Ajankohtaista
- Twitteristä artikkelin lopussa
- Keskustelu Suomen metsien kasvatuksesta, mahdollisista hakkuumääristä ja hiilinieluista jatkuu: Siihen antaa aiheen vasta julkistettu EU:n komission metsästrategia
- HS; 16.7.202,; Suomen vaikutus, sanovat järjestöt – Greenpeace pitää tätä huonona asiana, Metsäteollisuus ja MTK hyvänä
- SYKE; 16.7.2021; Eeva Primmer ja Mikael Hildén: Metsien käyttö ja kestävyys tarvitsevat eurooppalaista yhteistyötä
- YLE; Uutiset; 16.7.2021 Metsäteollisuus ja MTK: EU ei näe metsien tarjoamia mahdollisuuksia, mutta strategia on silti pelättyä parempi
- YLE; 16.7. 2021; Ympäristöliike iloitsee, että vihdoinkin EU:n metsäpolitiikassa otetaan ympäristöarvot huomioon – ”Pieni mannerlaatan siirros on tapahtunut”
Suomen metsät ja niiden käyttö ovat olleet viime aikoina ilmastonmuutosta koskevan keskustelun keskiössä. Tämä johtuu viimeisimmän IPPC:n ilmastoraportin osin hätkädyttävistäkin tiedoista.
Eri tahoilla on hyvinkin erilaisia käsityksiä siitä, miten suunnitellut lisähakkuut, bioenergian käytön lisääminen ja uudet suuret määrät puuta käyttävät tehtaat sopivat Suomen hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteisiin.
- Tähän artikkeliin on koottu yleistä tietoa Suomen metsistä
- Mukana on aikaisempia blogijuttujani aiheesta: niistä huomaa, miten asiat ovat noin kymmenessä vuodessa muuttuneet.
- Sivun sisältö- linkit:
- Metsätyypeistä, metsien suojelusta ja mm. metsätuhoista tulee ehkä joskus oma artikkelinsa. Myös metsien monikäyttö ansaitsisi oman artikkelinsa.
- Nettilähteet ovat alasvetovalikossa tässä alla
- Kuvaretkille metsiin pääset tässä artikkelista: Metsäretkiä
***
Suomen metsien kasvusta, hakkuista ja puun käytöstä (13.11.2018)
Suomen metsien puun tuotto on viime vuosikymmeninä kasvanut tehokkaan metsänhoidon ansioista. Vuosikasvu on noin 107 miljoonaa kuutiota vuodessa ja se on suurempi kuin haakkuut.
Kokonaislaskelmissa pitää ottaa huomioon myös muu puun poistuma metsistä, mutta metsätase on joka tapauksessa positiivinen tällä hetkellä.
Soita ei enää metsitetä, joten kasvua ei enää juurikaan voi lisätä muuten kuin lannoituksella.
Ilmaston lämpeneminen on toisaalta jo selvästi lisännyt metsien kasvua, mutta toisaalta se tuo tullessaan myös hankaluuksia sään ääri-ilmöiden lisääntymisen (pitkät kuivat kaudet, myrskyt) ja uusien metsätuholaisten muodossa.
Suomen metsiin, sen kasvillisuuteen ja maaperään on sitoutunut määrätty määrä hiiltä: tämä on niiden hiilivarasto.
Puusto ja muu kasvillisuus sitovat hiiltä eli metsät toimivat hilinieluna. Suomessa metsät sitovat vuosittain 30–60 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä.
Näiden kahden muuttujan välisestä suhteesta riippuu se, kuinka paljon metsiä voidaan hakata, jotta niiden hiilidioksidipäästöt ilmakehään eivät lisääntyisi. Tästä on eri tahoilla toisistaan hyvinkin paljon poikkeavia käsityksiä. Joidenkin tutkijoiden mukaan hakkuiden lisääminen nykyisestä pienentää metsien hiilinielua jopa puoleen nykyisestä.
Hakkuiden lisäämisestä on tullut myös poliittinen kysymys kevään 2018 eduskuntavaaleihin.
Vaikuttava tekijä kasvun ja hakkuiden lisäksi on myös puuston ikä ja se, missä vaiheessa talousmetsän kiertoa puut kaadetaan ja millä menetelmällä metsiä uudistetaan.
Uudet suuret sellutehtaat tarvitsevat kuitupuuta ja sitä saadaan harvennus- ja poimintahakkuista. Parhaillaan Kuopiossa on menossa maailman suurimman sellutehtaan suunnitteluvaihe.
Kuitupuun lisääntynyt tarve johtaa siihen, että metsiä hakataan yhä nuorempina. Tutkimusten mukaan tämä johtaa pitkällä tähtäimella metsien hiilivaraston pienenemiseen.
