Tässä artikkelissa on tietoja jääkaudesta, sen aikana syntyneistä pinnanmuodoista ja jääkauden jälkeisistä tapahtumista kuten Kallaveden vaiheista. Mukana on myös selostus Valkeisen muinaissuosta.
Otsikko on sikäli harhaanjohtava, että tarkastelun kohteena ei ole koko Kuopio vaan ainoastaan keskeinen kaupunkialue, lähinnä Kuopionniemi ja sen lähialueet länteen ja etelään. Käsittelyn ulkopuolelle jäävät mm. Riistaveden seudun laajat harjualueet.


Lähteet ja materiaali


Aikakatsaus – Tarkempaa tietoa lähteissä

Maapallon ilmastohistoriassa on ollut pitkien aikojen kuluessa suuriakin vaihteluja. Välillä on ollut kylmiä jääkausiaikoja, joiden sisällä on ollut useita jääkausia. Kvartäärikauden (2,6 milj.vuotta sitten > nykyhetki) aikana Skandien vuoristossa syntyi mannerjäätikköä, joka sitten levittäytyi sieltä Fennoskandiaan ja kylmimpinä kausina laajemmaltikin.
Kuopionkin alueella on aikojen saatossa ollut useampia jäätiköitä, mutta tässä keskitytään viimeisimpään jääkausiaikaan ja siinä sen viimeisimpään eli Veiksel- jääkauteen.

Vaikka Veiksel- jääkautena tunnettu kylmä ja vaihteleva ilmastokausi alkoi jo 115 00 v sitten ja päättyi n. 11 500 v. sitten, niin pääosan tuosta ajanjaksosta Etelä- ja Itä-Suomi olivat kuitenkin jäättömiä.
Veiksel- jäätiköt peittivät Kuopion seudun ensi kerran vasta n. 75 000 – 60 000 v sitten. Tuota etenemistä seurasi jälleen jäätön vaihe.
Veikselin toinen ja laaja-alaisin jäätiköityminen saavutti maksimilevinneisyytensä etelän suunnassa (Keski-Euroopassa) noin 20 000 v sitten. Idässä jäätikön arvioidaan olleen laajimmillaan noin 18 000 v sitten. Tuolloin paikoin jopa kilometrien paksuinen jäätikkö levittäytyi Suomen itäpuolelle, Baltiaan ja Pohjois-Saksaan saakka. Pohjois-Amerikassa oli menossa vastaavanlainen jäätiköityminen.

Veikselin jäättöminä kausina ilmasto oli Suomessa kylmä ja kuiva. Kasvillisuus oli pääosin puutonta tundraa tai aroa. Matala heinä- ja ruohokasvillisuus kukoistivat. Tyypillisiä jääkautisen aron eläimiä olivat mammutit ja peurat, joiden 22 000–43 000vuotta vanhoja luita on löytynyt eri puolilta Suomea. Tuolta ajanjaksolta on peräisin myös Nilsiästä Syvärin Tahkolahdesta vuonna 1873 löydetty mammutin poskihammas.

Kuopion museon mammutti; 7.4.2016; Kuva: Aarne Hagman; Julkaistu museon luvalla alunperin artikkelissa “Elämän historia
Museon vanha puoli on ollut remontissa ja sen näyttelyt uudistetaan. On ilmoitettu, että mammuttiakin pääsee taas katsomaan viimeistään vappuna 2022 täysin uudistetussa ympäristössä.

Itämeren vaiheet ja muinaisrannat


Kun ilmasto lämpeni, jäätikkö alkoi sulaa ja se ns. perääntyi – Ei jäätikkö tietenkään “pakittanut”, mutta sen reuna vetäytyi. Kun menemme ajassa taaksepäin noin 11.000 vuotta, mannerjäätikkö oli sulanut kaakkoisen Suomen, siis myös Kuopion alueen päältä.
Jään väistyttyä sen etupuolella oleva alue oli vielä veden peitossa. Itämeren historiassa oli vielä menossa Yoldiameren vaihe.
Sitä seurasi Ancylusjärvivaihe, joka alkoi noin 10.700 (tai 10.800) vuotta sitten.
Mannerjäätikkö oli valtavalla painollaan painanut maankamaraa alaspäin. Kun se oli poistunut, maankamara alkoi palautua sitä edeltävään tasoon eli alkoi maankohoaminen.

Yoldiavaiheessa ranta oli noin 60 metriä nykyisen Kallaveden pinnan yläpuolella eli noin 143 metriä merenpinnan yläpuolella (mpy).
Kallavesi kuroutui yhdessä Onkiveden ja Poroveden kanssa Ancylusjärvestä noin 9500 vuotta sitten ja ranta oli 90 mpy.
Maankohoaminen oli nopeampaa luoteessa kuin kaakossa, johon suuntaan järviallas kallistui ja vedenpinta nousi siellä. Silloisen Kallaveden ranta asettui Kuopion seudulla 8200 vuotta sitten tasolle 96 mpy.

