Jättipalsami


Viime aikoina on mediassa keskusteltu siitä, mikä oikeasti on “vieraslaji” ja mikä “tulokaslaji” ja miten niihin pitäisi suhtautua.
Aihe kytkeytyy myös ilmastonmuutokseen.

Uutta ja ajankohtaista

Johdanto ja käsitteitä

Tässä artikkelissa esitellään eliölajeja, jotka eivät alun perin ole kuuluneet Suomen luontoon.
Jo tässä ensimmäisessä lauseessa joudun paneutumaan määrittelyihin: Mitä tarkoitetaan “alkuperäisellä” suomalaisella luonnolla? Se on koko ajan muuttunut, jos lähtökohdaksi otetaan vaikka se aika, kun mannerjäätikkö oli sulanut Suomen alueen päältä. Siitä alkoi ekosysteemien kuten metsien ja soiden kehitys ja muuttuminen ja se jatkuu edelleen. Tässä katsannossa kaikki Suomen alueelle jääkauden jälkeen tulleet lajit ovat tulokaslajeja.

Mikä on sitten vieraslaji? Käsitteitä käytetään usein synonyymeinä, vaikka tarkemmin ottaen niissä on ero: Tulokaslaji on levinnyt Suomen luontoon ihan omin avuin, ihmisen suorasta toiminnasta riippumatta, mutta vieraslaji nimenomaan jollain tavoin ihmisen toimesta. Tässä artikkelissa lajeja ei ole näiden määrittelyjen mukaan ryhmitelty, koska syy uuden lajin ilmaantumiseen ei aina ole niin yksiselitteinen.

Vieras-/tulokaslajeilla on yleisesti ottaen “huono maine”. Ne eivät ikään kuin kuulu Suomen luontoon eli aiheuttavat suoranaista silminkin nähtävää haittaa: Ne ovat jopa vaarallisia, häiritsevät lajien välisiä suhteita esim. syrjäyttämällä alkuperäislajin tai muuttavat eliöyhteisöjen rakennetta peruuttamattomasti. Näistä syistä niiden tulo Suomeen pitäisi siis estää ja jos ne jo täällä ovat, niistä pitäisi päästä eroon.

On toki lajeja, joista ei suoraan voi sanoa, onko niistä hyötyä vai haittaa. Esimerkiksi, kun suomalainen rapu alkoi kuolla rapuruttoon, tuotiin tilalle täplärapua, johon tauti ei tartu.
Piisami mielletään ihan Suomen luontoon kuuluvaksi lajiksi, jolla on vakiintunut ekolokero, mutta alun perin se tuotiin Suomeen turkiseläimeksi.

Mielenkiintoisia “rajatapauksia” ovat Etelä-Suomen kaupunkeihin pesimään asettuneet valkoposkihanhet ja mm. Helsingissä lisääntyneet “citykanit”.
Valkoposkihanhi on arktisella tundralla, ei siis alun perin Suomen alueella pesivä laji. Läpimuuttajana se on Suomessa ollut aina. Ei ole ihan varmaa, onko nykyisin nurmikoilla laiduntava ja ulostava ja siis riesaksikin koettu suuri pesimäkanta syntynyt noista läpimuuttajista vai tarhakarkulaisista
Alla varsin vanha video niistä:.


Kanit aiheuttavat tuhoa kaivelemalla koloja istutuksiiin ja syömällä kasveja. Ne ovat toisaalta hyvä saalistuskohde mm. huuhkajille ja kanahaukoille, jotka ovat tästäkin syystä “kaupungistuneet”. Metsästetään kaneja (jousipyssyllä) myös Korkeasaaren kissapetojen evääksi.

Erityisen haitallisista eliöistä on tullut mediassa tavaksi käyttää hyvinkin yliampuvia ilmauksia, jotka eivät vastaa täysin niiden biologiaa. “Hyvä” esimerkki tästä on puutarhojen riesaksi levinnyt “tappajaetana”.

Kasvien puolelta voi ottaa esimerkiksi lupiinin. Sen haitta on toisaalta kiistaton, kun se valtaa teiden varret ja samalla luonnon ketokasvien kasvupaikat, mutta toisaalta: onhan se kukkiessaan todella kaunis tien varsien koristus ja maisemassa parempi kuin hoitamattomat pusikot.

Kuvia

Kaukasian jättiputki; Etelä-Savo 19.7.2015; Kuvauspaikalta nyttemmin hävitetty
Jättipalsamia; Etelä-Savo 9.8.2022
Lupiini; EteläSavo 8.6.2013
Harmaahaikara ja minkki; Siilinjärvi; Raasio 10.8.2022; Kuva käytetty kuvaajan luvalla

Ilmastonmuutoksen vaikutukset

Ilmastonmuutos tuo Suomeen uusia lajeja, joista mm. hyönteiset ovat pahoja puiden ja hyötykasvien tuholaisia. Uusimpina mahdollisina nisäkästulokkaina on mainittu sakaali (havaittu jo) ja pesukarhu.

mtanenbaum / Pixabay; Sakaali: Suomeen tulossa?

Lähdeaineistot

Olen järjestänyt ne niin, että ensin on yleistietoa aiheesta ja sitten erikseen alasvetovalikoissa linkit kasveihin ja eläimiin. Lajin esittelystä käy ilmi, kumpaan kategoriaan se kuuluu: onko se vieras vai tulokas.


Twitteristä:









[Artikkelin alkuun]

Share
error: Content is protected !!