Perhosen kehityksen seurantaa
Elokuun kolmannella viikolla talon kuistilla lyllersi tummia, piikkikarvaisia perhostoukkia. Jostakin ne olivat tulossa ja jonnekin menossa. Päämäärä selvisi 12.8., kun niistä kolme kiinnittyi peräpäästään kuistin kaiteeseen ja alkoi muuttua koteloksi.
Nytpä alkoi meillä kova vahtiminen: Jospa saisin kuvattua perhosen kehittymisen toukasta kotelon kautta aikuiseksi.
Kului viikko, kaksikin ja mitään ei tapahtunut.
Syyskuu jo koitti ja viimeistään silloin oli käynyt selväksi, että kotelosta putkahtaa ilmoille aikuisena talvehtiva perhonen. Lajinmääritys oli melko varma, mutta odoteltiinpa edelleen. Välillä oltiin ”passipaikalta” poissakin useamman päivän ajan.
Monta kertaa jo virittelin kameraa yhden kotelon luo tuota kuoriutumisvaihetta sarjakuvatakseni. Eilen 4.9. yhden kotelon pintaväri oli muuttunut selvästi tummemmaksi ja arvelin ”h- hetken” lähestyvän. Näin todella sitten tänään kävi ja kotelosta ilmaantui suruvaippa. Totta kai se tuli sieltä juuri silloin, kun olin putsaamassa autoa enkä siis ollut kameran luona!
Tavoitteeni oli kuvata saman yksilön muodonvaihdos ja koota se kuvasarjaksi. Tämä ei nyt sitten semmoisena onnistunut, vaan oheisen kuvan olen koonnut kolmesta eri yksilöstä, samalta kuistilta siis.
Perhosharrastajille ja varsinkin niiden kasvattajille tämän ”projektini” antamat tiedot ovat tuttuja. Kuvausajoista laskettuna suruvaipan toukan kiinnittymisestä koteloksi sen kuoriutumiseen aikuisena kuluu vähintään 25 vrk. (12.8.-5.9-?.). Kuvassa olevasta toukasta kehittynyt kotelo on vielä tätä kirjoittaessani paikoillaan ja tuon tänään aikuistuneen yksilön koteloitumisaikaa en tarkkaan laittanut ylös.
Erilaisia muodonvaihdoksia
Suruvaipalla kuten muillakin perhosilla on täydellinen muodonvaihdos. Sen eri vaiheiden ajoitus on lajeilla erilainen. Kevään ensimmäisiä perhosia suruvaipan ohella ovat nokkos- ja sitruunaperhonen. Nämä siis talvehtivat aikuisena. Tämä kuvassa oleva yksilökin, saatuaan siipensä lentokuntoon hakeutuu syksyn edetessä jonnekin sopivaan paikkaan talvea odottelemaan.
Esimerkiksi luteilla ja sudenkorennoilla on osittainen muodonvaihdos, josta puuttuu tuo kotelovaihe.
Sudenkorennon toukka elää petona vedessä jopa useita vuosia. Sieltä se sitten kiipeää veden yläpuolelle esim. järviruon vartta pitkin ja toukkanahasta kuoriutuu aikuinen. Kuvasin tämän vaiheen kesämökin laiturilla heinäkuussa 2012.
- Wikipedia: Täydellinen muodonvaihdos
- Wikipedia: Osittainen muodonvaihdos
- http://www.sudenkorento.fi/
Kirvoilla, jotka tulivat gradun teon kautta minulle tutuiksi, ei ole muodonvaihdosta ollenkaan. Niillä on kesällä populaatiossa vain naaraita, jotka synnyttävät partenogeneettisesti eläviä poikasia.
Oheisella videolla kerron hiukan kirvoista, vaikka sen aihe sinänsä on ekologian alaan kuuluva lajien välinen suhde. Videon toinen eläin on meille kaikille tuttu ja sen elinkierrosta – ja tämän jutun aihepiiriin liittyen – herättävät huomiota määrättyyn aikaan kesällä parveilevat ”lentomuurahaiset” eli parittelulennolla olevat koiraat ja naaraat. Niistäkin kaivoin tähän kuvaamani videon muutaman vuoden takaa.
Miten muodonvaihdos tapahtuu?
Luin lähteistä ja myös Facebookin luontoryhmän kommenteista sen hämmästyttävän asian, että kotelossa toukka hajoaa täysin solumassaksi ja aikuinen perhonen muotoutuu kokonaan uudelleen siihen asti käyttämättömistä soluista.
Ihmetyksen aihe jo sinänsä on tuon ”matomaisen” toukan muuttuminen siivelliseksi perhoseksi. Pähkäillä voi myös sitä, miksi kärpästen toukista kehittyvillä aikuisilla on kaksi siipeä, mutta perhosilla niitä on neljä.
Keskeinen tehtävä on ns. homeoottisilla geeneillä:
Tässä yhteydessä voisin nyt ”briljeerata”, kun olen näitä mielenkiintoisia asioita saanut opettaa, mutta maltanpa nyt kuitenkin!
Jos asian syvempi tieteellinen selostus sinua kiinnostaa, voit katsoa vaikkapa Pasi Vilppaan opetusvideot aiheesta:
- Pasi Vilpas: BI5 Yksilonkehityksen geneettinen säätely, osa 1
- Pasi Vilpas: BI5 Yksilonkehityksen geneettinen säätely, osa 2
