Vaelluksen kävelyosuudet All Trailissa:
Parikkalasta Enonkoskelle kulkenut Pyhien polkujen lintuvaellus loppui 14.6.2018 – Omalla kohdallani tosin jo jo aamulla 12.6., matkan puolessa välissä, vaikka alun perin tarkoitukseni (kts. artikkelini) oli olla mukana koko vaelluksen ajan.
Tämän vaelluksen teemana olivat linnut ja niihin keskityn tämän artikkelin alkupuolella.
Vaelluksella on kävelymatkan pituudella mitattuna fyysinen ulottuvuus, mutta sen sisälle asettuu myös muuta. Vaikka matka jäi minulta puoleen väliin, sain kyllä tuntumaa myös tähän syvällisempään kokemukseen. Siitä kerron artikkelin lopussa.
Kiitotos vaelluksen suunnittelijoille ja oppaille: Kaikki sujui hienosti. Ihailin logistiikkaa hoitavien, vaapaehtoisten ihmisten paneutumista tehtäväänsä meidän vaeltajien hyväksi.
Vaelluksen aluksi sovittiin, että päivien aikana laitetaan ylös havaitut lintulajit. Käytimme siihen lajilistaa, jonka pohjan saat käyttöösi sähköisenä myös alla olevasta linkistä (Lisäsin alkuun allin!):
Havaintolista, jossa lajit ovat aakkosjärjestyksessä. Ihan kaikkia Suomessa tavattuja lajeja ei ole mukana. Tätä listaa voi käyttää esim. linturetkillä tai kun kerää pinnalistoja jostain paikasta. Sen avulla voi myös etsiä ko. linnun tietoja netistä tai puhellinsovelluksesta.
- Havaintolista 02 (pdf)
- Havaintolista 02 (Word)
Toki kukin sai laittaa havainnot muistiin retken aikana omalla tavallaan, mutta tavoitteena oli, että kaikki vaelluksen lajit tulisivat kirjatuksi. Alkuperäinen ajatus siitä, että kunkin päivän kaikki lajit (myös siis jo aikaisemmin havaitut) merkattaisiin muistiin todettiin käytännössä aika hankalaksi. Tosin jotkut sitäkin tekivät, mikä on varsin kunnioitettavaa.
Tässä koosteessa ovat mukana vain kunkin päivän aikana havaitut uudet lajit.
Lajilistojen johdantona on yleisiä huomioita ja tietoa sen päivän vaellusosuudesta myös muilta kuin lintuhavaintojen osalta.
Toki vaelluksen aikana tehtiin myös muita luontohavaintoja. Mukana oli henkilöitä, jotka olivat kasviharrastajia ja myös perhosia ja muitakin eliöitä tuli niitä tuntevien avulla määritettyä.
Esimerkiksi vaskitsa nähtiin sekä elävänä että metsätielle tallautuneena ja pihlajaperhosia lenteli usein metsäteillä.
Sää suosi vaellustamme ja itikoita oli ihan “mukavasti”.
Tässä keskityn vain lintuihin.
Luonnollisesti tarkoitus oli myös oppia tunnistamaan lintuja sekä ulkonäöltä että äänistä. Varsin pian kävi selväksi, että metsätaipaleilla tämä jälkimmäinen on oikeastaan usein se ainoa käytännössä toimiva tapa. “Live”- tilanteessa apuna käytettiin lintukirjan ohella nettisivuja ja puhelimen asennettua sovellusta. Näistä katseltiin ko. havaitun lajin tuntomerkkejä ja kuunneltiin sen laulua ja muita ääniä.
Näissä lajilistoissa olen laittanut lajin kohdalle omaan ikkunaan avautuvan nettilinkin Luontoporttiin [lp].
10.6.2018: Oronmylly ja Siikalahti
Jo vaelluksen lähtöpaikassa, Parikkalan Oronmyllyn toimintakeskuksen pihassa heti, sinne saavuttuamme teimme ensimmäisiä lintuhavaintoja. Sunnuntaina ja maanantaina lintuasiantuntijana oli myös suojelubiologi Jouni Koskela.
