Uusia lajeja Suomen luontoon

Artikkeli vaatii päivittämistä, jotta ero tulokaslajien ja vieraslajien välillä olisi selkeämpi

Uutta ja ajankohtaista



Jättipalsami

Artikkelin sisältö:


Johdanto ja käsitteitä

Tässä artikkelissa esitellään eliölajeja, jotka eivät alunperin ole kuuluneet Suomen luontoon.
Jo tässä ensimmäisessä lauseessa joudun paneutumaan määrittelyasioihin: Mitä tarkoitetaan “alkuperäisellä” suomalaisella luonnolla? Se on koko ajan muuttunut, jos lähtökohdaksi otetaan vaikka se aika, kun mannerjäätikkö oli sulanut Suomen alueen päältä. Siitä alkoi ekosysteemien kuten metsien ja soiden kehitys ja muuttuminen ja se jatkuu edelleen. Tässä katsannossa kaikki Suomen alueelle jääkauden jälkeen tulleet lajit ovat tulokaslajeja.
Mikä on sitten vieraslaji? Käsitteitä käytetään usein synonyymeinä, vaikka tarkemmin ottaen niissä on ero: Tulokaslaji on levinnyt Suomen luontoon ihan omin avuin, ihmisen suorasta toiminnasta riippumatta, mutta vieraslaji nimenomaan ihmisen toimesta/syystä. Tässä artikkelissa lajeja ei ole näiden määrittelyjen mukaan ryhmitelty, koska syy uuden lajin ilmaantumiseen ei aina ole niin yksiselitteinen.


Vieras-/tulokaslajeilla on yleisesti ottaen “huono maine”. Ne eivät ikäänkuin kuulu Suomen luontoon eli aiheuttavat suoranaista silminkin nähtävää haittaa –  ovat jopa vaarallisia, häiritsevät lajien välisiä suhteita esim. syrjäyttämällä alkuperäislajin tai muuttavat eliöyhteisöjen rakennetta peruuttamattomasti. Näistä syistä niiden tulo Suomeen pitäisi siis alunperinkin estää ja jos ne jo täällä ovat, niistä pitäisi päästä eroon. Tässäkin artikkelissa painottuu tämä haittapuoli.

On toki lajeja, joista ei suoraan voi sanoa, onko niistä hyötyä vai haittaa. Esimerkiksi, kun suomalainen rapu alkoi kuolla rapuruttoon, tuotiin tilalle täplärapua, johon tauti ei tartu.
Piisami mielletään ihan Suomen luontoon kuuluvaksi lajiksi, jolla on vakiintunut ekolokero, mutta alunperin se tuotiin Suomeen turkiseläimeksi.

GoFinland / Pixabay; Valkoposkihanhia

Mielenkiintoisia “rajatapauksia” ovat Etelä-Suomen kaupunkeihin pesimään asettuneet valkoposkihanhet ja mm. Helsingissä lisääntyneet “citykanit”:
Valkoposkihanhi ei ole alunperin Suomessa vaan arktisella  tundralla pesivä laji. Läpimuuttajana se on Suomessa ollut aina. Ei ole ihan varmaa, onko nykyisin nurmikoilla laiduntava ja ulostava ja siis riesaksikin tullut suuri pesimäkanta syntynyt noista läpimuuttajista vai tarhakarkulaisista.
Kanit aiheuttavat tuhoa kaivelemalla koloja istutuksiiin ja syömällä kasveja. Ne ovat toisaalta hyvä saalistuskohde mm. huuhkajille ja kanahaukoille, jotka ovat tästäkin syystä “kaupungistuneet”. Metsästetään kaneja (jousipyssyllä)  myös Korkeasaaren kissapetojen evääksi.

Lupiini

Kasvien puolelta voi ottaa esimerkiksi lupiinin. Sen haitta on toisaalta kiistaton, kun se valtaa luonnon ketojen kasvien kasvupaikat, mutta toisaalta: onhan se kukkiessaan todella kaunis tien varsien koristus ja maisemassa parempi kuin hoitamattomat pusikot.

Erityisen haitallisista eliöistä on tullut mediassa tavaksi käyttää hyvinkin yliampuvia ilmauksia, jotka eivät vastaa täysin niiden biologiaa. “Hyvä” esimerkki tästä on puutarhojen riesaksi levinnyt “tappajaetana”.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset

Ilmastonmuutos tuo Suomeen uusia lajeja, joista mm. hyönteiset ovat pahoja puiden ja hyötykasvien tuholaisia. Uusimpina mahdollisina nisäkästulokkaina on mainittu jopa sakaali ja pesukarhu.

mtanenbaum / Pixabay; Sakaali: Suomeen tulossa?

Lähdeaineistot

Olen järjestänyt ne niin, että ensin on yleistietoa aiheesta ja sitten erikseen alasvetovalikoissa linkit kasveihin ja eläimiin. Lajin esittelystä käy ilmi, kumpaan kategoriaan se kuuluu: onko se vieras vai tulokas.
Linkkilistoina ovat toistaiseksi vain  kasvit ja eläimet – On Suomeen toki tullut uusia selkärangattomiakin kuten edellä on käynyt ilmi.

Yleistietoa ja selostusta useammasta lajista:


Kasvit ja eläimet

Kaukasian jättiputki erään kaupan takapihalla

Minkki Koloveden kansallispuistossa


Twitteristä:





Share