Seurasin illan mittaan 27.7.2018 usein säätiedotusta ja tutkakuvaa pohdiskellen samalla, mikä olisi otollisin paikka tämän ainutlaatuisen ilmiön näkemiseen ja kuvaamiseen.
Olihan nähtävissä vuosisadan eli vuosien 2000–2100 toiseksi pisin täydellinen kuunpimennys.
Pimennyksen täydellinen vaihe kesti tunnin ja 43 minuuttia.
Täydellinen pimennys alkoi kello 22.30 ja sen syvin hetki oli kello 23.22. Kuunpimennys päättyi kello 00.13.
Kuunpimennyksessä Kuu jää Maan varjoon. Tämän pimennyksen aikana Kuu oli lähes ratansa kaukaisimmassa kohdassa. Lisäksi Kuu kulki lähes keskeltä Maan heittämää varjoa. Näistä johtuen pimennys kesti pitkään. Täydellisen vaiheen kesto oli lähes ennätyksellinen tunti ja 43 minuuttia. Kokonaisuudessaan pimennys kesti 6 tuntia ja 14 minuuttia.
Kuun pimennyksessä se ei pimene kokonaan, koska Maan ilmakehä taivuttaa Kuun pinnalle heijastuvaa auringovaloa.
Kuu näyttää punertavalta siksi, että tässä taittuvassa valossa ovat jäljellä vain punaiset sävyt. Tämän ruosteenpunaisen sävyn takia täydellistä kuunpimennystä nimitetään myös ”verikuuksi”.
Lähteitä:
- Wikipedia
- Tieteen kuvalehti
- Helsingin Sanomat
- Space.com
- Prisma: Ihmeellinen kuu
- Tiedeykkönen:Podcast; Kuu on maapallolle kosminen lottovoitto
Kävin kameran kanssa päivällä testaamassakin kahta paikkaa järven rannalla, mutta menin kuitenkin tänne peltoaukean laitaan: Siitä oli laaja näkyvyys Kuun nousun suuntaan. Tältä paikalta katsoen Kuu myös nousisi kauempana horisontissa olevan metsän takaa, jolloin pitemmällä putkella (minulla 300 mm) kuvattaessa se näyttäisi isommalta.
Käytin taas tätä sovellusta: Siitä näkee Kuun ja Auringon nousu- ja laskuajat, niiden suunnat ja Kuun vaiheet.
Taivas kyllä itse paikan päällä selkeni ja oli mitä hienoin kesäilta ja -yö odotettavissa – Ei ollut niin kuumakaan. Sirkat ja hepokatit sirittivät ja kaksi ruisrääkkääkin veteli vielä narinaansa viljapellossa.
Mutta se tärkein asia: Siellä suunnalla, mistä Kuu nousisi oli pilviä!
Seisoin ja odotin auringonlaskua. Otin jalustalla olevalla kameralla testikuvia erilaisilla säädöillä.
Kellon mukaan Kuu oli jo noussut, mutta ei sitä vaan pilviverhon takaa näkynyt.
Odottelin tunnin: Jospa pilvet sen verran väistyisivät, että edes silloin, kun täydellisin pimennysvaihe on menossa, Kuu näkyisi – Eipä näkynyt kiikareillakaan. Otin kuitenkin kuvia kuuttomasta maisemasta – Harmitti!
Kotona sitten säädin noita kuvia Lightroomilla ja minua odotti mieluisa yllätys: Yhdessä kuvassa näkyy Kuu, vaikka silmin en sitä kuvaushetkellä erottanut. Sen verran säädöt vaikuttivat, että se putkahti raw-kuvan datasta esiin. Kokeeksi vielä käsittelin kuvaa aika rajustikin ja kuinka ollakaan: Punainen Kuu näkyy vielä paremmin. Kuvasta tietysti näkee, ettei se ole enää luonnollisen värinen ja sävyinen.
Mutta hyvä näinkin: Sain sentään jonkinlaisen dokumentin tateen.
Tässä vielä selostus ilmiöstä videolla:
