Mieluisat harrastukset olivat tärkeitä jo töissä ollessa, vaikka niihin ei silloin ollut aikaa eikä voimiakaan kunnolla panostaa. Eläkkeelle siirryttäessä oli mukava elvyttää entisiä mieluisia puuhia tai aloittaa aivan uusia.
Johonkin saakka omat tiedot ja taidot riittävät, mutta jossain vaiheessa myös harrasteissa tavoitteet nousevat. Kansalaisopiston kursseilla saa hyvää opastusta.
Mielenkiinnolla olen seurannut seuraavaa:
Kodissamme on kaappi, joka on vähitellen täyttynyt erilaisista kankaista ja monenlaisista ja monenvärisistä kangaspaloista. Aika ajoin niitä ilmaantuu pöydille ja lattialle. Niiden päällä niistä sommitellaan erilaisia kuvioita. Neulat ja langat suhkivat sekä ompelukone surisee. Pinterestin kuvia selataan tabletilla ja netistä etsitään uusia ideoita ja ohjeita.
Kyseessä on vaimoni käsityöharrastus, jonka hienoista tuotoksista on tässä kaksi kuvaa. Hän on ollut Kuopion kansalaisopiston “Tilkkutyöstä väriä elämään”- kurssilla ja siellä sekä oman innostuksen kautta taidot ovat kehittyneet todella paljon.
Minä olen syventänyt kameran käytön ja kuvankäsittelyn taitojani kansalaisopiston “Digitaalinen valokuvaus ja kuvankäsittely”- kurssilla.
Näissä kuvissa nämä harrastuksemme mukavasti yhdistyvät. Kurssini yhtenä tehtävänä oli “tuotekuvaus” studiossa. Niinpä päätin kuvata nämä vaimon taidonnäytteet ja käsittelin niistä nämä valokuvat.
Tähän toiseen kuvaan liittyy muistoja jo edesmenneistä vanhemmistamme. En minä niitä tietenkään hoksannut enkä muistanut, mutta vaimoni valisti minua.
Neulatyyny on myrna- kaluston kahvikupissa. Kyseinen astiasto on lahja appivanhemmiltani meille, kun saimme esikoistyttäremme. Kuppi oli jossain vaiheessa mennyt rikki ja vaimo korjasi sen ja näin se nyt on uusiokäytössä. Neulatyynyn päällä on koru, joka oli minun äidilläni.