Illalla teimme retken Siikalahdelle. Lintutornissa ja sinne matkalla kiikaroimme ja kaukoputkella tiirailimme lintuja. Osittain erittäin lämpimästä ja lintujen pesimisen kannalta otollisesta toukokuusta johtuen vaelluksen ajankohta oli hiukan liian myöhäinen. Tätä ei tietenkään voinut etukäteen tietää. Ajankohtaan nähden satakielet ja muut yölaulajat olivat vaisusti äänessä ja vesilinnut poikueineen piilossa kasvillisuuden seassa. Toki monia ns. hyviä lajeja nähtiin ja kuultiin.
Hiukan harmittaa, että Tiirasta tekemäni pohjustuksen mukaan piti kuulua myös pensassirkkalintu ja rastaskerttunen, mutta ei niitä kovasta yrityksestä huolimatta havaittu. Ruisrääkkä sentään raksutti lähipellolla. Pensaskertun lyhyt säe jäi ehkä mieleen tuleviakin päiviä varten.
Lajilista aakkosjärjestyksessä:
- haapana [lp]
- haarapääsky [lp]
- harmaasieppo [lp]
- härkälintu [lp]
- isokuovi (kuovi) [lp]
- kalalokki [lp]
- kalatiira [lp]
- kaulushaikara [lp]
- kirjosieppo [lp]
- kuikka [lp]
- kurki [lp]
- käki [lp]
- käpytikka [lp]
- lapasorsa [lp]
- laulujoutsen [lp]
- lehtokerttu [lp]
- leppälintu [lp]
- metsäviklo [lp]
- mustarastas [lp]
- naakka [lp]
- naurulokki [lp]
- nokikana [lp]
- nuolihaukka [lp]
- pajulintu [lp]
- palokärki [lp]
- peippo [lp]
- pensaskerttu [lp]
- pikkulokki [lp]
- punakylkirastas [lp]
- punarinta [lp]
- punasotka [lp]
- punavarpunen [lp]
- ruisrääkkä [lp]
- ruokokerttunen [lp]
- räkättirastas [lp]
- räystäspääsky [lp]
- satakieli [lp]
- selkälokki [lp]
- sepelkyyhky [lp]
- silkkiuikku [lp]
- sinisorsa [lp]
- sinitiainen [lp]
- sirittäjä [wikipedia] ,[laulu]
- sääksi [lp]
- taivaanvuohi [lp]
- talitiainen [lp]
- tavi [lp]
- telkkä [lp]
- tervapääsky [lp]
- tiltaltti [lp]
- tukkasotka [lp]
- töyhtöhyyppä [lp]
- varis [lp]
- vihervarpunen [lp]
- västäräkki [lp]
Lajeja yhteensä: 57
11.6.2018: Vaellus Oronmyllyltä Putikkoon
Metsäteitä ja -polkuja taivaltaessamme näkyi ja kuului metsäkirvisiä usein. Sen varoitusääni lienee tullut tutuksi muillakin taipaleilla. Käkiä nähtiin ja kukuntaa kuului useita. Hernekertun ja kulorastaan laulua kuunneltiin herkällä korvalla.
Kohokohta tällä taipaleella oli idänuunilinnun laulun kuuleminen.
Oikeastaan ihmetytti, ettei kuulunut eikä näkynyt tänä eikä seuraavanakaan päivänä yhtään pensas-ja kivitaskua eikä peukaloista, vaikka niille sopivia biotooppeja sattui matkalle useita. Valkoviklo olisi myös ollut etukäteen ajatellen ja myös etukäteistietojen mukaan ns. varma tapaus, mutta eipä sitäkään havaittu.
Kuivaa ja pölyistä oli kankaiden metsäteillä.
Putikosta Punkarjun Kruunupuistoon menimme autokyydillä. Ennen sitä saimme kuulla mielenkiintoisen katsauksen Putikon kylän historiasta, kehityksestä ja nykypäivästä.
