Johdannoksi
On erittäin mielenkiintoista lukea kirjoja, joissa on todellisuudessa eläneitä ihmisiä, oikeita paikkoja ja todennettavia tapahtumia. Tarkoitan siis juonellisia kaunokirjallisia romaaneja, en elämäkertoja tai tietokirjoja.
Jos etsii eri lähteistä tietoa kirjan henkilöistä, tapahtumista ja niiden paikoista, pääsee itse asiassa mukaan siihen perusteelliseen työhön, mitä kirjailija on kirjaa kootessaan itse tehnyt.
Erityisen viehättynyt olen Olli Jalosen kolmesta kirjasta, koska niissä on paljon maantiedettä sekä muutakin tieteellistä ja historiallista sisältöä.
Kaikissa kolmessa kirjassa eli vuonna 2008 julkaistussa “14 solmua Greenwichiin”, 2018 julkaistussa ja Finlandia- palkinnon voittaneessa “Taivaanpallossa” ja tämän artikkelin aiheena olevassa kirjassa “Merenpeitto” (2019) keskeinen henkilö on kuuluisa englantilainen tiedemies Edmond Halley (Etunimestä käytössä myös muoto “Edmund”)
Kirjassa “14 solmua Greenwichiin” hän ei ole elävä kirjan henkilö, koska teos kertoo kilpailusta, joka järjestettiin Edmund Halleyn 350- juhlavuoden kunniaksi.
“Merenpeitossa” päähenkilö ja minämuotoinen kertoja on nuori poika Angus. Saint Helenan saarella ollessaan Halley oli huomannut Anguksen nohevaksi havaintojen tekijäksi ja oli pestannut hänet apulaisekseen. Itse Halley ilmaantuu kirjan tapahtumiin vasta Lontoossa, jonne Angus erinäisten vaiheiden kautta pääsee – En nyt tässä halua enemmän paljastaa kirjojen juonta.
Tämä artikkelini on siis kirjasta “Merenpeitto”, jossa Angus kasvaa pojasta nuoreksi mieheksi edelleen Halleyn apulaisena. Näin tulevat käsitellyksi Halleyn erilaiset tieteelliset projektit, kokeet, havainnot, urakehitys ja lopuksi hänen tutkimusmatkansa Atlantilla.
Minulla on nyt täällä artikkeli kaikista noista Jalosen kirjoista. Ne saat auki tästä: “Olli Jalonen”:
Artikkeleista selviää, mitä niissä on ja miten ne on tehty, mutta muistelen edelleen lämmöllä tätä: Kun olin tehnyt artikkelin “14 solmua Greenwichiin”, minulle tuli mieleen, pitäisikö kirjailijalta kysyä hyväksyntää sille, että olin tehnyt kirjasta Google Earthiin kilpailureitin lyhyine selostuksineen siitä, mitä eri paikoissa tapahtui. Niinpä otin yhteyttä Olli Jaloseen. Hän suhtautui artikkeliini hyvin positiivisesti. Samalla hän kertoi, miten hän oli itsekin käyttänyt Google Earthia ja Google Mapsia sekä myös geokätköjen selosteita eri paikoista. Ei hän tietenkään itse ollut käynyt kuin muutamissa kirjan paikoista.
Kirjassa “Merenpeitto” esiintyviä henkilöitä, tapahtumia ja paikkoja sekä muitakin tietoja
Asiat ovat tässä kirjassa olevassa järjestyksessä, mutta ilman tarkempaa selostusta kirjan tapahtumista.
Edmond Halley 1656-1742
Nykyään Halley muistetaan parhaiten Halleyn komeetasta, jonka uudelleen esiintymisen hän ennusti oikein. Hän oli myös geofyysikko, matemaatikko, meteorologi ja fyysikko.
Islington
Halley asui 1680- luvulla Islingtonissa, “Leijonanpihan” talossa.
Lähellä virtaavalla Thames-joella on tärkeä rooli Anguksen elämänvaiheissa.
Angus vierailee pastori Burchin luona
Burch oli pappina oli Tendernenin kirkossa ja hän eleli Wealdin metsässä.
Athanasius Kircher 1602-1680
Kirjassa mainitaan tämä monipuolisesti oppinut saksalainen jesuiitta, jonka kirjoituksia pastori Burch oli tutkinut.
