Suurin toivein asemoin itseni 7.9.2025 ennen iltakahdeksaa sen pellon laitaan, josta aikaisemmin olen usein hyviä kuukuvia ottanut. Kuu nousee sopivasti aika kaukana olevan metsän takaa ja siirtyy pitkän pellon päälle. Pellon poikki kulkeva sähkölinja ja pieni kumpare, jossa on aitta antavat kuviin mukavasti syvyyttä.
Olin jo edellisenä iltana käynyt mallailemassa tilannetta kahdeksan jälkeen, kun täydellinen kuunpimennys olisi parhaimmillaan – Siitä harvinaisesta tapahtumastahan oli nyt kysymys.
Paikalle ajaessani näkyi taivaalla pilviä, mutta näytti siltä, etteivät ainakaan paksummat asettuisi Kuun nousun eteen. Siinä sitten ikihonkien katveessa odottelin Kuun ilmestymistä. TPE- sovelluksen mukaan Kuun nousuaika tuolla paikalla olisi 19:56. Kokemuksesta tiesin, että Kuuta piti odotella tuosta vielä jonkin aikaa, koska tuo aika tarkoittaa nousuaikaa teoreettisesta horisontista. Kun en ollut mäellä ja horisontin edessä on korkeampia alueita ja metsää, Kuu tulee näkyviin 5-10 minuuttia myöhemmin.
Sitten Kuu alkoi nousta sähkölinjan takaa.
Jonkin aikaa aivoni löivät tyhjää: Nythän piti totta kai olla täysikuu ja minä näin kuunsirpin! Minusta tuolla suunnalla taivaalla ei pitänyt olla pilviä!
Pakko oli sitten tyytyä siihen, että Kuu sieltä pilvien lomasta kurkisteli. Pilvipeite oli niin samanvärinen kuin pilvetön horisontti auringonlaskun jälkeen, että se hämäsi.
Miksi tämä ei tapahtunut edellisenä iltana, kun Kuu möllötti hienosti kirkkaalla taivaalla ja kameran säädöt olin sen mukaan etukäteen katsonut!
No eipä mitä: Otin kuitenkin tuosta ”kuunsirpistä” kuvia klo 20:20 saakka, jolloin täydellinen vaihe oli alkamassa. Siinä vaiheessa Kuu alkoi sitten hävitä kokonaan pilvien taakse,
Tein kuvista Lightroomin kautta maltillisesti muokaten alla olevan kuvasarjan. Ensimmäinen toimi oli lisätä alkuperäisten kuvien valoisuutta: Olin säätänyt kameran valotusalueeksi Kuun ja sen niin alivalottuneeksi, ettei Kuu ns. palaisi puhki.
Kyllä sekin osa Kuusta, joka näkyi oli jo noissa kuvissa selvästi punainen. Tästä vertailukuvasta näet, minkälaisia loppusäätöjä kropattuihin kuviin tein. Ei se ihan noin punainen luonnossa ollut.
Vertaamalla näitä kuvia yllä olevaan maisemakuvaan, näet kuinka paljon olen kuvia kropannut.
Kuvat vaihtuvat automaattisesti.
Harmitusta aika paljon liennyttää se, että sain 21.1.2019 varsin hyviä kuvia täydellisestä kuunpimennyksestä. Silloin oli Kuopion Kallansilloilla kova pakkanen ja kuvaussession lopulla jäätyi sekä mies että kamera:
Nyt oli erittäin lämmin syyskuun ilta ja itikoitakin oli. Täydellistä kuunpimennystä olen nyt kuvannut kolme kertaa ja epätäydellistä kerran. Heinäkuun 2018 artikkeli on tältä samalta paikalta, mutta kunnon kuvia en silloin saanut.
