Auringonpimennys 20.3.2015; Kuvakooste kiikarin läpi heijastuneista kuvista. Täsmennys 21.3.2015: Huomaa se, että kiikarin läpi muodostuva kuva on ylösalaisin. Tästä johtuu, että Auringon sirppi ja Kuun kulku ovat tässä kuvasarjassani “väärin”, vaikka kuvat ovat muuten autenttisia. Olisinpa älynnyt laittaa kiikarit ylösalaisin!
Tänään Suomen kohdalle sattui auringonpimennys, joka oli Lapissa varsin lähellä täydellistä. Aikaisemmista pimennyksistä on minulla täällä artikkeli: Auringonpimennystä tiiraamassa 4.1.2011. Seurasin pimennystä myös 31.5.2003, mutta sen dokumentti ja kuvat ovat ikävä kyllä hävinneet.
On maapallon kiertoliikkeeseen ja asentoon eli ns “planetaarisuuteen” liittyvä mukava yhteensattuma, että huomenna on kevätpäiväntasaus.
Seurasin pimennystä Savonlinnan seudulla. Minulla ei ollut sen suoraan katsomiseen sopivia välineitä eli siis turvalliset lasit tai muu vastaava suodatin.
Aamu valkeni aika pilvisenä. Tammikuun 2011 perusteella ajattelin, että on oikeastaan hyvä, jos ainakin ennen pimennystä Auringon eteen tulee ohut pilviharso, mutta nyt tilanne näytti huonolta.
Keskipäivää lähestyttäessä taivas kirkastui kuten myös minun mieleni. Niinpä virittelin läheisen pellon laitaan puoli yhdentoista maissa “observatorion”. Kokeilin Auringon kuvaamista kameralla suoraan. Kun kuvat eivät onnistuneet ja totesin puuhan myös joltisenkin vaaralliseksi, kun minulla ei ollut kameraan mitään suotimia, luovuin siitä ja valmistauduin kuvaamaan kiikarin läpi valkealle levylle heijastuvaa pimennyskuvaa.
Sieltähän see Kuu pikkuhiljaa ilmaantui Auringon eteen. Asettelin viritelmäni niin, että kiikarin läpi tullut kuvajainen sattui aina kiikarin varjossa näkyvän okulaarin kohdalle. Siitä sitten räpsin käsivaralla kuvia muutaman minuutin välein. Rakennelmaani eli käytännössä puutarhatuolin runkoa ja siis kiikaria samalla piti tietysti kiertää aina Auringon suuntaan taivaalla.
Kuvankäsittelyohjelmalla sitten “croppasin” ottamistani kuvista lopulliseen kuvaan vain Auringon ja Kuun kuvan. Muutin taustan kaikissa mustaksi ja koostin niistä sitten tuon kuvasarjan.
Kuvassa näkyy Auringon pinnalla jotain, mutta se on tuon levyn pintaa.
Käsivaralla kuvatessa en ihan saanut vakioitua kuvien valoisuutta eli sen muutokset eivät johdu Auringosta vaan kameran asetuksista.
Ensimmäinen kuva (artikkelikuva) on otettu klo 11.09 ja viimeinen klo 13.18. Suurimmillaan pimennys näyttäisi olevan välillä klo 12.05-12.13.
Laajimman pimennyksen aikaan otin kuvan pellon hangesta kohti Aurinkoa. Kyllä maisema sen verran hämärtyi, että sen saattoi havaita.
Keväällä 2003 Aurinko oli juuri noussut ja Sotkanselällä oli kaunis auringonkilo. Silloin huomasin kuvatessani semmoisen mielenkiintoisen seikan, että suurimman pimennyksen aikaan veden kimallus hävisi keskeltä järven selkää. . Tällä kertaa väheni kimallus hangella.
Tänä päivänä kuvauspaikallani pyöri tiaisia, mutta lintujen lauluja ei nyt tähän aikaan vielä kuulunut.
Tuolloin 2003 oli toukokuun viimeinen päivä ja vielä aamu eli lintukonserttia oli tarjolla. Minulla on semmoinen muistikuva, että lintujen laulu hiljeni pimennyksen aikana. Tämmöistähän raportoidaan tapahtuvaksi, vaikka varsinaista tutkimustietoa asiasta ei taida olla.
Melkein muuten poltin naamani siinä pellon laidassa auringossa seisoskellessani!
Auringonpimennys 31.5.2003
Tätä harvinaisen laajaa pimennystä menin lasten kanssa vahtaamaan Kuopion Sotkanniemeen, mutta nyt auringonnousun puolelle.
Dokumentti siitä on hävinnyt.
Aurinko oli juuri noussut ja Sotkanselällä oli kaunis auringonkilo. Silloin huomasin kuvatessani semmoisen mielenkiintoisen seikan, että suurimman pimennyksen aikaan veden kimallus hävisi keskeltä järven selkää.