Erityishuomion kirjassa saavat hänen havaintonsa tulivuorista. Hän kävi Vesuviuksen kraatterissa ja kirjoituksissaan kertoo muistakin tulivuorista eri puolilla maapalloa. Kirjoituksissaan hän pitää Amerikan Tyynenmeren rannikkoa “Tulivuorten kuningaskuntana”. Kun otetaan mukaan Aasian ja Oseanian puoleiset tulivuoret, päästäänkin nykyisinkin käytössä olevaan käsitteeseen “Tyynenmeren tulirengas”.
“Barmiassa” (tarkoitti Lappia) oli hänen käsitystensä mukaan myös vulkaanista toimintaa: Siellä kuumat huurut sulattavat lumen, jolloin ikitalven aikana voi purjehtia rannoilla.
- Athanasius Kircher; Wikipedia
- Teokset:
John Wallis 1616-1703
Halleyn innostamana Angus pohdiskeli myös matematiikkaa kuten sitä, mitä tarkoittaa ääretön. Sen merkinnän John Wallis otti ensimmäisenä käyttöön.
- John Wallis; Wikipedia
- Matehematical Association of America; Mathematical Treasures – Wallis’s Treatise of Algebra
- Katso myös: Matematiikan historiassa 14. kesäkuuta
Isaac Newton 1642-1726
Newton, tuo fysiikan suurmies oli Halleyn aikalainen. Hänen laatimiinsa painovoima- ja liikelakeihin Halley perusti laskelmansa planeettojen, Kuun ja komeettojen liikkeistä.
- Wikipedia; Isaac Newton
- Ursa; Isaac Newton
- Tekniikan maailma; Isaac Newton oli yksi kaikkien aikojen tärkeimmistä tiedemiehistä..
Vilhelm III Oranialainen 1650-1702 ja Maria II 1662-1694
Englannin poliittisuskonnolliset olot olivat kirjan tapahtumien aikaan varsin mutkikkaat.
Oranian ruhtinas Vilhelm meni naimisiin tulevan kuninkaan Jaakko II:n tyttären Marian kanssa vuonna 1677.
Valtaan vuonna 1685 nousseen Jaakon toimet eivät miellyttäneet parlamenttia, joka pyysi Vilhelmin apuun.
Hän nousi sotajoukkoineen maihin vuonna 1688 ja Jaakko II syrjäytettiin.
Parlamentti olisi halunnut pitää kiinni perimysjärjestyksestä, jonka mukaan hallitsija olisi Maria.
Kompromissina Vilhelm ja Maria hallitsivat yhdessä Marian kuolemaan saakka eli vuoteen 1694.
Royal Society
Vuonna 1660 perustettu tiedekatemia oli aikansa arvostetuin tieteellinen järjestö. Sen jäseneksi pääseminen oli Halleyn suuri tavoite. Hän piti siellä esitelmiä ja kirjoitti artikkeleja “The Philosophical Transactions” – aikakausilehteen. Vuonna 1686 hänet nimitettin järjestön “kirjuri (clerk)”- jäseneksi. Joissain lähteissä todetaan, että Halley oli “Fellow of Society”.
- Royal Society; Wikipedia
- Lens on Leeuwenhoek: The Royal Society elected Edmond Halley as clerk
- Halleyn artikkeleja “The Philosophical Transactions”- lehdessä
Kirjassa mainittuja Halleyn mielenkiinnon ja tutkimuksen kohteita
- Hän tutki ja pohti, mitä vedelle tapahtuu, kun se jäätyy – Mikä on jään rakenne ja miksi se kelluu veden pinnalla
- Halley tutki ja mittasi veden haihtumista ja laski, kuinka paljon vettä haihtuu päivässä Välimerestä. Siitä hän pääteli, kuinka paljon vettä Välimereen laskevat joet siihen tuovat. Hän vertasi tätä Thamesissa virtaavaan vesimäärään.
- Hän laski Kuolleenmeren ja Kaspianmeren suolapitoisuuden perusteella niden ikää: Kuinka kauan on sellaisen suolamäärän kertyminen kestänyt.
- Hän teki kokeita elohopealla ja perehtyi Moulinin tekemiin kokeisiin koirilla: Niiden suoniin ruiskutetttiin elohopeaa ja tutkittiin sen kertymistä elimistöön ja vaikutuksia.
- Astronomian tutkimuksesta mainittakoon:
- Halley opetti Angusta niin, että hän pystyi erottamaan Venuksen myös auringonnousun jälkeen, siis valoisalta taivaalta (kts alla)
- Halley jätti ikään kuin perinnöksi Angukselle tärkeän vuoden 1759: Silloin hänen piti taivaalta tarkata Halleyn löytämää komeettaa, kun se seuraavan kerran tulee näkyviin.
