Vietämme huomenna pyhäinpäivää, jolloin muistelemme poisnukkuneita rakkaitamme. Haudoille viedyt muistokynttilät loistavat valomerenä pimeässä marraskuun illassa.
Tässä julkaisen varsin konkreettisia muistoja vanhemmistani oheisten kuvien muodossa.
Isän – eli suvun kesken papan – soutuvene on ollut yli 30 vuotta niillä sijoillaan, mihin se aikoinaan nostettiin. Sen tilalle isä hankki helpompihoitoisen lasikuituveneen. Emme tuota soutuvenettä enää kunnostaneet emmekä vieneet pois. Sitä ei ole sitten kukaan muukaan minnekään liikutellut. Eipä se tuossa ole ketään häirinnytkään.
Kotipaikalla käydessämme olemme käyneet sitä vilkaisemassa.
Nyt se on jo täysin hapertunut. Muistoille rakkaista vanhemmistamme ei näin käy.
Toinen kuva on näkymä Muuruveden Putaanjoen suistoon. Joen rannat olivat hyviä onkipaikkoja. Äitini – eli suvun kesken mamma – oli innokas onkija ja isä piti sen varrella katiskoita. Kyseinen vene oli kalareissuilla kulkupelinä. Sillä ajeltiin Terhi- perämoottorin työntämänä myös marjaretkille rannoille ja saariin aina Karhonvedelle saakka.
