Nestetussipiirrokseni; Kuopion museon saimaannorppa

Saimaannorpan maantieteellisen kehityshistorian mukaan se jäi ikään kuin vangiksi Saimaan vesistöalueen järville, kun mannerjään vetäydyttyä ja maan kohotessa niiden yhteys Itämereen katkesi.
Vähitellen siitä kehittyi oma itämerennorpan alalajinsa (Pusa hispida saimensis). Samoin kävi laatokannorpalle (Pusa hispida ladogensis).
Nyt tämä perinteinen käsitys saimaannorpasta on uusien norppien perimän tutkimusten valossa joutunut kyseenalaiseksi.

Siitä on tämä artikkeli, jota tässä jutussani käytän lähteenä ja referoin:

Itämeren vaiheet, norpat ja ihminen

Norppia saapui Itämeren alueelle noin 11 000 vuotta sitten. Tuo vaihe Itämeren historiassa on nimeltään Yoldiameri. Nykyisen Suomen alueelta on norpan luulöytöjä tehty Nurmosta ja Oulaisista. Ne ajoittuvat Ancylusjärvi- vaiheeseen noin 10 500 vuoden taakse. Tuolloin jäätikön laita oli vielä nykyisen Pohjois-Pohjanmaan päällä.
Reitti Saimaan vesistöön avautui norpille noin 11 400 vuotta sitten nykyisten Mikkelin ja Lappeenrannan väliin, Ristiinan-Mäntyharjun seudulle. Saimaan viimeinen meriyhteys oli Perämerelle. Maankohoamisen tuloksena se umpeutui noin 9500 vuotta sitten.

Kun jäätikkö alkoi väistyä ja maanpinta kohota, vedestä vapautuneille alueille tuli myös ihmisiä. Varhaisimpia asuinpaikkoja on löydetty Enosta (n 11 000 vuotta sitten), Joutsenosta (10 500 v) ja Orimattilasta (10 800 v).

Tekstissä mainitut paikkakunnat; Kartta: Paikkatietoikkuna; Maanmittauslaitos

Uusia tutkimustuloksia ja johtopäätöksiä

Saimaannorpan perimät erot muihin alalajeihin ovat olleet tiedossa jo parikymmentä vuotta. Tuoreimmat analyysit ja vertailut mitokondrioiden dna:sta tältä vuodelta ovat yllättäneet: Niiden mukaan Alaskan Beuaufortinmeren norppien dna on lähimpänä saimaannorpan dna-tyyppejä. Saimaannorppa ei perimänsä perusteella ole läheistä sukua Itämeren tai Laatokan norpille. Saimaannorpan perimän muutosten ja siihen vaaditun ajan perusteella on päätelty, että se on ollut eristyksissä huomattavasti pitemmän ajan kuin mitä tuo perinteinen käsitys sen jäämisestä “nalkkiin” Saimaaseen noin 10 000 vuotta sitten kertoo. Mitokondrioiden dna:n muuntumisen perusteella on päädytty jopa siihen, että saimaannorpan sukulinja on ollut erillään peräti 95 000 vuotta, jos oletetaan mutaationopeus tasaiseksi.

Nämä tutkimustulokset ovat antaneet aiheen pohtia, mistä, miten ja milloin saimaannorppa siis on tullut.
On esitetty kaksi teoriaa:
Toisen mukaan saimaannorppa on polveutunut sellaisesta Itämerellä eläneestä norppakannasta, joka on aikoinaan sieltä kokonaan hävinnyt.
Toisen ns. “järviteorian” mukaan vesistöjen kehitys ei ole ollut niin yksinkertaista kuin aikaisemmin on esitetty. Vetäytyvän jäätikön laitaan syntyi monenlaisia jääjärviä ja vesistöalueita myös nykyisen Venäjän alueella. Niiden välisten vedenjakajien paikka muuttui maankohoamisen ja virtausten seurauksena. Näin saattoi syntyä järviketjuja, joita pitkin norpat saattoivat tulla myös idästä päin. Eteläisen Saimaan alueelle kuroutui aikojen kuluessa useita järvialtaita ja norpat ovat voineet jäädä mihin tahansa niistä. Norppia on voinut tulla myös pohjoisen kautta ennen kuin yhteys Perämereen maankohoamisen seurauksena katkesi. Kun sitten järvialtaat yhtyivät Suursaimaaksi, eri suunnista tulleet norppakannat yhtyivät. Tämä on siis teoriaa. Tarkemmin ei tiedetä, miten ja milloin saimaannorpan eri perintöainekset ovat yhteen päätyneet.

Nestetussipiirrokseni; Kuopion museon saimaannorpan kuutti

Saimaannorpalla on siis omanlaisensa geeniperimä ja se on pitkään ollut eristyksissä muista norppapopulaatiosta. Saimaannorpalla on myös muista norpista poikkeavia rakenteellisia piirteitä kuten kallon muoto ja hampaisto.
Nämä ovat saaneet liikkeelle parhaillaan menossa olevan prosessin, jonka lopputuloksena saimaannorppa saattaa saada lajistatuksen, Silloin sen tieteellinen nimi muuttuisi muotoon “Pusa saimensis”.
Nähtäväsi jää, ovatko uudet tutkimustulokset kyllin vakuuttavia tähän muutokseen.

Share
error: Content is protected !!