Puuraaka-aineen kysynnän siirtyminen yhä enemmän kuitupuun suuntaan vaikuttaa myös puun hintaan ja pitemmällä aikavälillä johtaa järeämmän, sahateollisuuden tarvitseman tukkipuun pulaan.
Metsien uudistamisessa käydään koko ajan keskustelua siitä, voiko ns. jatkuvan kasvatuksen menetelmällä korvata osittain tai jopa kokonaan avohakkuiden kautta tapahtuvan uudistamisen.
Kokonaishiilitaseeseen vaikuttaa myös se, mihin puuraaka-aine käytetään, miten pitkään tuotteet ovat käytössä ja mihin ne lopulta päätyvät. Kokonaisvaikutusten laskeminen on tältäkin osin erittäin monimutkaista.
Esimerkiksi tehtaiden ns. sivuvirroista tehdään monenlaisia tuotteita kuten biopolttoaineita. Niiden käyttäminen luonnollisesti lisää hiilidioksidipäästöjä. Sellusta tehdyt paperit ja kartongit voidaan kierrättää, mutta talous- ja vessapaperit myös kuormittavat vesistöjä. Jos tehdään enemmän puutaloja tai muita rakenteita puusta, siihen pitemmäksi aikaa sitoutunut hiilivarasto kasvaa.
19.12.2018
Näistä luvuista on viime aikoina kovasti keskusteltu ja ne ovat meneet osittain uusiksikin: Vaatii siis päivittämistä, kunhan perehdyn asiaan!
Lukuja:
- 2,5 miljardia kuutiometriä: puuston määrä
- 107 miljoonaa kuutiometriä: puuston vuosikasvu
- 68 miljoonaa kuutiometriä: vuosittaiset hakkuut
- 80 miljoonaa kuutiometriä: Vuosittaiset hakkuut vuoteen 2025 mennessä hallituksen tavoitteiden mukaan
- 27 milj. tonnia: Suomen metsien muodostama vuotuinen hiilinielu vuosina 2013-2014
- 13,5 milj. tonnia: Suomen metsien muodostama vuotuinen hiilinielu, jos hakkuut kasvavat 80 milj kuutioon vuodessa. Tästä luvusta on eri tahoilla poikkeavia näkemyksiä.
Lähteenä käytetty osittain:
HS; 13.11.2013 Suomi on tottunut hakkaamaan vaurautta metsistään, mutta nyt pitäisi painaa jarrua – Miksi asiasta ollaan niin eri mieltä? (netissä vain tilaajille)
Suomen metsäkeskus on julkaissut nettiin runsaasti avointa metsätietoa:
Tässä on esimerkki Kuopion Neulaniemestä ja Tervaruukin seudulta: Erityisen tärkeät elinympäristökuviot
Aikaisempia blogijuttuja ja muita tekstejä aiheesta
Kaskeamisesta
Tämän jutun tekijä ja kuuluisa Eero Järnefeltin maalaus “Kaski /Raatajat rahanalaiset”- ovat myös kuvassa.
Maalaus on tehty v 1893 Lapinlahden Väisälänmäellä.
Kaskeaminen vaikutti voimakkaasti Suomen metsien tilaan ja kehityksen ja sen vaikutukset näkyvät edelleen.
Kaskikulttuuria vaalitaan pienimuotoisesti Kolilla ja Kaavin Telkkämäellä
“Suomi elää metsästä” – Sanottiin ennen? (blogiartikkeli lähes kymmenen vuoden takaa)
Kansantaloutemme yksi peruspilari on ollut metsätalous ja siihen pohjaava teollisuus. Tilanne on viime vuosina globalisaation myllerryksessä, kovassa kansainvälisessä kilpailussa tosin kovasti muuttunut.
Miellyttävä asuinpaikka on mielestämme talo metsän laidassa. Lenkkipolkumme ja hiihtolatumme kiertelevät metsien kätköissä. Metsien marjat ja sienet löytävät edelleen tiensä ruokapöytäämme.
Metsät ovat monipuolisia, lajistoltaan rikkaita ekosysteemejä ja samalla myös tehokkaita puun tuottajia teollisuuden tarpeisiin.
Monenlaiset eettiset, henkiset ja taloudelliset arvot ja vaatimukset risteävät metsäpolkujen lailla.
Niinpä ei ole mikään ihme, että Suomen metsien tilasta ja käytöstä syntyy myös kiistoja, joita kärjistyneimmillään voidaan jo “metsäsodiksi” kutsua. Suomalaiset ja kansainväliset luonnonsuojelujärjestöt kampanjoivat Suomen metsissä ja teollisuus joutuu miettimään imagoaan maailman markkinoilla Kelpaavatko sen tuotteet? Käyttääkö se puuta, jota on tuotettu ekologisesti kestävällä tavalla? Uudet termit kuten “biodiversiteetti” ja “sertifiointi” vilisevät mediassa.
