huippua oli se, että sain  kaksi “elistä” ja vieläpä “petoja”. En ole mikään bongari ja pinnojen keräämiseenkin suhtaudun aika rennosti, mutta totta kai oli elämys ensin nähdä pikkukiljukotka kaartelemassa ja melkein heti perään saimme seurata toista kotkaa, joka liitolennossa päättäväisesti meni suuntaan NNE.
Edellinen tosiaan kaarteli sopivasti ja näin näytti tuntomerkkinsä. Porukalla se määritettiin pikkukiljukotkaksi. Toisesta näkyi vain sivuprofiili, mutta aikaisemmin, tulosuunnassa se oli nähty paremmin ja todettu kiljukotkaksi.

kiljukotka_virolahti_vilkkilantura_150515

Kuvakooste Virolahden Vilkkilänturan päällä kaartelavasta kotkasta 15.5.2015 klo 12:48-12:50

Minulla ei ole lintukuvaukseen sopivaa pitkää, valovoimaista putkea. Sain kuitenkin noin kilometrin päässä kaartelevasta linnusta semmoisia kuvia, joissa tuntomerkkejä hiukan erottuu. Ohessa on kooste näistä kuvista kovasti suurennettuina ja kropattuina. Itselläni ei ole semmoista kokemusta harvinaisempien “petojen” määrittämisestä, että voisin näiden kuvien perusteella todeta varmuudella tämän olevan pikkukiljukotka.

lintupaikat_virolahti_vilkkilantura_01_150515

Virolahti; Vilkkiläntura 15.5.2015

Tiiran mukaan 15.5. oli Leerviikin niemestä laskettu aamupäivällä maksimissaan 6330 valkoposkihanhea ja myöhään illalla 1610 mustalintua.

Tiistai 19.5. ja keskiviikko 20.5.2015

Edellisen viikon reissu jäi kaihertamaan mieltä: Niinkö se kunnon “arktika” jäi tänä(-kin) vuonna kokematta.
Kun sitten oli mahdollisuus lähteä uudelleen ja kelikin näytti suosivan, niin ei muuta kuin auton nokka taas kohti Virolahtea.

Tiistai-iltapäivä ja ilta olikin sitten muuton suhteen paljon onnistuneempi kuin edellisen viikon yritykseni. Oli myös mukava, kun samaan aikaan paikalla Leerviikin niemessä oli kaksi tuttua “kuikkalaista”.

Valkoposkihanhiparvia meni sekä kauempaa että läheltä. Yksi pienehkö parvi laskeutui läheiselle Heinäluodolle.

lintukuvat_valkoposkihanhi_03_virolahti_lerviikinniemi_150519

Valkoposkihanhia; Virolahti, Leerviikinniemi 19.5.2015

lintukuvat_valkoposkihanhi_01_virolahti_lerviikinniemi_150519

Valkoposkihanhia; Virolahti, Leerviikinniemi 19.5.2015

Kaukana ulapalla meni myös varsin isoja vesilintuparvia eli alleja ja mustalintuja, mutta lajilleen niiden määrittäminen ei pitkästä etäisyydestä ja “merisavusta” johtuen aina onnistunut.

Tiiran mukaan tiistaina havaittiin Leerviikinniemestä 19.5. mm 76118 valkoposkihanhea ja 2193 “vesilintua”.

Muuttoparvien vahtaamisen ohessa oli mukava seurata myös paikallisia lintuja. Erityisesti lähikivellä istuva lapintiira ja sen ympärillä häärivä puoliso saivat huomiota osakseen. Naaras (ilmeisesti) oli jo niin täynnä kalaa, ettei sen mahaan enää uusia makupaloja mahtunut, mutta lisää syötävää vain koiras puolisolleen kantoi. (kts myös artikkelini: http://aarnehagman.fi/parinmuodostusta-ruokaa-tarjoten/)-

Isokoskelo- naaras ui luodolta pois iso poikaskatras selässään.

Yöpaikkaan ajelin ennen auringonlaskua.

lintukuvat_lapintiira_02_virolahti_lerviikinniemi_150519

Lapintiira kala suussa; Virolahti, Leerviikinniemi 19.5.2015

Keskiviikko 20.5.2015

Heräsin yöllä kahden maissa ja ulkona käydessäni kuului taivaalta useammankin ylilentävän hanhiparven kaakatus. Muutto siis jatkui ilmeisesti läpi yön.

Tuostakin syystä ja kun uni ei muutenkaan enää silmään tullut, ajelin Virolahdelle jo ennen auringonnousua.
Tuuli oli muuton kannalta huonommasta suunnasta eli idän-kaakon puolesta. Muuten aamu oli kuulas ja oli mukava seurata, miten aurinko vähitellen alkoi valaista lähisaaria.

Vähitellen samalle rantakaistaleelle alkoi tulla yhä enemmän “staijaajia”. Jo varsin varhain aamulla laskin, että meitä arktikan seuraajia oli siellä lähes neljäkymmentä pienellä alueella. Näytti jo vähän siltä, että myöhemmin tulleilla ei enää ollut kaukoputkilleen toisten takaa kunnon näkemissektoria. Niinpä siirryin ruuhkasta parinkymmenen metrin päähän väljemmälle kohti rantaa.

lintupaikat_virolahti_lerviikinniemi_02_050520

Virolahti; Lerviikinniemi 20.5.2015 klo 5:45

Aamun tunteina hanhimuutto vilkastui jo varsin näyttäväksi. Itselleni uusi kokemus oli nähdä jopa parinkymmenen yksilön kuikkaparvia. Tiirassa on ilmoitettu tuona aamuna Leerviikinniemestä tosistaan poikkeavia Gavia- summia: Toisen mukaan niitä meni kymmeneen mennessä 248 ja toisen kirjauksen mukaan 432.

