Johdannoksi materiaalia linnuista
Kesäpaikallamme harmaasiepon lähes jokakesäinen pesäpaikka on ollut hirsiaitan päädyn kolo. Toinen mieluinen paikka on ollut päärakennuksen ikkunan karmin päällä. Näissä on voinut samana kesänä pesiä yhtä aikaa kaksi paria tai sitten pesä on ollut vain toisessa paikassa.
Tänä vuonna pesät ovat yllättäen todella lähellä toisiaan: toinen tuossa hirren kolon vakiopaikassa ja toinen aitan toisella seinällä tikkataulun taustan päällä. Pesien väli on vain n 10 metriä. Tämä antoi aiheen tutkailla tätä yhteisen pihapiirin vähän tarkemmin.
Harmaasiepot saapuivat pihapiiriin vasta toukokuun lopulla ja meni melkein viikko ennenkuin huomasin jonkinlaista pesän rakentamisen aloittelua. Tuo ”tikkataulupesä” ilmaantui ensin ja ”hirrenkolopesä” vasta muutaman päivän päästä: sen rakentamista oli helppo seurata pihapiirin touhujen lomassa. Toinen pesä on katveisemassa paikassa.
Ajattelin ensin, että harmaasieppo oli hylännyt tikkataulupesän siksi, että sen lähellä jouduin tuolloin puuhommissa usein kulkemaan enkä alkuun edes huomannut, että sitäkin rakennettiin. Se on niin lautojen takana piilossa. Sitten huomasin siinä emon hautomassa. Vasta sitten kun sama vaihe oli yhtä aikaa menossa myös hirrenkolopesässä tajusin, että pihapiirissä onkin menossa kaksi pesintää ja poikkeuksellisen lähekkäin.
Harmaasiepot eivät kuuluta reviriään laulamalla ja muutenkin niiden elämä on vaatimattomasta ulkoasusta ja vienoista äänistä johtuen varsin huomaamatonta. Niinpä en pysty näin jälkeenpäin havaitoihini perustuen sanomaan enkä myös muutenkaan tiedä, miten niiden reviiri määräytyy ja puolustavatko ne jotenkin sitä. En myöskään tiedä, ovatko ne ”moniavioisia” kirjosieppojen tapaan.
Havainnointi ei em. syistäkin johtuen ollut myöskään mitenkään systemaattista. Pari kertaa näin kahden yksilön kinastelevan keskenään aitan kulmalla, mutta muuten yhteiselo sujui hautomisvaiheessa ilman mitään näkyviä yhteenottoja.
Tätä kirjoittaessani 1.7.2018 molemmissa pesissä on jo aika isot poikaset ja emoilla kova työ niiden ruokkimisessa ja muussakin huoltamisessa.
Aamulla vietin pihalla toista tuntia sekä kuvaten molempien pesien touhuja että tarkkaillen tarkemmin sitä, onko eri pesien emojen ravinnon haussa reviirejä. Katselin myös ruokkimistouhuja vähän systemaattisemmin.
Tämä nyt on tällainen ”mutututkimus”, mutta mielestäni havainnot kuvien kera kertovat seuraavaa:
Hirrenkolon pesä on avoimen pihan laidalla ja tikkataulupesä lähempänä tontin laidassa olevaa pensaikkoa ja metsää. Sinä aikana kun emojen ravinnonhakupyrähdyksiä tarkkailin, hirrenkolon pesän emot kävivät lähes aina pyytämässä hyönteisiä avoimelta pihalta ja tähystelivät saalista mm. pyykkinarulta, puutarhakalusteiden päältä ja muualtakin kuten kuvista näkyy.
Tikkataulupesän emot pyrähtivät läheisten puiden oksilla tai muun kasvillisuuden seassa. Tästä ”todisteena” nämä kuvat.
En huomannut, että eri pesien linnut olisivat lentäneet ristiin: Siis hirrenkolon emo aitan taakse metsikköön tai tikkatauluemo avoimelle piha-alueelle. En myöskään nähnyt , että emot olisivat menneet ruokkimaan ”väärän” pesän poikasia. Tämän lyhyen tarkkailun perusteella niillä siis näyttää olevan ravinnon haussa reviirit. En huomannut, että niillä olisi ollut jotain kiistoja reviirien rajoilla.
Hirrenkolon pesän touhuja on helpompi seurata jopa nyt tältäkin paikalta, missä tätä juttua naputtelen. Siitä on myös parempi ottaa kuvia lintuja häiritsemättä. Tikkataulun pesää pitää tarkailla puiden ja pensaiden takaa. Yhtä aikaa pesien touhuja ei näe,
Tänään on koleahko ja erittäin tuulinen sää. Näytti selvästi siltä, että ruokkimisen lomassa hirrenkolon pesän emo aika ajoin asettui pesään ja oikein höyhenet pörröllä peitti poikaset alleen. Tulkitsen tämän niin, että emo lämmitti välillä poikasiaan: Pesään nimittäin tuuli kävi melko suoraan.
Tikkataulun emot eivät näin tehneet. Johtuneeko siitä, että tämä pesä on tuulen suojassa.
Molempien pesien molemmat puolisot osallistuivat poikasten ruokkimiseen ja aika usein ne olivat pesällä yhtä aikaa. Tästä päätellen molemmissa pesissä ovat molemmat sukupuolet eikä ole samoin kuin kirjosiepolla, että yhdellä koiraalla on useampia naaraita ja pesiä. Harmaasiepon sukupuolia ei voi ulkonäön perusteella erottaa. Kuvien perusteella saattaisi pieni kokoero olla.
Pesän siisteydestä pidetään huolta niin, että emo ruokinnan yhteydessä odottaa poikasten ulostavan ja kuskaa sitten kalvon peittämän ”kakkipussukan” aika kauaskin pesästä. Tämä senkin takia, ettei uloste paljastaisi asuttavaa pesää.
Mitä emojen ulosteisiin tulee, niistä on jonkinlainen haitta siksi, että pyykkinaru on harmaasiepolle mieluinen paikka ja silloin tällöin ne ruikkaavat sitten siihen ripustettujen vaatteiden päälle.
No! Oli vähän nolo lopetus tälle jutulle, mutta kaikenkaikkiaan:
Harmaasiepot ovat mieluisia kesävieraita ja niiden touhuja on kiva seurata.
Seuraava dokumentaation vaihe on pokasten kasvaminen ja etenkin niiden lähteminen pesästä. Sitä seurasin kesällä 2015:
- kts artikkeli
Saas nähdä tapahtuuko näin jo tulevalla, vastaavalla viikolla ja saanko pikkuräpyttelijöistä parempia kuvia kuin viimeksi.