Käsitteitä lyhyesti
- Maanpintaa voidaan käsitellä kulottamalla, laikuttamalla, äestämällä, mätästämällä tai auraamalla
- Metsän viljelyssä käytetyt taimet ovat jalostettuja (lisää siitä: BI5)
- Luontaisessa uudistamisessa jätetään uudistettavalle alalle parhaita puuyksilöitä siemenpuiksi
- Taimikonhoitotöitä ovat täydennysistutus tai – kylvö, heinäys, perkaus ja harvennus
- Kasvatus- eli harvennushakkuiden tarkoitus on varmistaa parhaiden puuyksilöiden kasvu ja metsikön hyvä rakenne poistamalla huonot ja muun puuston alle jääneet puut.
- Näitä hakkuita suoritetaan metsiköstä riippuen 1-4 kertaa
- Kasvavaa metsää voidaan myös lannoittaa ja alaoksia poistaa pystykarsinnalla
Suomen energiahuollossa ja ilmaston lämpenemisen torjunnassa on yhtenä olennaisena elementtinä mukana kotimaisen bioenergin käytön lisääminen.
Tämä vaikuttaa ja näkyy myös metsissä.
Blogijuttu aiheesta
8. 10.2011
Hölmöläisten hommaako?
Olen tässä mietiskellyt ja jonkin verran seurannutkin kolmea ns. kestävän kehityksen kannalta katsottuna sinänsä erinomaisen hyvää ja kannatettavaa asiaa.
Ne tuovat mieleen jutun siitä, miten hölmöläiset toimivat , kun huomasivat maton olevan liian lyhyen ylettyäkseen perille: He leikkasivat siitä palan alkupäästä ja liittivät sen loppupäähän.
En väitä, että nämä täysin sopivat ao. vertaukseen puhumattaakaan siitä, että olisin niin viisas, että voisin näissä asioissa kertoa, miten pitäisi toimia.
Minusta nämä kuitenkin ovat hyviä esimerkkejä siitä, mihin joku hyväkin hanke johtaa, jos kaikkia seurannaisvaikutuksia ei osata tai ei haluta ottaa jo etukäteen huomioon.Ensimmäinen esimerkki on suorastaan globaali eli koskee koko ihmiskunnan ponnisteluja luonnon ja luonnonvarojen säästämiseksi.
Kun öljy on ehtyvä ja uusiutumaton luonnonvara ja sen polttaminen aiheuttaa haitallisia päästöjä, on käynnistetty ympäri maailmaa mittavia hankkeita, joissa pyritään biopolttoaineen lisäämiseen. Bensiiniin lisätyn etanolin ja tämän uuden E10- laadun soveltuvuudesta autohin on keskusteltu kiivastikin. Tämä on kuitenkin vain pieni sivujuonne varsinaisessa asissa: Siis siinä, missä ja miten biopolttoaineita tuotetaan?Viime aikoina on mediassa julkaistu huolestuttaviakin tietoja siitä, että alunperin ravinnontuotannossa olleita peltoja on muutettu kasvamaan kasveja, joista tehdään biopolttoaineitta. Tätä on tehty jopa semmoisilla alueilla, joissa jo entuudestaan on ollut puutetta ravinnosta. USA: ssa iso osa maissisadosta käytetään biopolttoaineena tai siitä tehdään sitä.
Ilmeisesti tällä kehityksellä on ollut jo nyt vaikutuksia ruuan hinnannousuun, mistä eniten kärsivät köyhimmät maat. Näin siis meidän rikkaimpien sinänsä hyvä pyrkimys kestävämpään kehitykseen tällä alueella, saattaa johtaa ikäviin seurannaisvaikutuksiin muualla.
Kun Suomen teitä ajelee näkee aika usein valtavia kantokasoja, jotka odottavat haketusta ja kuljetusta tehtaille tai voimalaitoksille poltettavaksi. Suomessahan on päätetty lisätä biopolttoaineen käyttöä, jotta me omalta osaltamme olisimme vähentämässä “kasvihuoneilmiön voimistumista”. Ilmaisen asian noin, koska jos sanon esimerksi näin: Suomen metsistä otetun puun poltto vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä, pistän ns. mutkia suoriksi. Eli tämän puolen tarkemmasta selittämisestä ei tässä varsinaisesti ole kyse, vaan keskityn lähinnä siihen, miten kantojen poiskuskaaminen vaikuttaa metsämaahan ja koko kyseisen ekosysteemin tasapainoon.Siinäpä se: Ei sitä vielä tiedetä!
