Välineistöä: Pehmeitä ja kovia pastelliliituja ja -kyniä, sopivaa paperia ja mallina oma valokuva. Fiksatiivia kuluu työn edetessä aika paljon, koska eri värejä pitää oikeiden sävyjen saavuttamiseksi laittaa ja hinkata edellisten kerrosten päälle.
Piirtämistä olen harrastanut pitkään ja lyijykynän olen todennut itselleni sopivimmaksi välineeksi.
Väreillä tekemistä olen suorastaan karttanut. Aikaisemmilla kansalaisopiston piirtämiskursseilla valitsin aina värien sijaan lyijykynän työvälineeksi, jos se oli mahdollista.
Nyt minussa tapahtui joku kumma “naksahdus”: En tiedä tapahtuiko se ihan päässäni, mutta olen tämän kevään piirustuskurssin jälkeen innostunut pastelliliiduilla ja -kynillä työskentelyyn.
Varmaan tärkeänä selittävä tekijä on se, että kun työt eivät enää häiritse harrastuksia on enemmän aikaa ja henkisiä resursseja kehittää myös tätä “taiteellisempaa” puolta kuvien tekemisessä. Jatkamiseen rohkaisee myös se, että näköjään tässäkin lajissa pystyy vielä muuttamaan asennettaan ja kehittymään. Pastellitekniikka tuntuu muutenkin mukavalta, tosin vähän suttuiselta tavalta maalata – siitähän tässä tekniikassa on oikeastaan kysymys. Olen tehnyt vasta muutaman työn enkä siksi luonnollisesti kaikkia maalaamisen keinoja vielä hallitse.
Olen huomannut saman asian kuin lyijykynällä piirtämisessä: Jos haluan hyvännäköistä jälkeä, ei passaa hötkyillä, vaan pikkuhiljaa tulee lisätä kerroksia ja niihin sävyjä. Minusta tämä näkyy hyvin, kun vertaat vaikkapa alla olevia sinivuokko- ja lintukuvia: Jälkimmäiset ovat minusta parempia – No! Voihan joku tykätä enemmän siitä, että taulussa on laajempia väripintoja ja vähemmän yksityiskohtia kuten sinivuokkokuvassa on.
Tässä aiheesta muutamia nettilähteitä, joihin pitää vielä tarkemmin tutustua ja etsiä opastusta lisää:
- https://fi.wikipedia.org/wiki/Pastellimaalaus
- http://leipikas.blogspot.fi/2013/01/pastelliliitujen-testausta.html
- http://valonjaljilla.blogspot.fi/2015/09/miten-valitset-pastelliliidut.html
- YouTube: How To Begin Painting With Soft Pastels?
Olen laittanut tähän artikkeliin viime viikkoina tekemiäni töitä.
Ne ja muutkin taiteiluni ovat pysyvämmin nähtävissä taide-sivuni kautta. Sinne laitan uusia tuotoksia sitä mukaa, kun saan niitä julkaisukuntoon.
Muutama ystävä on kysellyt, pitäisinkö joskus ihan oikein näyttelyn. Saas nähdä, onko jo aihetta ottaa tuommoinen askel taiteen tekemisen ja julkaisemisen suuntaan. Teosten saattamisessa näyttelykuntoon on oma työnsä.
Onhan tämäkin nettijakaminen jo eräänlainen näyttely, mutta kyllähän työt olisivat “livenä” parempiakin katsella.
Valikoiden ja kehystettynä kelpuutamme näitä myös kodin seinälle ja hyllyille.
Muillekin harrastelijataiteilijoille lienee tuttua tämä sama pulma: Miten ja minne tuotoksiaan laittaisi?
Täällä netissä voin niitä höylisti jakaa vaikkakin tiedostan, että teoksiani katsomaan haksahtaneilla voi olla ihan eri käsitys niiden laadusta kuin itsellä ja makujakin on monenlaisia.