Saimaan vesistöalueeseen kuuluvien järviketjujen lasku-uoma oli tuolloin vielä alueen luoteispäässä, Pielaveden seudulla. Sieltä vedet kulkivat Pihtiputaan kautta Pohjanlahteen.

Vedenpinta kohosi edelleen ja vesistöalueet yhtyivät “Suursaimaaksi”, joka laski Kalajoen kautta Pohjanlahteen. Vedenpinnan kohoaminen jatkui Kuopion alueella ja saavutti korkeimman tasonsa noin 7000 vuotta sitten. Ranta oli tuolloin noin 102 mpy.

Maankamaran edelleen kallistuessa kohti kaakkoa, syntyi uusi lasku-uoma, Vuoksi Suomenlahteen, kun vedet puhkaisivat Salpausselän noin 5700 vuotta sitten (arkeologian piirissä kannatusta saaneen käsityksen mukaan 6000 vuotta sitten). Kuopion keskustan seudulla Kallaveden pinta oli tämän seurauksena laskenut nopeasti tasoon 94 mpy.

Animaatiot mannerjäätikön leviämisestä ja Itämeren vaiheista

Tekijä: Anssi Jussila; Katso YouTubesta
Tekijä: Anssi Jussila; Katso YouTubesta

Kartat vesialueista
jääkausi_kuopiossa_vesialueet _n_11000_v_sitten_ylin_ranta_gtk_1024
jääkausi_kuopiossa_vesialueet _n_9500_v_sitten_ylin_ranta_gtk_1024
jääkausi_kuopiossa_vesialueet _n_7000_v_sitten_ylin_ranta_gtk_1024
jääkausi_kuopiossa_vesialueet _n_4000_v_sitten_ylin_ranta_gtk_1024
previous arrow
next arrow
 

Yoldiameren rantakivikkoa on nähtävissä Kuopion seudulla esimerkiksi Puijon rinteellä. Luontopolulla on siitä tietoa opastaulussa. (Linkki Karttapaikkaan)
Muinaisrantoja on useissa paikoissa muuallakin. Taivaanpankolla ja Niuvanniemellä on rantatörmiä, huuhtoutumisen merkkejä ja rantakivikkoja 143 mpy ja 102–103 mpy tasoilla. Edellinen ranta on Yoldiameren ja jälkimmäinen Suursaimaan ranta.
Suursaimaan rantatörmää on myös Tuomiokirkon pihalla, mutta se ei luonnollisesti enää siitä erotu.
Kallaveden harjusaarilla on nähtävissä tasanteena 3500–4000 vuotta sitten syntyneitä muinaisrantoja, jotka ovat viisi metriä nykyisen Kallaveden pinnan yläpuolella (87 mpy).


Poikkileikkausprofiili: Yoldiameren rantakivikkoa Puijon rinteellä: https://kartta.paikkatietoikkuna.fi/
Yoldiameren rantaa Puijon rinteellä; Kuopio; Puijon polku 15.5.2011; Kuva: Aarne Hagman
Poikkileikkausprofiili: Suursaimaan rannan taso Tuomiokirkon pihassa; https://kartta.paikkatietoikkuna.fi/

Jääkauden merkkejä ja pinnanmuotoja

Moreenit

Liikkuva jäätikkö irrotti alla olevaa maaperää, jyysti kalliota ja kiviä ja kerrosti näitä alleen moreeniksi, joka on Kuopionkin alueella yleisin maalaji. Sitä esiintyy kallioperää myötäilevänä peitteenä ja erilaisina moreenimuodostumina.
Moreenia ja sen muotoja on monenlaisia: on pohjamoreenia, erilaisia kumpuja ja varsin korkeitakin mäkiä eli drumliineja. Jään reunaan syntyi reunamoreeneja.

Kuopion alueella on enimmäkseen vaihtelevan kivistä ja lohkareista pohjamoreenia. Puijolla on erillinen hienompaa ainesta sisältävä moreenialue.
Savilahden pohjukassa ja Rahusenkankaalla on muutamia moreenimuodoiksi luokiteltavia kumpuja – Tai pitänee sanoa, että on ollut, koska ne ovat varmaan hävinneet rakentamisen alle tai kokonaan tasoitettu tai viety pois. Niinpä niitä lienee turha etsiä kartalta.
Muita moreenimuotoja ei alueella ole.

Siirtolohkareet

Etenevä jäätikkö repäisi mukaansa alla olevasta kalliosta osia tai vei mukanaan irrallisia isoja kiviä. Ne kulkeutuivat jään mukana pitkiäkin matkoja.

