Jotkut tapahtumat tai tilanteet luontoretkiltä ovat jääneet erityisesti mieleen.
Ikävä kyllä näistä esimerkkitapauksista – paitsi tästä yhdestä – ei ole olemassa dokumenttia valokuvan muodossa.
Muistan elävästi, kuinka mäyräperhe tassutteli vastaan iltahämärissä metsäpolulla. Piti ihan ännähtää, etteivät olisi kävelleet ihan pahki ehkä kiusallisinkin seurauksin.
Västäräkillä oli pesä saunan kattohirren alla. Sain päähäni kiivetä saunan vintille ja hivuttauduin pesän luon. Siellä oli sen verran pimeää, että västäräkkiemo ei minua huomannut vaan ruokki poikasiaan häriintymättä ehkä noin metrin päässä minusta.
Kaksi kertaa olen ollut lähellä karhua, tosin sitä näkemättä, mutta äänen ja liikkeen kuullen.
Mutta nyt tähän kuvan tapaukseen. Kerron siitä siksi, kun ylihuomenna tästä kohtaamisesta on kulunut päivälleen jo 18 vuotta. Niin se aika rientää!
Meloskelin kapeassa salmessa hissukseen. Kun tulin erääseen lahteen niemen takaa, sen rannalla seisoi hirviemä pienen vasansa kanssa. Siinä sitä sitten toljotettiin toisiamme. Niin rauhallisesti ne olivat, että sain ottaa kameran esille ja nappasta kuvan. Jatkoin hiljakseen matkaani. Hirvet katsoivat jonkin aikaan perääni ja siirtyivät sitten metsän suojaan. Matkaa niihin oli arviolta 20-30 metriä.
