Pilpasuo on Oulujoen pohjoispuolella, noin 20 kilometrin päässä Oulun keskustasta.
Alueella on kaksi reittiä. 19.9.2021 kuljimme 7 kilometriä pitkän ”Aistireitin”, joka oli mukavan monipuolinen ja mielenkiintoinen.
Päivän mittaan retkeilijöiden määrä kasvoi todella paljon: Nuotiopaikalla oli tungos ja lähtiessä oli autolla hankala päästä pois, kun kapean tien molemmin puolin oli kymmenittäin autoja pysäköityneenä. Näin on paljolti koronan takia käynyt monessa suositussa luontokohteessa.
Retkeilijöiden runsaudestakin johtuen tämäkin polku oli osittain varsin kulunut ja siksi hiukan hankalakulkuinen.
Lähteitä
Paikkatietoikkunan tarkastelua
Tähän upotetusta karttajulkaisusta näkee asioita varsin hyvin, kun valitsee näyttöön eri karttatasoja.
- Oulojoen uoma on aikoinaan tehnyt Pilpasuon kohdalla lenkin, meanderin: Tämä hahmottuu, kun laittaa näyttöön ”Ortokuvan” ja zoomaa karttaa, niin, että Oulujoki näkyy kartan lounaiskulmassa. Suoallas on tässä vanhassa Oulujoen uomassa.
- Suurin osa Pilpasuosta on kehittynyt muinaiselle noin 3000 vuotta vanhalle merenrantaniitylle.
- Ala-Korkiakangas oli 6500 vuotta sitten saari. Sen yläosassa on kivikkoinen muinaisranta. Sillä kohti lainehtivat aikoinaan ”Litorinameren” ranta-aaallot. (kts Itämeren vaiheet). Kivikon korkeimmat kohdat ovat nyt 55 metriä merenpinnan yläpuolella.
Rannan sijainnin saa näkyviin parhaiten niin, että ensin kohdistaa ”Maastokartan” siihen merkittyyn louhikkoon ja laittaa sitten näyttöön ”Rinnevarjostus” – karttatason. - Suon länsilaidalla, Pilpankaalla havaittavat rantapenkat ja dyynit saa näkyviin samalla tavalla.
Muinaisranta vaihtokuvassa ja kiviröykkiöt
Kuva on otettu punaisen nuolen kohdalta sen osoittamaan suuntaan
Lähteitä
- Järviwiki; Itämeren vaiheet
- Itämeren historia – Geologia.fi
- Pirunpelto; Wikipedia
- Hakku; GTK; Muinaisrantojen haku
- Juho Joenpolvi: Itämeren muinaisrannat Suomessa; Kandidaatin tutkielma Oulu Mining School; Teknillinen tiedekunta; Oulun yliopisto; 18.4.2018
Poikkileikkausprofiili
Ihmisen jälkiä kivikossa
Viime aikoina on mediassa ollut paljon esillä eräs lisääntyneen luontoretkeilyn mukanaan tuoma lieveilmiö: Tuntureiden lakien kallioille ja rantojen kivikoille on kasattu kaikenlaisia kivimuodostelmia.
Ala-Korkiakankaan korkeimmalla kohdalla on pyöreitä, suppilomaisia kivikuoppia (kartalla ”Röykkiöitä”), jotka ovat selvästi ihmisen tekemiä. Ei tiedetä, kuka ne on tehnyt, milloin ja mitä varten. Niissä olevien kivien jäkälien peittämästä ulkoasusta päätellen rakennelmat ovat vanhoja.
- HS; 16.9.2021; Turistit rakentelivat omituisen näyn yhdelle Suomen kuuluisimmista tuntureista – sosiaalisessa mediassa alkoi vääntö siitä, mitä perinnemaisemassa saa tehdä
- Ilta-Sanomat; Näky tunturilla kuumentaa tunteita – asiantuntijalta suorat sanat: ”Ikävältä näyttää”
Dyyni vaihtokuvassa
Kuva on otettu punaisen nuolen kohdalta sen osoittamaan suuntaan
Retken kuvat
Pilpasuolla on 23 erilaista suotyyppiä: niitä näkyy näissä kuvissa.
Polku kulkee myös rehevissä kuusikoissa.
Alueella on paljon lähteitä, joihin pohjavesi tulee suota ympäröiviltä moreenikumpareilta ja Pilpakankaalta.
Ruskaa näkyi jonkun verran.