Sukelluskello
Halley tutki, miten ihminen pystyisi olemaan pitemmän aikaa pinnan alla. Tavoitteena oli myös päästä nostamaan uponneiden laivojen lasteja.
Hän suunnitteli sukelluskellon ja rakensi avustajineen siitä useampia versioita. Hankalin ongelma oli saada kellossa oleville henkilöille tarpeeksi ilmaa hengitettäväksi.
Paineen vaihtelujen seuraukset sai Angus ensimmäisissä laitteella tehdyissä sukelluksissa konkreettisesti kokea.
- YLE; Tiede; 1700-luvun Slush-tapahtumassa pöhistiin sukelluskellosta ja höyrykoneesta
- Diving bell; Wikipedia
- Old Book Illustrations: Halley’s Diving Bell
- Medium.com; Lessons from History: The Undersea World of Edmond Halley
Näillä rannoilla sukelluskelloa kokeiltiin:
Chesterin rahapajassa
Vuonna 1696 Halley sai viran Chesterin rahapajan johtajana. Tehtävänä oli lyödä uudet hopeakolikot.
Niissä tuli olla yksin Wilhelm III:n kasvokuva. Entiset kolikot, joissa oli myös Maria eivät enää käyneet, koska hän oli jo kuollut. Alkuun tuli ongelmia kun huomattiin Wilhelmin katsovan ensimmäisessä kolikkoerässä väärän suuntaan. Oli nimittäin semmoinen sääntö, että kolikoissa uusi hallitsija katsoi toiseen suuntaan kuin edeltäjänsä – Tässä olikin sitten tulkinnnan varaa, koska Wilhelm ja Maria hallitisivat tuolloin yhdessä.
Venäjän tsaari Pietari Sayes Courtin kartanossa
Vuonna 1698 tsaari Pietari (myöhemmin lisänimellä Suuri) oleskeli Sayes Courtin kartanossa kolme kuukautta. Hän tapasi siellä Halleyn ja oli erittäin kiinnostunut tämän kokeista ja tutkimushankkeista kuten esim. kartoituksesta ja paikanmäärityksistä.
Kirjassa ei mainita, että Pietari matkusteli Euroopassa vuosina 1697–1699 salanimellä Pjotr Mihailov. Matkat liittyivät hänen pyrkimyksiinsä saada tietoa mm. laivanrakennuksesta. Tästäkin syystä hän oli erityisen kiinnostunut kuulemaan Halleyn tulevasta tutkimusmatkasta Atlantille. Tätä varten rakennettu laiva Paramore oli tuolloin matkaan varustamista vaille valmis.
Angus teki kolmiulotteisen kartan
Näiltä Thamesin rannoilta (sen pohjan muodot mukaan lukien) hän sitä teki.
Paramoren merimatka kirjassa kerrottuna 16.9.1699 -16.2.1700
Halleyllä oli tällä tutkimusmatkallaan useita tavoitteita:
Hän halusi selvittää kompassin erantoa ja tehdä siitä kartan.
Leveyspiirin määrittäminen oli tuohon aikaan jo hallussa, mutta pituuspiirin määritykseen ei vielä tarkkoja keinoja ollut.
Matkalla hän voisi tehdä havaintoja tuulista ja merivirroista.
Tuohon aikaan oli jonkinlainen olettamus, että kaukana etelässä oli vielä tuntematon manner: Halley halusi nähdä sen.
Tässä on matkareitti, joka on tehty kirjaan laitettujen Halleyn lokimerkintöjen avulla. Niistä ei käy ilmi, kuinka etelässä käytiin ja myös päivämääriä 18.1.1700 eteenpäin puuttuu.
Halleyn päiväkirjat on julkaistu netissä:
Sijainnin määrittämisestä
Leveyspiirin määritys merellä tehtiin tuohon aikaan sekstantilla. Halley käytti hyväkseen myös Kuun vaiheita.
Pituuspiirin määrittämisen menetelmät olivat vielä kehitteillä. Tuohon aikaan oli jo käytössä sovittu nollapituuspiiri, joka oli kartoissa Ferro (nyk. El Hierro), Kanariansaarten läntisin saari. Sen ohi tämä matka kulki ja siitä Halley sai kiintopisteen arvioida muita pituuspiirejä. Hän mittasi kuljettuja matkoja ja niihin kulunutta aikaa. Tarkemmin ei kirjassa selviä, miten hän tarkemmin toimi ja mitä laskutoimituksia hän teki.