Ollaan siis tältä osin jo pitkään toteutettu sinänsä kannatettavaa asiaa eli biopolttoineen käytön lisäämistä, mutta ei ole etukäteen pohdittu sitä, mitähän tästä rajusta toimesta seuraa. Ihan noin maalaisjärjelläkin ajatellen kantojen poistaminen metsästä vie mukanaan muutakin metsäekosysteemistä: Se vie ne ravinteet, jotka kantojen lahotessa maaperään vähitellen tulevat. Kantojen mukana lähtevät niissä elävät hajottaja- ja muut eliöt, sienijuuret ja muut ekosysteemille tärkeät toimijat. Kannot eivät metsässä pala ja sitä kautta lisää hillidioksidin määrää ilmakehässä.Ettei nyt vain lopputulemana kävisi nin, että näitä myllättyjä metsämaita täytyy sitten lannoittaa keinolannoitteilla, joiden tekemiseen tarvitaan runsaasti energiaa. Mitenkähän mahtaa olla “loppupeleissä” siis hiilitaseenkin laita, kun iso osa luonnossa palamatonta metsän biomassaa nyt poltetaan?
Twitteristä:
Metsät | ”Tempoilevaa varjonyrkkeilyä”, sanoo metsänomistaja Jaakko Temmes metsäkeskustelusta – Hänen mielestään pitäisi ennemmin luottaa vuosikymmenten kokemuksiin: https://t.co/CEGBq5YZJs
— Aarne Hagman (@Akentti) July 14, 2021
Suomessa on puuta enemmän kuin koskaan, sanotaan. Kaukana on 1800-luvun puupula.
— SuomenLuonto (@SuomenLuonto) September 18, 2020
Pitääkö väite paikkansa? Mitä historiatiedoista selviää?#muutos-tiedelehdessä kirjoittaa @luonnonsuojelu liiton puheenjohtaja @HarriHoltta. https://t.co/7s0vWta6V6 #metsä #metsätalous #historia
Tämä vuonna 1899 P. Koistisen tilalta otettu kuva Itä-Suomen takamailta Kuusijärveltä (nyk.Outokumpu) osoittaa, miten Suomen metsävarat olivat vuosisadan alussa huvenneet vähiin. Erityisesti kaskiviljely kulutti metsiä. Kun puusta tuli arvokasta, metsävarat alkoivat kasvaa. pic.twitter.com/kJ2npMsniw
— Pasi Jaakkonen (@pasijaakkonen) November 23, 2019
Puuston kasvu jatkunut edelleen, kertoi @KariTKorhonen #Metsäpäivät #metsä pic.twitter.com/as16NojVgd
— Luonnonvarakeskus (@LukeFinland) October 31, 2019
.@LauriSikanen: Metsänomistajille tulossa apuvälineitä, joilla vertailla, miten metsän käytön eri vaihtoehdot vaikuttavat esim. metsikön hiilivarastoon #Metsäpäivät #ilmasto pic.twitter.com/HsdTN7ZO2o
— Luonnonvarakeskus (@LukeFinland) October 31, 2019
Tämä @LukeFinland juttu kuvaa hyvin tieteen näkemystä jatkuvasta kasvatuksesta ilman populismin piirteitä. Juuri niin, kuin tutkimuksen pitääkin! Metsänkasvatus on taitolaji – hakkuutapojen vastakkainasettelu ei kanna pitkälle https://t.co/DFON6hHDYf lähteestä @LukeFinland
— Sami Oksa (@oksasami) October 29, 2019
Luonnonvarakeskus paljastaa: Ilmastolaskelmat metsähakkuista eivät pidä paikkaansa – Ei ole mitään lupausta, että Suomessa voitaisiin hakata yli 80 miljoonaa kuutiota metsää https://t.co/0TGQ1mDgSF lähteestä @mottoimitus
— Yle Tiede (@yletiede) October 28, 2019
Mitä ihmettä tapahtuu metsissämme? #huhhuh
HS kuvaaja Mika Ranta näyttää ja kertoo: https://t.co/bzK43W5MF9 #meidänmetsämme #metsä #avohakkuuthistoriaan #nytonpakko #monimuotoisuus #metsäkato #lajikato— Meidän metsämme (@MMetsamme) October 27, 2019
Vieno vinkki. Jos #metsät kiinnostaa, niin aamun metsäjuttu kannattaa lukea verkosta. Kollega Jukka Gröndahlin kuvat ja videot sekä @elovaskainen verkkotaitto vievät ihan eri tavalla metsän sisään kuin paperi-HS. #luonnonmetsät #vanhatmetsät #ilmasto https://t.co/GFiP9SeD8v
— Piia Elonen (@piiaelonen) October 27, 2019