Tässä on kuva kolmesta siirtolohkareesta. Siirtolohkareet ovat suosittuja geokötköjen paikkoja ja siksi olen Suomessa aika monella käynyt. Kuvatekstissä on linkki Karttapaikkaan.

Kuopio; Rauhalahti 28.9.2021; Kuva: Aarne Hagman
Kuopio; Huuhanmäki 22.6.2014; Kuva: Aarne Hagman.
Kuopio; Vuoriperänniemi 20.5.2013; Kuva: Aarne Hagman

Maisemamuotojen suuntautuminen

Liikkuessaan mannerjäätikkö jyysti ja muotoili sen alle jääneitä kallioperän halkemia ja muita pinnamuotoja. Tämä näkyy Kuopiossa vesialueiden rantojen yleisenä luoteis-kaakko- suuntautumisena ja mäkien muodossa.
Suuntautumisen huomaat, kun laitat Paikkatietoikkunan kartasta päälle “Rinnevarjostus”- karttatason.

Paikkatietoikkuna

Tästä upotuksesta voit katsella eri karttatasoja ja liikuttaa sekä zoomata karttaa.


Silokalliot

Kuvallinen esimerkki on Väinölänniemen Unholanniemestä (Karttapaikka). Jään muotoilemia kallioita on Väinölänniemen rannoilla muuallakin.
Silokallioissa näkyy jään kulkuuuntaa osoittavia uurteita, jotka jää ja sen alla kulkeneet kivet ja kallilohkareet ovat synnyttäneet.
Alla olevassa kartassa näkyy näiden uurteiden suuntia.

Maankamaran uurteet; https://gtkdata.gtk.fi/Maankamara/index.html
Kuvassa näkyy silokallion tyypillinen muoto: Jään tulosuunnassa kallio on loivaksi hioutunut. Vastakkainen puoli on jyrkkä ja sen sivulla ja alla on usein irtonaisia kiviä ja kalliolohkareita.
Kuopio; Väinölänniemi; Unholanniemi 28.10.2015; Kuva: Aarne Hagman;
Silokallion uurteita; Kuopio; Väinölänniemi; Unholanniemi 3.5.2012; Kuva: Aarne Hagman;

Jäätikön laitaan syntyneet muodot

Näitä ei tällä alueella ole.

Karkearakeiset kerrostumat – Kuopion harju

Sulavan jäätikön sisään ja jäätikkökielekkeiden väliin syntyi jäätikköjokia. Niiden mukana kulki jäätikön sisään ja maankamaran päälle irronnutta aineista, joka kasautui hiekka- ja soramuodostumiksi. Näitä ovat laajemmat harjujaksot, jäätikköjoen kohdalle syntyneet pitkittäisharjut ja jokien suistoon syntyneet tasalakiset deltat.

Kartta-alueella on vain yksi tällainen muodostuma, Kuopion harju (kartassa vihreällä). Lähteissä käytetään tätä tarkoittaen nimeä “Väinölänharju”. Sen pohjoispää on Reposaaressa. Se tulee näkyviin Niuvanniemessä ja jatkuu Niuvanniemen sairaalan, Keskussairaalan, Jäähallin ja Vahtivuoren eli Tuomiokirkon kautta Väinölänniemelle. Siellä se häviää Kallaveden pinnan alle ja nousee näkyviin Hietasalossa
Korkeudeltaan harju on Niuvassa ja Kuopion kaupunkialueella 5–15 m. Se on loivarinteinen selänne, jonka aines on hiekkaa. Tässäkin pitää monessa kohti todeta, että sellainen se on ollut. Aikoinaan siihen rakennettiin torin alle pysäköintihalli ja harjuainekseen on viime aikoina kaivettu usean uuden kerrostalon perustukset.
Rantavoimat ovat voimakkaasti vaikuttaneet Hietasalossa, jossa muinaisen Saimaan vedet ovat tasoittaneet sen 91–92
m:n tasolle mpy

Jäätikkösyntyiset maaperämuodostumat ; https://gtkdata.gtk.fi/Maankamara/index.html

Hienorakeiset kerrostumat

Jäätikköjokien mukana kulkeutui soran ja hiekan lisäksi myös niitä hienompia maa-aineksia. Ne menivät virtauksen mukana kauemmaksi ja kerrostuivat mannerjäätikön eteen ja harjujen liepeille syvemmälle veden pohjaan savi- ja hiesukerrostumiksi, sedimenteiksi. Veden virtaus ja määrä oli suurimmillaan keväällä ja kesällä ja pienimmillään talvella. Tämä näkyy näiden sedimenttien lustomaisessa rakenteessa: on karkeamman hiesun kerros ja hienomman saven kerros vuorotellen.
Myös etäisyys perääntyvän jäätikön laidasta näkyy kerrostumien koostumuksessa: Kauimpana siitä ovat kaikkein ohutlustoisimmat ja tasalaatuiset savikot.
Myöhemmin, kun maa kohosi ja veden syvyys pieneni, aallokot alkoivat kuluttaa sedimenttejä. Niitä liettyi veteen ja kulkeutui kauemmaksi syvänteisiin niitä tasoittaen.