Erannot
Halley merkitsi muistiin, lokiin eri paikkojen kompassisuuntien erannot suhteessa kartan pohjoissuuntaan.
Maapallon magneettikentästä oli silloin siis jo tietoa.
Hänen tavoitteena oli saada aikaiseksi yleiseen käyttön kartta, johon ne on merkitty.
Venuksen näkyminen Kap Verdessä
Halley opetti Angukselle, mistä Venus- planeetta löytyy jopa auringonousun jälkeen.
Tarkkasilmäisenä Angus näki sen.
Tuulet
Lokiin Halley merkitsi tuulten suuntia ja voimakkuuksia. Niitä voi tässä verrata alla olevaan “time lapse”- videoon, jossa näkyvät vuoden 2017 vallitsevat tuulet.
Halley oli laatinut maapallon tuulikartan vuonna 1686. Se on artikkelikuvana. Sitäkin voi verrata tähän.
- Lokin mukaan tuuli 29.10. pohjoisesta ja 2.11. itäkoillisesta – Laiva oli Kanariansaarten seudulla ja siellä tosiaan tuohon aikaan vuotta vallitsevat N-NNE- suunnasta puhaltavat pasaatituulet
- 3.11. on maininta pienestä “tordadosta” – Syksyisin Afrikan länsirannikolla, Keski-Atantin leveyspiireillä, jossa laiva tuolloin oli kehittyy pyörremyrskyjen alkuja. Sieltä ne kulkevat kohti Karibianmerta ja voimistuvat hurrikaaneiksi.
- 14.-15.1.1700 Laiva joutui myrskyyn ja ukkonenkin oli voimakasta. Tuulen suunta pyörähti vuorokaudessa kompassin ympäri – Laiva oli tulossa maapalloa kiertävään länsituulten vyöhykkeeseen. Sen pohjoislaidalla, mitä laiva lähestyi Etelä-Amerikan rannikon itäpuolella esintyy voimakkaita matalapaineita ja niitä kiertäviä pyörteisiä tuulia.
- 18.1.1700 – Laiva oli voimakkaissa NW-W tuulissa – Siis länsituulten vyöhykkeessä.
Merivirrat
- 9.12.1699 Merivirta kuljettaa laivan Cape Frion ohi- Ollaan Brasilian rannikolla ja siinä kulkee Brasilian virta
- Matkalla kohti Afrikan eteläkärkeä mainitaan merivirroista – Alueella vaikuttavat länsituulten virrat (Antarctic Circumpolar)
“Terra Australis Incognita”
Halleyn retkikunta ei nähnyt Etelämantereen rantaa, mutta oltiin jo niin lähellä, että jäävuoria oli – Niitä tosin ensin luultiin jään peittämiksi saariksi.
Mantereen olemassaolosta oli jotain tietoa Halleyn aikaan, mutta ensimmäinen havainto siitä on vasta tammikuulta 1820.
Eläimiä
- Kanariansaarten Palman luona laivaan laskeutui turturikyyhkyjä
- Kap Verdeltä mainitaan karetti– ja liemikilpikonnat
- Matkalla Afrikan puolelta kohti Etelä-Amerikkaa nähtiin fregattilintuja
- 9.12.1699 Brasilian rannikon läheisyydestä olivat merkkinä kukkien tuoksut ja pehoset
- Matkalla kohti eteläisiä meriä, laivaa seurasi albatrosseja
- Pingviinejä nähtiin
- Edelleenkin Etelä-Atlantilla:
- “Sukeltavia lintuja, joilla joutsenkaulat”
- “Eläimiä, joilla valtavat kilpikonnamalliset päät, uivat kuin kalat, pyrstö/häntä kaarella, haikalan näköisiä (mutta eivät niitä) > hylkeitä”?
- “Valtava parvi harmaita, mustavalkeita lintuja, ääni sirinää ja vingahduksia…”
Saint Helena
Kirjan tarina loppuu Saint Helenan saarelle. Geologialtaan saari on sammunut tulivuori.
Kerrotaan, että saaren löysivät ilmeisesti portugalilaiset merenkulkijat vuonna 1502.
Saari näkyi vuonna Amsterdamissa 1519 julkastussa kartassa “Atlas Universal”.