Vesilintuparvet menivät kaukaa ja korkealla. Yhden lähempää lentäneen lapasotkaparven onnistuin lajilleen tunnistamaan (Tiirassa ilmoitettu 102 ja 305). Muutama kihu muutti myös.

Vaikka varsinainen “massamuutto” jäi edelleen kokematta, pääsin nyt kuitenkin edellisen viikon käväisyä paremmin “arktikan” tunnelmaan sekä lintujen että itse tapahtuman suhteen. Niinpä varsin hyvillä mielin poistuin paikalta jo kymmenen jälkeen, kun vilkkain muutto näytti siinä vaiheessa hiipuvan.

 

 

Share

Geokätköilyä arktikareissulla

Perjantaiksi 15.5. menin Virolahdelle seuraamaan “arktikaa”. Edellisenä päivänä ajelin Taavettiin. Sekä tulo- että menomatkalla etsin aika monta geokätköä.

Kun olemme lähdössä pitemmille matkoille, käyn läpi matkan varrelle osuvat geokätköt, valitsen niistä sopivat ja mielenkiintoiset sekä lataan ne valmiiksi gps- laitteeseeni.
Emme tee matkaa geokätköilyn ehdoilla. Jos joku kätkö ei säällisessä ajassa löydy, jatkamme matkaa. “Mysteeri- tai multikätköjä” emme yleensä edes yritä etsiä.

Kuten täälläkin ko. sivulla olen todennut, kätköjen sijainti ja niissä olevat selostukset antavat hienon lisäarvon matkakohteisiin.

Tällä kertaa olin reissussa yksin ja väljällä aikataululla enkä varsinaisella vierailumatkalla, joten minulla oli mahdollisuus panostaa tähän harrastukseen normaalia enemmän.
En toki tässä aio esitellä kaikkia kätköjä, joita kävin etsimässä matkalla Mikkelin kautta Taavettiin. Kotiin palasin toista reittiä käyden mm. Puumalassa.

Tässä on siis muutamia valittuja kohteita, joita toki suosittelen muillekin, jos samoja teitä pitkin liikutte.

Olen linkittänyt tekstiin kartan paikasta.

Mikkelin Tertin kartanossa en ole koskaan käynyt, vaikka ohi on ajettu monta kertaa. Nyt piipahdin sen viehättävässä pihapiirissä.

kuvia_suomesta_tertin_kartano_mikkeli_150514

Tertin kartano 14.5.2015

Mikkeliin kuuluvassa Kaurialassa on aivan mainio näkötorni Painalluksen mäellä.
Tornin yhteydessä on nuotiopaikka ja laavu sekä lähistöllä patikkareittejä.

kuvia_suomesta_painalluksen_maki_150514

Painalluksen mäen tornista 14.5.2015

Taavetin linnoituksella, Luumäen salpalinjalla ja Ruokolahden panssariesteellä mieleen tuli monenlaisia ajatuksia liittyen Suomea koskettaneisiin historian käänteisiin ja sotiin.
Kytkin rakennelmia katsellessani ne myös nykyaikaan. Ennen ajateltiin, että vihollinen voidaan pysäyttää kivirakennelmilla. Nyt varaudutaan “kybersodankäyntiin” ihan toisenlaisilla virityksillä.
Etenkin seisoessani Ruokolahdella, Puumalaan menevän tien varressa mietin sitä mahdollista kehityskulkua, että noita rakennelmia olisi todella tarvittu ja olisivatko ne tuolloin auttaneet!

historia_taavetti_linnoitus_150516

Taavetin linnoitus 16.5.2015

historia_luumäki_salpa_asema_150516

Luumäen Salpa-asema 16.5.2015

historia_ ruokolahti_panssarieste_150516

Ruokolahden panssarieste 16.5.2015

Retkelläni “siirtolohkarekokoelmani” karttui yhdellä ja uusia kirkkoja “bongasin” kolme:

siirtolohkare_10_puumala_pulterit_01_150516

Puumalan “pulterien” juurella kukki mustikka 16.5.2015

Share

Virolahdella arktikaa vahtaamassa

Artikkeli julkaistu alunperin 20.5.2011: Katso selitys

Tundralla pesivien hanhien ja vesilintujen keväinen ja syksyinen massamuutto eli ns. “arktika” on sykähdyttävä elämys, jos sitä pääsee seuraamaan sopivana aikana ja sopivalla paikalla. 


Syysmuuttoa olen pari kertaa saanut nähdä ihan kunnolla Kiteen Hatunvaarassa, mutta kevätmuutto on tähän asti jäänyt töiden takia kokematta. Nyt se oli mahdollista ja muiden aikataulujen puolesta tämän viikon alkupuoli näytti sopivalta. Niinpä suuntasimme kolmena päivänä Virolahdelle. Siellä kevätarktikaa nimittäin parhaiten näkee, kun Viron puolella tankanneet valkoposki-, sepel- ja tundrahanhet sekä mm. mustalinnut ja allit lentävät suurina parvina Suomenlahtea pitkin koilliseen. Lue loppuun

Share