Minulla oli lähes puolen vuoden tauko, jolloin en piirtänyt enkä muutenkaan taiteillut juuri ollenkaan.
Tämän vuoden puolella lämmittelin sitten uudelleen tätä mieluista harrastusta.
Tarkoituksella kokeilin eri tekniikoita testaten, mikä toimii ja tuntuu hyvältä.
Tässä hiukan kokemuksia ja pohdintaa jatkosta.
Nämä piirrokset olen tehnyt kullekin tekniikalle sopivalle A4- paperille.
Tussikynä
Instagrammissa jaetaan varsin paljon ohuilla tussikynillä tehtyjä piirroksia. Sieltä löytyy mm. erittäin mukavasti toteutettuja maisemia, kaupunkinäkymiä ja myös taitavasti tehtyjä eläinkuvia.
Olen aikoinaan, jo melkein 40 vuotta sitten piirtänyt tusseilla enemmänkin ja päätin kokeilla niitä uudelleen.
Tein sen virheen, että yritin liikaa matkia Instassa olevia piiroksia, niiden tekniikkaa ja aiheitakin. Kävi niin, että sorruin ”nyhräämään” enkä osannut tai malttanut pysytellä luonnosmaisessa, ”taiteellisessa” tyylissä. Piirroksiin näkymistä Kuopiosta ja Hollannista tein sitten hirmuisen määrän viivoja saadakseni mm. valaistuserot näkyviin. Kun en malttanut pitää taukoa, sain tussia pitävän käden, niskan ja hartiankin jumiin.
Lintupiirrokset onnistuivat paremmin. Jos siis jatkan tussikynillä piirtämistä, pitää valita työskentelytapaani sopiva aihe.
Puuvärikynät
Minulla on kaksi isoa kokoelmaa Derwentin taiteilija- tason värikyniä. Ne ovat sellaisia, että värejä pystyy päällekkäin piirtäen sekoittamaan. Tämä onkin tarkoitus: piirroksen jotain aluetta ei tehdä valikoimasta löytyvällä yhdellä värillä valmiiksi, vaan sävyt pyritään saamaan aikaiseksi eri väreillä.
Kokeilin näitä kyniä jo aikaisemminkin. Ensimmäiset teokseni toivat mieleen kansakoulun piirtämistunnit.
Vähitellen pääsin jotenkin jyvälle siitä, miten kyniä pitäisi käyttää. En tosin vieläkään tiedä, miten väripinnalle saa tarttumaan yksityiskohtia kuten vaikkapa linnun sulkien ääriviivoja. Tuolla Instassa näkee nimittäin äärettömän tarkkoja, lähes öljymaalauksiin verrattavia värikynillä tehtyjä piirroksia eläimistä. Ilmeisesti on niin, että sellaiset pitää tehdä isompaan kokoon ja jotenkin alle jäävä väri pitää fiksata, jotta seuraavat vedot saa näkyviin.
Yhtenäisemmät värialueet olen saanut joltisenkin hyvin tehtyä, mutta lintupiirrokset eivät ole vielä kunnolla onnistuneet. Niiden väritkään eivät ole ihan luonnollisia ja todenmukaisia.
Pitää jatkaa harjoittelua.
Lyijykynä
Mitäpä sitä turhaan kokeilemaan eri tekniikoita, kun tekee vain sitä, mikä tuntuu omimmalta. Näin voin lyijykynällä piirtämisestä sanoa. Lyijykynäpiirroksistani olen saanut myös eniten mukavaa palautetta. Olen niissä löytänyt oman tyylini – voi jopa sanoa, minulle luontaisen ”käsialan”. On mukava myös huomata, että niitä tehdessäni voin mielestäni edelleen kehittyä. Tavoitteeni on liikkua yhä pelkistetympään suuntaan mm. niin, että pyrin tekemään sävyerot ja varjostukset mahdollisimman paljon vain yhdensuuntaisilla vinoviivoilla ja niin, ettei piirros mene ns. tukkoon.
Lyijykynäpiirroksiin soveltuvista aiheista ei todellakaan ole pulaa.
Grafiittikynä ja -liitu
Muutama vuosi sitten Kuopion kansalaisopiston kurssilla sain ensimmäistä kertaa tietää näistä. Siellä tein muutaman työn niillä ja tekniikka tuntui mukavalta. Sen jälkeen yksi kynä ja paksumpi liitu ovat odottaneet lyijykynien seurana uutta käyttöä.
Sitten muistin tuon miellyttävän kokemuksen ja tein pari piirrosta, kun minulla oli mielestäni sopivat aiheet: Olin valokuvannut Kuopion museon Julius Caesar- näyttelyssä esillä olleita esineitä. Tiesin kokemuksesta, että nimenomaan metallipintojen ja kiiltojen esille tuomiseen nämä sopivat hyvin.
Näillä ilman muuta jatkan, kun sopivia aiheita löytyy.
Pastellikynät
Löysin askastelukaupasta pastellikyniä. Niillä saa aika mukavaa jälkeä, mutta vaaleat sävyt ja viivat eivät meinaa tarttua edellisen kerroksen päälle. Kynien teroittaminen on hankalaa, koska värikärki katkeaa erittäin herkästi – taitaa onnistua vain karkealla hiontapaperilla.
Nestetussi ja terät sekä kuivapastellit
Näillä olen tehnyt aikaisemmin useita isompia teoksia. Varsinkin pastelleilla työskentely on minusta koko ajan kehittynyt. Molemmat sopivat paremmin tehtäväksi isommille papereille ja vaativat myös väljemmät pöytätilat. Pastelliliiduista tulee sen verran pölyä, etten viitsi kotihuoneissa niillä touhuta.
Siksi näillä työskentelen kesäpaikalla, varmaan myös tänä vuonna, kun sinne asetutaan.
