Joulun lintuja

Mitkä linnut kuuluvat erityisesti jouluun?

Monella varmaan sielun herkimpiä kieliä värisyttelee laulullaan ”Sylvia”.
Sakari Topelius kirjotti tämän runon vuonna 1853 ollessaan Italiassa ja jos laulun perusteella voi päätellä niin Sisiliassa, koska ”Etnanpa kaukaa mä kauniina nään”.
Runon sävelsi lauluksi Carl Collan ja sitä lauletaan Matti Korpilahden suomennoksena vuodelta 1918.
Laulun pääsävynä on kaipuu kotimaahan ja sen jouluun ja pääosassa häkissä vankina oleva lintu. Häkkilinnut olivat tuohon aikaan varsin yleisiä ”sisustuselementtejä” varakkaimmissa kodeissa.
Tampereen Milavidan museossa on Nottbeckien säätyläiskodissa esillä häkkillintuja.

Välimeren maissa häkkilintuja käytettiin myös houkutuslintuina, kun pyydettiin muutolla olevia pikkulintuja ruuaksi. Ikävä kyllä tämä pyyntiperinne jatkuu siellä nykyäänkin.
Topelius perusti aikoinaan ensimmäisen lintujen suojeluun suuntautuneen yhdistyksen ja hän varmaan todella surkutteli laulun linnun kohtaloa: ”Mutt’ ylhäällä orressa vielä on vain, se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain, ja vaiennut vaikerrus on vankilan; oi, murheita muistaa ken vois laulajan?”
Mutta mikä on tuon runon linnun laji? Perinteisesti on ajateltu, että se on mustapääkerttu. Paikan ja laulun kuvaamaan ajankohdan puolesta se sopisi hyvin, koska Suomen mustapääkertut talvehtivat Välimeren alueella. Runosta voitaneen päätellä, että lintu tosiaan lauloi ja ilmeisen kauniisti ja kaihoisasti. Sylvia- eli kerttujen suvun lajeista ainoastaan mustapääkertun laulu sopii tähän. On kuitenkin huomattava, että tuohon aikaan Sylvia-sukuun luettiin kuuluvaksi muitakin lajeja kuten esim. punarinta, sinirinta, leppälintu, kultarinta ja sirittäjä. Topelius mainitsi eräässä kirjoitukseen itse näin: ”Useimmat iloisimmista laululinnuistamme kuuluvat sukuun Sylvia”. Loppupäätelmänä voidaan todeta, että Sylvian joululaulun lintu voi olla muukin laji kuin mustapääkerttu. Eihän sillä tosin itse laulun sanoman kanssa ole mitään merkitystä.

Lähteitä:

Monta astetta kaihoisammassa, itse asiassa surullisessa mutta siitä huolimatta erittäin suositussa Topeliuksen runoon (1859) sävelletyssä joululaulussa on pääosassa varpunen. Sitä lauletaan yleensä Otto Kotilaisen vuonna 1913 säveltämänä versiona. Tiettävästi Topelius kirjoitti tämän runon vuoden ikäisenä kuolleen poikansa muistolle.
Huomiona mainittakoon, että pienoisveistokset varpusista ovat erittäin yleisiä hautakivien päällä ja niillä pyrittäneen ilmentämään Jumalan huolenpitoa vainajaa muistellessa tämän laulun sanoman mukaisesti.

Lähteitä:

Varpunen jouluaamuna; Wikipedia

Lintulajeista punatulkku kuuluu joulun kuvastoon Suomessa. Joulukorteissa punatulkut ovat usein pihapiirissä punamarjaisen pihlajan oksalla tai pihaan lintujen ruokapaikaksi laitetun lyhteen päällä . Koiraspunatulkun kirkkaat värit valkeaa lunta vasten sopivat mainosti joulun tunnelmaan. Punatulkut tosiaan ilmaantuvat pihaapiiriin ja myös nykyajan ”ruokinta-automaateille” talven tullessa. Kesäisin ne viettävät hiljaista elämää metsissä eikä niitä silloin juurikaan näe.

Googlen kuvahaku: punatulkku & joulukortti

Punatulkusta ei ole samanlaisia Beetlehemin talliin sijoittuvia tarinoita kuin mitä punarinnasta on. Siitä on tietoa tässä alla. Sellainen legenda on tiedossa, että punatulkku kantoi ristiinaulitulle ”Ristusvaarille” vettä ja puolukoita ja tämän seurauksena sen rinta värjäytyi punaiseksi.

*Punarinta; värikynät ja lyijykynä; 20.12.2023*

Ulkomaisessa jouluperinteessä, etenkin Britanniassa punarinta on se varsinainen joululintu.
Aiheesta oli juttu Suomen Kuvalehdessä 13.12.2019.

Punarinta on erittäin pidetty lintu myös Suomessa, mitä osoittaa sekin, että siitä laitetaan sinitiaisen ohella ehkä eniten kuvia Facebookin linturyhmiin. Sen solisevaa laulua voi kuulla jo varsin aikaisen keväällä. Loppukesällä ja syksymmällä se ilmaantuu tyypillisesti hyppelehtimään ja tiksuttelelemaan pihapiiriin. Punarinta on muuttolintu, mutta saattaa niitä jäädä Suomeen talvehtimaankin.
Keski-Euroopassa ja Britanniassa se on paikkalintu ja on näkyvissä siis myös joulun aikaan.

Miten punarinta päätyi joulun linnuksi?
Yhden legendan mukaan se siipiensä liikkeellä piti yllä Jeesuksen syntymäpaikan eli Beetlehemin tallissa olevaa nuotiota, ettei se sammuisi vaan lämmittäisi vastasyntynyttä.
Toisen tarinan mukaan sen rinnan punainen (tai itse asiassa punaoranssi) väri syntyi, kun se suojasi Jeesuslasta nuotion kuumuudelta asettumalla sen ja lapsen väliin.
On linnun rinnan värille selitys myös Jeesuksen elämän lopulta: Legendan mukaan sen rinta värjäytyi verestä, kun se veti irti piikin Jeesuksen orjantappurakruunusta.
Punarintoja voi tavata nykyisinkin Britanniassa ja Saksassa rakennusten sisällä talvisin, mutta niitä on myös tarkoituksella pidetty asunnoissa. Tarinoiden mukaan niille on tarjottu myös jouluruokia syötäväksi.
Kirkoissa punarinnat ovat laulaa luritelleet kirkkokansan iloksi. Kerrotaan punarinnan olleen vuonna 1695 Westminster Abbeyssä useita päiviä, jolloin se istuskeli enimmäkseen kuningatar Maria II:n arkun luona hänen hautajaistensa jälkeen.

Joulukortteihin punarinta ilmaantui Britanniassa heti, kun niitä alettiin julkaista. Ensimmäinen joulukortti painettiin vuonna 1843 Lontoossa. Erittäin suosittu aihe punarinta oli korteissa 1800- luvun lopulla. Usein lintu on niissä mistelin tai piikkipaatsaman oksalla.
Korteissa punarinta esiintyy usein kirjeiden tai korttien kera tai niissä on kuvattu postimiehiä – Miksi?
1880- luvun Englannissa postimiehillä oli päällään punainen takki merkkinä kuninkaallisen viran hoitamisesta. Heitä alettin kutsua nimellä ”robins/punarinnat”. Kun perheet sitten innolla odottivat posteljoonien tuomia joulukortteja, niihin ilmaantui lintu, jolla oli postimiehen väritys .

Tampereen Milavidan muoseossa oli esillä uudenvuoden 1900 postikortti, jossa oli punarintoja.