Talvisodan jälkeen rakennettiin Suomeen puolustusvarustuksia Neuvostoliiton mahdollista hyökkäystä torjumaan. Tähän mittavaan urakkaan tarvittiin runsaasti työvoimaa ja materiaalia, mutta näin jälkeenpäin on hyvää ja onnellista todeta, että tämä työ “meni hukkaan”: Niitä ei koskaan tarvittu.
Uutta ja ajankohtaista
Talvehtivia lepakoita laskettiin jälleen Salpalinjan korsuissa ja luolissa pääosin vapaaehtoisvoimin. Horrostajia löytyi yli puolesta käydyistä kohteista.
— Luomus (@luomus) February 23, 2024
Ylen jutussa lisää:https://t.co/kclcnpo0oo#lepakot #seurannat
Lähteitä
- Helsingin Sanomat 18.11.2017 (Digilehti)
- HS; 15.5.2022; Itärajan salpaaja
- Wikipedia
- Salpakeskus
- Luumäki: Salpalinja
- Visit: Punkaharju
Tämän päivän Hesarissa (18.11.2017; Myöhemmin myös artikkeli 15.5.2022) oli juttu Salpalinjasta ja se sai minut muistelemaan omia käyntejäni sen muutamissa kohteissa. Olen tähän valikoinut kuviani näiltä retkiltä. Tekstin tiedot ovat peräisin ko. lehtiartikkelista ja nettilähteistä.
Juhlavuosi lienee pontimena tähänkin historian vaiheen konkreettiseen esille nostoon. Salpalinjasta ja sen tarkoituksesta on menneinä vuosina puhuttu varsin vähän. “Kylmän sodan” aikaan siitä vaiettiin täysin, vaikka osia siitä vaivihkaa ylläpidettiin myös vapaaehtoisvoimin. Aika merkittävä rooli Suomen puolustusratkaisuissa Salpalinjalla oli 1980- luvulle saakka.
Salpalinjaa pidetään Euroopan sotahistoriassa suorastaan huippukohteena. Salpalinja siirtyi vuonna 2003 puolustusministeriöltä valtiovarainministeriölle ja linnoitteiden konkreettinen hoito on Senaatti- kiinteistöillä. Salpalinjan tilasta, käytöstä, kunnostamisesta ja tulevaisuudesta on tehty selvityksiä, joissa Museovirasto on ollut kiinteästi mukana. Salpalinjan rakenteista aika iso osa on yksityisillä mailla ja ko. alueiden käyttöön on liittynyt rajoituksia.
Nyt kun kohteiden puolustuksellinen merkitys on hiipunut tai kokonaan poistunut, halutaan näitä käyttörajoituksia arvokkaimpia ja ehdottomasti säilytettäviä kohteita lukuun ottamatta höllentää. Tarkoitus on kuitenkin mm. antamalla avustuksia kunnostukseen säilyttää jälkipolville kulttuurihistoriallisesti merkittäviä osia Salpalinjasta myös yksityismailla. Valtion mailla Metsähallitus pitää huolta siellä olevista Salpalinjan rakenteista. Kaikkein merkittävimmät kohteet on jo nyt tiukasti suojeltuja, joten niitä nämä uudet suunnitelmat eivät koske.
Tärkein Salpalinjan osa kulkee Suomenlahdelta Luumäelle. Tässä yhtenäisessä puolustuslinjassa on paljon betonisia linnoitteita. Miehikkälässä on Salpalinjaa esittelevä museo.
Kävin Luumäen Salpalinjalla kesällä ja Miehikkälässä parikin kertaa.
Toinen Salpalinjan kokonaisuus rakennettiin Luumäeltä Joensuuhun. Tämä linja noudattelee maantieteellisesti alueiden järvien linjoja eikä ole niin yhtenäinen. Linjassa on kiinteitä linnakkeita, liikkuvan tykistön asemia ja vesistökannasten välissä panssariesteitä.
Kolmas Salpalinjan edellisistä poikkeava kokonaisuus ulottuu Pieliseltä pohjoiseen. Sieltä löytyy teiden varrelle rakennettuja tukikohtia.
Sen linjan kohteissa en ole käynyt.
