Tam 06

Viulunsoittaja katolla ja opettajat lattialla

viulunsoittaja_katolla_01

By Morburre (Own work) CC BY-SA 3.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], via Wikimedia Commons

Musikaali “Viulunsoittaja katolla” on ilahduttanut ja koskettanut katsojia ja kuulijoita teatteriesityksenä ja myös elokuvana tuhansia kertoja. Sen ensiesitys teatterissa oli New Yorkin Broadwaylla 1964 ja Suomessa 1966. Norman Jewisonin elokuva valmistui 1971.
Kävimme katsomassa Kuopion kaupunginteatterin hienon esityksen.
Sen yhteen lauluun liittyy tärkeä muistelus opettajauraltani.

Mutta ennen sen kertomista tässä tietoa musikaalista:

Sitten siihen muistelukseen, jota voin pitää eräänä opettajaurani kohokohdista.
Lukion lakkiaisjuhlassa on tapana, että joku opettaja, mieluiten abiluokan luokanvalvoja (nyk. ryhmänohjaaja) pitää puheen.
Näin tehtiin myös Linnanpellon lukiossa. Eräänä keväänä (vuotta en muista) me silloiset luokanvalvojat ajattelimme tehdä jotain muuta senkin takia, että puheen tekeminen ja pitäminen ei todellakaan ole niitä helpoimpia ja halutuimpia hommia.
No! Ei me kyllä päästy sen helpommalla nytkään, pikemminkin päinvastoin, mutta ainakin muistimme uusia ylioppilaita yhdessä ja varmasti erityisellä tavalla heidän juhlapäivänään.
Yksi meistä kolmesta oli musiikin opettaja ja siitäkö lienen saanut ajatuksen, että puheen sijasta laulaisimme. Minulle tuli heti mieleen musikaalista perheen tyttärelle hänen häissään laulettu laulu Nousee päivä, laskee päivä. Sen sanat jotenkin istuivat todella hyvin myös tähän nuorille niin tärkeään elämänvaiheeseen.
Muutimme yhden säkeistön (suomalaisia) sanoja hiukan. Onneksi löysin tähän arkistomapistani laulun sanat ja se muutettu värssy on tässä alla.

Voit kokeilla “karaokena”, miten se trimmaa ko. lauluun “Sun rise sun set” (Nämä sanat ovat säkeistössä: What words of wisdom can I give them….): Laulu on You Tubessa

Millaiset neuvot voisin antaa, tietänsä miten helpottaa?
Koulumme matkaeväät parhaat nyt ottakaa.
Tyyneltä nuoremme niin näyttää, niin heidän tässä kuuluukin.
Elämäänne uusi vaihe alkaakin.

Nousee päivä, laskee päivä kiitää vuodet nuo…

 Niinpä me sitten musiikin opettajan johdolla ensin kokeilimme, tulisiko yhteislaulustamme mitään. Tämän “koelaulun” tuloksena huomasimme meillä kahdella muulla olevan sen verran laulutaitoa, että voisimme yrittää. Muutamia kertoja harjoittelimme – salaa muilta tietenkin.
Kevätjuhla pidettiin Pohjantien koulun salissa ja ennen juhlaa pidimme harjoituksen koulun bändin kanssa.
Juhlan ko. ohjelman kohdalla me sitten marssimme salin lattialle, joka toimi esiintymislavana ja esitimme laulumme.
En osaa sanoa, miten hyvin se musiikkina onnistui, mutta se on aivan varmaa, että se yllätti ja kosketti. Monella vanhemmalla ja todennäköisesti myös muutamalla uudella ylioppilaalla ja kollegalla vierähti salin katsomossa kyynel poskelle.
Kieltämättä minun ääneni särkyi viimeisten säkeiden aikana: Oli se  kaikin puolin niin herkkä ja ainutlaatuinen hetki urallani.

Share