Lauantaina 7.7.2018 olin mukana kotiseuturetkellä. Retken järjestivät Kulttuuriosuuskunta Vehrä ja Enonkoski- Seura ry. Joissain retken kohteissa olin aikaisemminkin käynyt mutta sekä niistä että minulle ihan uusistakin paikoista saimme todella paljon tietoa. Paikkakunnan historiaan ja elämään syvästi perehtyneet paikkakunnalla asuvat tai asuneet oppaat kertoivat matkan aikana mielenkiintoisia asioita ja tarinoita paikallishistoriasta ja kylien asukkaista.
Retken ja sen tiedot näet kartalla upotettuna All Trails- sivulta ja Google Mapsissa: Molemmat saat näkymään suurempana ja molemmat sekä kartta- että satelliittikuvana.
Matkaa teimme bussilla ja aluksi tutustuimme Simanalan ja Karvilan kyliin ja sitten jatkoimme Kerimäen puolelle Kuokkalaan.
Riitasen sotavankileiri
Leirille johtaa kapea metsätie, mutta hyvinhän bussikuski selvisi ahtaasta kääntöpaikastakin.
Leirin hautamuistomerkin äärellä kuulimme perusteellisen selvityksen leirin perustamisesta ja oloista sillä. Itikoita oli kuusikossa erittäin paljon!
Alla on kartta , joka löytyy leirin opastaulusta.
Lähteitä:
Kuokkalasta palasimme osittain samaa tietä takaisin ja sitten Simanalaan. Matka jatkui Hälvälän vanhaa tietä ja sieltä Makkolan kautta Kolvonjoen myllylle. Tämä reitti kulki historiallisesti mielenkiintoista seutua pitkin.
Puhutaan ”Riitamaasta” eli näillä kylillä ei ollut täyttää varmuutta siitä, missä silloisen Ruotsin valtakunnan ja Venäjän raja kulkee. Simanalassa oleva Turun rauhan rajan puinen muistopaalu ei todellisuudessa ole oikella paikalla. Se on siis vain ”virstanpylväs”, mutta se on haluttu paikoillaan pitää. Varma tieto on se, että raja on kulkenut Kärenkosken kautta, mutta siitä luoteeseen rajan kulku on epämääräinen. Toinen melko varma rajan kohta on Homelampi.
Matkalla kuulimme mielenkiintoisia tarinoita tämän seudun ihmisistä, olosta ja elosta sekä tuolloin että nykyisin.
Ei tarvinnut linja-autosta nousta sitä työntämään kiperimmän ylämäen alla niinkuin ennen vanhaan oli kuulemma tällä tiellä tapahtunut.
Lähteitä:
Seuraava kohde, jossa pysähdyimme pitemmäksi aikaa oli Kolvonjoen mylly eli Kolvo, joksi sen nykyinen isäntäväki haluaa upeaa kesäpaikkaansa kutsuttavan. Heillä on tarkoitus kunnostaa ja entisöidä vuonna 1854 rakennettu mylly alkuperäiseen asuunsa. Sikäli kuin pihapiirin kunnosta ja rakenteista voi päätellä, lopputulos tulee olemaan hieno.
Matkan ruokatauko oli Karvilan Kisalassa, jossa perinteikäs urheiluseura, jo 1916 perustettu Karvilan Kivekkäät oli laittanut meille maittavan jauhelihakeiton ja kahvit marjapiirakan kera.
Ennen ateriaa kuulimme juttuja mm. seuran maineikkaista hiihtäjäsankareista.
Matkan seuraava reitti Vuorikoskelle, Paakkunalaan ja Hanhijärvelle oli minulle konkreettisestikin tuttu, koska olen ajanut pyörällä lenkin kahdesti.
Seutukunnan läpi kulkee Pyhien polkujen vaellusreitti, jonka tämän osuuden olen kulkenut.
katso juttuni:
Oli yllättävä kuulla, että maantie, jota ajelimme valmistui vasta 1960- luvulla.
Tutustuimme Vuorikosken myllyyn, joka aikoinaan jyvien lisäksi jauhoi myös sähköä.
Kattilanmäessä kävimme Venäläisen kyläkaupassa. Se toimi 1900- alusta aina vuoteen 1988 saakka. Kaupparakennus on säilynyt hyvässä hoidossa ja puodin sisällä on vanhan ajan kaupan tunnelma ja tarjonta kohdillaan.
Kävelimme tien toisella puolelle Hannolan tilan pihalle, jossa isäntä ja emäntä kertoivat työstään.
Seuraava kohde oli Sitkolan Kestikievari. Talo on nykyisin yksityisasunto eli pihaan ei passaa noin vain mennä.
Lähteitä:
Kattilanmäellä ja Mansikkamäellä oli upeita mäkimaisemia ja niitä pitää joskus käydä varta vasten uudelleen katselemassa.
Matkan kuvat:
- Nämä ja muut julkaisemani kuvat löydät Flicristä (linkki alla). Kuvista tunnistettavien retkeläisten ja kotien pihapiirien kuvia en ilman asianomaisten lupaa laita näkyviin. Flickrissä voit katsoa kuvia myös isompana ja siis myös tarkempana.
- Kuvat