Uudet lajit:
- hernekerttu [lp]
- hippiäinen [lp]
- hömötiainen [lp]
- idänuunilintu [lp]
- keltasirkku [lp]
- kesykyyhky [lp]
- korppi [lp]
- kulorastas [lp]
- laulurastas [lp]
- metsäkirvinen [lp]
- rantasipi [lp]
Lajeja yhteensä: 11
12.6.2018: Vaellus Punkaharjulta Kerimäelle
Majapaikasta Harjunporttiin kuljimme alkumatkan ns. Topeliuksen polkua Punkaharjun sivulla. Hotellin jälkeen saimme mukavan havainnon metsikössä poukkoilevasta lehtokurppaparista.
Harjunportista meillä oli autokyyti Kulennoisenharjun alkupäähän. Siitä alkoikin todella mukavaa reittiä kävely ensin harjua ja sitten sen sivuitse kulkien. Sekä sää että lintuhavainnot olivat meille suosiollisia. Ensin kuulutiin kuusikossa retken toinen idänuunilintu. Sitten kun pysähdyimme kuuntelemaan ja katselemaan tiltalttia läheisten puiden latvaan, tuli värikäs pikkukäpylintupari oikein kunnolla näytille. Lähellä taukopaikkaa kuului vielä kanahaukan varoittelua.
Maisemat Huosion seudulla lampineen, mäntykankaineen ja pienine suolämpäreineen olivat hienoja ja polut miellyttäviä kulkea. Metsäkirkossa lammen rannalla istahdettiin ennen Huosion majalla meille järjestettyä kahvitusta piirakoineen ja munkkeineen.
Kerimäen lintutornille menimme autokyydillä. Vesilintuja näkyi vähän. Harvoin näyttäytyvä kaulushaikara pyrähti vähäksi aikaa näkyviin ruovikon ylle. Tuulihaukkapari kaarteli lahden päällä ja pajusirkku saatiin myös kaukoputken näkökenttään.
Kerimäen kirkolta, opastuksen jälkeen kävelimme Kaukalinnaan.
Uudet lajit:
- harmaalokki [lp]
- kanahaukka [lp]
- kuusitiainen [lp],
- lehtokurppa [lp],
- pajusirkku [lp]
- pikkukäpylintu [lp]
Lajeja yhteensä: 6
13.6.2018 Aamu
Keskeytin matkani tähän. Niinpä tälle listalleni viimeinen uusi laji on viitakerttunen, jota kuuntelimme pihapiirissä ennen kuin muilla vaeltajilla matka jatkui.
- viitakerttunen [wikipedia], [laulu]
Näin tähän mennessä vaelluksen aikana oli havaittu yhteensä 75 lajia
*****
Vaellusta myös syvyyssuunnassa
Vaikka minulla nyt jäi reissu pituussuunnassa kesken ja sen takia moni polku ja tie jäi tallaamatta sekä uusia lintuhavaintoja tekemättä, sain jo puoleen matkaan mennessä aika hyvän käsityksen siitä, mitä vaellus sisältää fyysisellä, henkisellä ja myös hengellisellä tasolla. On tietysti aivan vapaaehtoista, kuinka paljon haluaa näihin osallistua ja paneutua: Siihen tarjoutuu mahdollisuus ennen päivän vaellukselle lähtöä pidettävissä hartauksissa ja keskusteluissa kanssakulkijoiden kanssa. On itsestä kiinni, miten paljon on valmis jakamaan ajatuksiaan ja kokemuksiaan – ja luonnollisesti myös saamaan – itselle entuudestaan vieraiden ihmisten seurassa.
En ole ennen näillä tämän tyyppisillä vaelluksilla ollut. Tällä vähäisellä kokemuksella väittäisin, että varsin pitkiäkin matkoja kävellessä, etenkin silloin kun aika ajoin kuljetaan puoli tuntia hiljaisuudessa väkisinkin tekee samalla matkaa myös syvyyssuunnassa: Omaan itseensä ja myös suhteessa muihin.
Kuvagalleria
