Marjaretkellä löytyi kalliolta kivi, joka oli siististi haljennut kahtia. Alempana oli toinen kivi, joka makasi sileä puoli alaspäin: aivan ilmeisesti se oli tuon haljenneen kiven toinen puolisko.
Kuvasin kivet ja paikan hienoja maisemia 1.8.2017.
Jääkauteen ajatus jo tuolloin kulki:
Kivet olivat mannerjäätikön kuluttamalla kalliolla ja jäätikkö oli kiviä tuohonkin siirrellyt.
Pohdiskelua aiheutti tuo merkillinen kiven suora halkeaminen ja etenkin se, miten kiven toinen puolisko oli päätynyt alemmaksi kalliolla. Pohdiskelin teoriaa, että sen alle kertynyt vesi on aika ajoin jäätynyt ja kivi on liukunut sitten jään päällä vuosien saatossa yhä alemmaksi.
Palasin aiheeseen, kun muistin nuo vuoden 2017 kuvat ja lähetin ne entuudestaan tutulle geologille Olli Äikkäälle tarkoituksena saada asiantuntevaa tietoa kivien rakenteesta, halkeamisen syystä sekä siitä, miten ja milloin kivi on tuohon ilmaantunut ja miten sen toinen puolisko on kulkeutunut tuohon alemmas.
12.8.2025 kävelin paikalle uudelleen ja otin lisää kuvia, paikansin kivet kartalle ja tein mittauksia. Lähetin näitä uusia kuvia ja nämä uudet tiedot Ollille.
Tässä artikkelissa olevat tarkemmat päätelmät ovat siis peräisin häneltä ja perustuvat kuvien analysointiin ja tietoihin alueen kallio- ja maaperästä.
- Pohdin pitkään, että paljastanko tämän paikan näin julkisesti. Geologisten selostusten kannalta se on kuitenkin välttämätöntä. Jos joku tuolla päin autolla liikkuu, on syytä huomioida, että Silmälampien kohdalla oleva mäki on erittäin jyrkkä ja röykyttää autoa ylös noustessa pahasti.
Aikoinaan minulla oli geokätkö tuon mäen pohjoispuolella olevalla kalliolla, mutta otin sen pois juurikin paikan hankalan saavutettavuuden takia. - Ylemmän kiven koko: lev 110 x kork 90 x syvyys 46 cm
- Alempana olevan puolisko koko: 110 x 90 x 65 cm
- Kivien muodot näyttävät halkeamiskohdalta täsmäävän
- Ylempi kiven paikka on gps:n näytön mukaan 133 metriä merenpinnasta
- Alempi puolisko on siitä 7 metrin päässä ja arviolta n. 1,5 metriä alempana suunnassa SSW
- Juuri tällä kalliolla ei ole muita kiviä. Sen reunoilla ja muilla viettävillä kallioilla on yksittäisiä lohkareita sekä ylempänä kallion päällä kiviä enemmän ja osa usean kiven ryhminä.
Kartta Paikkatietoikkunassa
Karttanäkymä julkaistusta kartastani ”Siirtolohkareet”
Tämmöinen sileä kallio on voinut syntyä monen tekijän toimesta: mannerjään hionta, joen virtaus, jäätikön sulamisen aikaiset tai jälkeiset vesistön rantavoimat ovat olleet asialla.
Merkillistä on, ettei kalliolla ole irtainta maa-ainesta ollenkaan muutamia pultereita lukuun ottamatta.
- pulteri: lohkare, murikka, irtokivi; ei pieni, mutta ei valtava paasikaan
Maaperäkartasta näkyy Silmälampien kohdalla pienoinen harjujakso. Voi siis olla niin, että Haponniemen lounaisreunaa pitkin on virrannut jäätikköjoki ja vesi on huuhtonut kalliolta irtaimen aineksen pois.
Kivenpuoliskojen pyöristyneet kulma viittaavat siihen, se on ollut mukana jäätikön tai jäätikköjoen kuljetuksessa.
Jäätikön sulamisen jälkeen subakvaattisen alueen reuna on kartan mukaan ollut hyvin lähellä, todennäköisesti vesi on huilannut Haponniemen molemmin puolin.
Oletettavaa on, että pulterin on tuohon tuonut mannerjäätikkö tai mannerjäätiköstä irronnut jäävuori. Pulteri on voinut olla kyydissä kokonaisena tai jo kahtena kappaleena, valmiiksi toisistaan erillään tai se on voinut pudota sulavasta jäävuoresta kalliopohjaan ja haljennut silloin.
Pulterissa – ehkä jo kalliossa – on ollut rako, jota pitkin tuo sitten on haljennut.
Kivessä ei näy merkkejä työstöstä, halkeaminen tuskin on ihmisen tekosia.
Teoria, että jäätyminen ja liukuminen olisi kuljettanut alemman puoliskon tähän on kyllä mahdollista, mutta miksi se olisi pysähtynyt tuohon, kesken matkaa? Tasaista alamäkeä näyttää riittävän, ja aikaa on ollut käytettävissä noin 10000 vuotta.
Kivilaji ei näytä rapautuneen syvälle, kummassakaan palassa ei pinnoilla tai reunoilla näy rapautumiskuorta, vain värin muutosta. Sen sijaan ylemmän murikan tasainen pinta (rakopinta) on rapautunut muutaman millin paksuudelta, minkä näkee harmaan laikun reunoilta. Joku tai jokin on siitä kohdasta kopsauttanut kuoren pois.
Jäkälälaikkujen välistä näkyy kallion pintaa sen verran, että kivilaji on keskirakeinen syväkivi. GTK:n verkkopalvelun kallioperäkartalla Haponniemi on Haukiveden intrusiiviseurueeseen luokiteltua tonaliittia (1910-1880 Ma). Aineiston kenttähavainnot ovat Outokummun Malminetsinnän aikaisia, niissä on kenttänimenä trondhjemiitti, joissakin granodioriitti.
Tuore kivi ylemmän puoliskon laikussa on harmaata, pienirakeista syväkiveä, todennäköisimmin tonaliittia. Maasälvän ja kvartsin lisäksi siinä on tummina mineraaleina biotiittia ja luultavasti myös sarvivälkettä. Tasaisesta pinnasta ruosteen alta pilkottaa sama, hyvin homogeeninen kivi. Periaatteessa se voisi olla Haukiveden seurueen kiviä.
Lohkareen läpäisee pari cm paksu graniittinen (kalimaasälpä + kvartsi) juoni, jossa mineraalien raekoko on suurempi, keskirakeisesta melkein karkearakeiseen. Halkeamispinta ja juoni ovat lähes kohtisuorassa toisiaan vastaan.
Tasainen halkeamispinta on rakopinta kivessä. Rako – tai sarja rinnakkaisia hiusrakoja – on ollut jo kalliossa, josta lohkare on revitty irti. Kallion raoissa on kulkenut veteen liuennutta mahdollisesti sulfidista rautaa, jota on kiinnittynyt kiven tummiin mineraaleihin. Lohkareen pinnan ruostuminen lienee kestänyt kauan. Kun pulteri on haljennut ja halkeamispinta joutunut ilman kanssa tekemisiin, on hapettuminen levittänyt ruostetta pinnalla. Ruostetta on vähemmän graniittijuonen vieressä kallion pinnan puolella. Syytä voi vain arvailla: olisiko poikittainen graniittijuoni vaikuttanut liuosten kulkuun jo kallion raossa?
Musta mönjä on lisääntynyt pinnalla vuodesta 2017. Mitä se mahtaa olla: nokea, hometta, jäkälää? Verkko- ja uveavannoilla näkee keväisin tuollaista, kun laskeuman mukana tullut noki virtaa jäällä
Vaihtokuvissa voi vertailla kahdeksan vuoden aikana tapahtuneita muutoksia
Valaistusolosuhteet ovat selvästi erilaiset ja kamerakin on vaihtunut.
Tänä kesänä on ollut selvästi kuivempaa, mikä näkyy kasvillisuudessa.
Alemman puoliskon pintaan ja sen vasemmalle puolelle kalliolle on ilmaantunut lisää jäkälää.
Sen yläpuolella vasemmalla kasvanut mänty on hävinnyt.
Alemman kiven kupeessa näkyy tumma, kasviton laikku, jossa ilmeisesti näkyy mikroilmaston vaikutusta: se on jokseenkin etelän puolella, ja kiven pysty pinta lämpenee ja heijastaa auringon lämpöä juurelleen. Jotain jäkälää siinä voi olla.
