Sää oli lämmin, kun suuntasimme aamiaisen jälkeen Kiilopäälle. Piti ihan miettiä, miten pukeutuu, ettei heti tulisi hiki. Parkkipaikalla oli vielä reippaasti tilaa. Palattuamme reitiltä autoja oli tien laitakin pitkän matkaa täynnä.
Polku huippua kohti oli oikeastaan kuluneena jo tien kaltainen ja helppokulkuinen. Alaspäin rinnettä oli jonkin matkaa kivisempää ja varovasti kuljettavaa: kävelysauvat olivat tarpeen.
Ruskan perussävy oli tunturin rinteellä kelta-oranssi-ruskea. Alempana, pohjoisrinteellä oli enemmän joitain punaiseksi lehahtaneen riekonmarjan alueita. Ilmeisesti kirkas, laaja maaruska oli vasta tulossa tai sitten sitä ei sääolojen takia tänä syksynä tullut ollenkaan.
Olivat maisemat toki hienot ja kulkeminen tunturissa heti näin matkan aluksi sykähdyttävä kokemus.
Niittykirvisiä kuului ja näkyi monta ja jokunen korppi lenteli. Poroja näkyi kaukana aidan takana olevalla rinteellä.
Eväitä söimme huipulla ja toisen kerran reitille sattuneen puron varrella.
Hyvin jaksoimme koko 6 km:n lenkin.
Retken kartta
Minulla oli gps-laite ja siihen tallensin tämän kulkemamme reitin.
Valikoiman kuvia sijoitin niiden paikkatietojen perusteella paikoilleen: paikkamerkistä avautuu siinä otettu kuva.
Karttaa voit liikuttaa ja zoomata eli vaihtaa mittakaavaa. Vasemmalta ylhäältä voit laittaa päälle/pois erilaisia karttatasoja.
Retken kuvat
Nämä ovat aikajärjestyksessä ja samoja kuvia on myös yllä olevassa kartassa paikollaan.
