On joitain lintuja, joita ei juuri kesäisin huomaa tai niihin ei juurikaan kiinnitä huomiota, mutta näin syksyllä niitä tuntuu olevan näkösällä enemmän. Luonnollinen syy on se, että kesällä lintulajeja on paljon ja yksittäiset lajit eivät erotu joukosta. Mutta omien havantojeni mukaan on muutamia lajeja, jotka ihan oikeasti tulevat paremmin huomioiduksi ihan niiden käyttäytymisen takia näin syksyllä. Tässä minulla on esillä kaksi tämmöistä lajia.
Punarinta
Punarinnan solisevaa laulua toki kuuluu monin paikoin jo alkukeväästä ja näkeehän sitä myös pesimäaikana. Olet ehkä kuitenkin huomannut saman kuin minä: Syksyn saapuessa ja edetessä punarintoja näkyy olevan joka puolella yhä enemmän ja niiden tiksutusta kuuluu jatkuvasti pihapiiristä. Lintu ei ole syksyllä kovinkaan arka, vaan se hyppelehtii ihan lähellä ja näkösällä. Ravintoa se etsii mm. pudonneiden lehtien alta ja pensaiden juurilta.
Punarinta on näin syksyisin juuri edellä mainituista syistä erittäin suosittu kuvauskohde. Itse en ole tosin siitä kunnon kuvaa saanut.
Tätä kirjoittaessani ei punarintoja enää juurikaan näy, koska suurin osa niistä on jo muuttanut.
Närhi
Syksyisin närhiä näkee aika usein ja paljonkin kerralla.
Olen monien vuosien ajan kiinnittänyt huomiota siihen, että juuri näin syksyisin närhiä ilmaantuu etenkin maanteiden varsille – ja mikä minusta on erityisen merkillistä – melkein täsmälleen samoille paikoille.
Kesäpaikan lähellä kulkee tie, jolla taas tänään näin samoilla paikoin kuin ennekin oikein närhiparvia: yhdessä paikassa laskin niitä viisitoista ja muutaman kilometrin varrella kymmeniä.
Myönnän olleeni laiska selvittämään niiden tien poskeen pakkautumisen syytä, mutta se on minua kovasti askaruttanut. Jotain ravintoa ne sieltä varmaa hakevat. Tänään sitten pysähdyin varta vasten kahteen ko. paikkaan tutkimaan, mitä närhille mieluisaa tien laidasta löytyy.
Runsaasti siemeniä molemmilla paikoilla oli: kovin näyttivät viljan jyviltä.
Minä siinä sitten kuitenkin rupesin sorvailemaan mutkikkaampaa ajatuskulkua. Miten on mahdollista, että ainakin yli viiden vuoden ajan jyviä on tippunut juuri samoille kohdille? Yritin jopa päätellä niin, että kyseessä olisikin joku muu heinäkasvi kuin ohra tai vehnä, joiden jyviä tien laidassa oli. Tämä tosin tuntui hyvin epätodennäköiseltä, koska mistäpä luonnon heinäkasvista tuuli olisi noin suuria siemeniä noin paljon siihen lennättänyt.
Facebookin ryhmässäkin asiaa utelin ja kyllä sitäkin kautta piti päätymäni seuraavaan johtopäätökseen:
Lähipeltojen puintikuormista tippuu joka vuosi juuri samoille kohdin jyviä. Närhet ovat viisaina lintuina oppineet nämä hyvät ruokapaikat ja siksi niitä näkee aina samoilla paikoilla.