Näitä kerrostumia on Kuopiossa pieninä alueina Kallaveden lahtien rannoilla ja niistä lähtevissä painanteissa.
Laajimmat kerrostumat ovat – kuten nimikin sen kertoo – Savilahdessa, jossa niitä on paikoin yli 10 metrin paksuudelta.

Maaperäkartta; https://gtkdata.gtk.fi/Maankamara/index.html; Moreenit ruskean sävyillä, harjuaines vihreällä ja savikot vaalean sinisellä

Valkeisen muinassuo

Tämä suo on merkitty yllä olevaan vesialuekarttaan 9500 vuotta sitten.
Kun nykyisen Kuopion keskustan seutu oli kohonnut veden pinnan yläpuolelle, alkoi saman tien kasvillisuuden kehitys. Silloin syntyi nykyisen Valkeisenlammen itäpuolelle suota.
Veden noustessa uudelleen, se peittyi aaltojen tuomien rantahiekkojen alle. Näin siitä siitä syntyi “muinassuo”.

Kuopion keskustaa Kuopionlahdelta Valkeisenlammen reunamille on rakennettu tämän suon päälle. Suon olemassaolo paljastui, kun Puistokoulun kohdalla kaivettiin viemäriojaa 1920- luvun alkupuolella. Yli metrin paksuisen hiekkakerroksen alta löytyi suoturvetta. Kansakouluntarkastaja O.A.F. Lönnbohm sattui tulemaan paikalle ja vei turvetta Kuopion luonnonystäväin yhdistyksen kokoukseen. Kokouksessa paikalla oli myös ansioitunut suotutkija, kasvitieteilijä ja professori Mauno J. Kotilainen. Tuolloin turpeen alkuperä ei vielä selvinnyt. Vuonna 1945 Kotilainen geologi Veikko Okon tutkimusten perusteella alkoi selvittää Kallaveden vaiheita ja tämän turvekerrostuman syntyhistoriaa. Päätelmien mukaan suon peittänyt hiekka on peräisin Kuopion Väinölänharjusta. Kun Suursaimaan vesi kohosi, sen ranta-aallot huuhtoivat hiekkaa syntyneen suon päälle.

Veikko Okko tutki suon turvekerroksia ja niistä saatuja siitepölynäytteitä. Hän julkaisi tulokset vuonna 1948. Siitepölyjen avulla voidaan tehdä päätelmiä kasvillisuuden kehittymisestä, kun lasketaan esim. puulajien siitepölymäärien suhteita. Analyysin mukaan suon synnyn aikoihin valtapuina olivat mänty (65 %) ja koivu (30 %). Sen jälkeen koivun määrä kasvoi ja ylimpien (eli nuorimpien) turvenäytteiden perusteella se syrjäytti männyn valtapuuna tuohon aikaan. Kuusi alkoi levittäytyä Kuopion alueelle idästä noin 5000 vuotta sitten. Tuolloin Suursaimaan pinta alkoi laskea.

Kirjoituksessaan vuodelta 1953 Kotilainen kertoo muistakin turvekerroslöydöistä. Esimerkiksi edellisenä vuonna rakennettaessa ns. virkamiestaloa, Minna Canthin katu 66, sen seinään ilmaantui läpi talon menevä halkeama. Sen syy paljastui, kun taloon kaivettiin viemärikaivantoa: Huomattiin, että talon hiekkaperustuksen alla oli turvekerros.
Tällä muinassuolla on siis ollut geologian lisäksi myös rakennusteknisiä ulottuvuuksia.

Turvetta on löytynyt Kuopiosta hiekan alta eri paikoista myöhemminkin ja niiden perusteella suon laajuus on voitu määrittää. Esimerkiksi kun Lapinlinnankadun ja Savonkadun kulmaan kaivettiin liiketalon perustuksia, löytyi turvekerros.
Sen paksuuden, korkeussijainnin (mpy) ja siitä tehtyjen radiohiiliajoitusten perusteella on tehty lisää päätelmiä suon historiasta: Valkeissuo alkoi syntyä noin 8200 vuotta sitten. Se kehittyi noin 500 vuotta siihen saakka, kun Suursaimaa peitti sen.

Lähteet:

  • Jouko Saarelainen ja Ari Luukkanen: Suursaimaa ja sen rantakerrostuman peittämä muinainen suo Kuopiossa; Savon Luonto – 23; 1992
  • Mauno J. Kotilainen: Hiekkakerrosten alle peittynyt muinaissuo Kuopion yläkaupungilla; Geologi 1953: 8



Share