Toukokuinen arktisten lintujen massamuutto pitkin Suomenlahden rannikkoa on elämys, jonka jokainen lintuharrastaja toivoo kokevansa. Sadepäivien ja muiden suunnitelmien lomaan minulla oli mahdollisuus käydä Virolahdella kahteen kertaan Taavetissa yöpyen.
Virolahdella järjestetään vuosittain “Arktikapäivät”. Ne ovat tänä vuonna 14.- 24.5.2015. Tuona aikana kokemusten mukaan sattuu sellaisia sääoloja, että lähinnä Viron rannikolla itseään muuttokuntoon tankanneet hanhet, vesilinnut ja kahlaajat suuntaavat mittavin parvin kohti pesimäalueitaan arktisella tundralla.
Perjantai 15.5.2015
Minäkin siis katselin säätiedotuksia. Perjantaiksi sade lakkasi ja tuuli kääntyi sopivasti lännen-etelän puolelle.
Ajelin aamuvarhaisella Virolahden Humppiin ja käpsehdin aikaisemmasta käynnistätutulle paikalle Aidaslahden rannalle. Sitten vain laitoin vaatetta kunnolla päälle, asetin kaukoputken jalustalle sekä kiikarit retkisauvasta viritetyn “staijikeppiin” kiinni ja aloin toiveikkaasti tähyillä kohti ulappaa.
Eipä muuttoparvia aamun alkutunteina näkynyt ja oli siis aikaa katsella läheisellä Heinäluodolla oleilevia lintuja. Aika monta uutta lajia sain niistä tälle vuodelle.
Alkoi jo vaikuttaa siltä, että tuli tehtyä turha reissu, mutta sitten alkoi hanhiparvia lentää sekä kauempaa että myös lähes ylitse. Suurimmassa parvessa oli noin 500 valkoposkihanhea. Muutto ei ollut mitenkään vilkasta, mutta jonkinlaisen tuntuman “arktikaan” sentään aamupäivän mittaan sain.
Puoliltapäivin muutto lakkasi tykkänään ja eväiden syönnin jälkeen suuntasin kulkuni Vilkkilänturan lintutornille.
Tavoitteeni oli siis kokea ainakin jollain tasolla sitä todellista “arktikaa”, jolloin suuria hanhi-, alli-, mustalintu- ja kahlaajaparvia mennä huristaa koko ajan pitkin rannikkoa. Totesin taas, että tätä varten paikalla pitäisi olla useampi päivä ja yöpyen, koska runsasta muuttoa tapahtuu myös myöhään illalla.
Lainaus Arktikapäivä- sivulta facebookissa: “Eilen (17.5.) sitten vielä kuin kirsikkana kakun päällä saatiin ihailla ensimmäistä varsinaista massamuuttopäivää Virolahdella”
Ilmeisesti myöskään TV ei saanut kunnon livekuvaa: Puoliseitsemän- ohjelma tuli nimittäin suorana Lerviikistä. (kts Areenasta). Itse olin ohjelman aikana käymässä Lintulahdella eli en päässyt tuolloin siellä pitemmäksi aikaan torniin.
Mutta palaanpa nyt tuonne Vilkkilänturan tornille, jossa vietin pari keskipäivän tuntia. Siellä nimittäin sain aika paljon korvausta lievään pettymykseeni.
Oli ensinnäkin erittäin mukavaa seuraa ja ajatusten vaihtoa yhteisestä harrastuksesta.
Huippua oli se, että sain kaksi “elistä” ja vieläpä “petoja”. En ole mikään bongari ja pinnojen keräämiseenkin suhtaudun aika rennosti, mutta totta kai oli elämys ensin nähdä pikkukiljukotka kaartelemassa ja melkein heti perään saimme seurata toista kotkaa, joka liitolennossa päättäväisesti meni suuntaan NNE.
Edellinen tosiaan kaarteli sopivasti ja näin näytti tuntomerkkinsä. Porukalla se määritettiin pikkukiljukotkaksi. Toisesta näkyi vain sivuprofiili, mutta aikaisemmin, tulosuunnassa se oli nähty paremmin ja todettu kiljukotkaksi.
Minulla ei ole lintukuvaukseen sopivaa pitkää, valovoimaista putkea. Sain kuitenkin noin kilometrin päässä kaartelevasta linnusta semmoisia kuvia, joissa tuntomerkkejä hiukan erottuu. Ohessa on kooste näistä kuvista kovasti suurennettuina ja kropattuina. Itselläni ei ole semmoista kokemusta harvinaisempien “petojen” määrittämisestä, että voisin näiden kuvien perusteella todeta varmuudella tämän olevan pikkukiljukotka.
Tiiran mukaan 15.5. oli Leerviikin niemestä laskettu aamupäivällä maksimissaan 6330 valkoposkihanhea ja myöhään illalla 1610 mustalintua.
Tiistai 19.5. ja keskiviikko 20.5.2015
Edellisen viikon reissu jäi kaihertamaan mieltä: Niinkö se kunnon “arktika” jäi tänä(-kin) vuonna kokematta.
Kun sitten oli mahdollisuus lähteä uudelleen ja kelikin näytti suosivan, niin ei muuta kuin auton nokka taas kohti Virolahtea.
Tiistai-iltapäivä ja ilta olikin sitten muuton suhteen paljon onnistuneempi kuin edellisen viikon yritykseni. Oli myös mukava, kun samaan aikaan paikalla Leerviikin niemessä oli kaksi tuttua “kuikkalaista”.
Valkoposkihanhiparvia meni sekä kauempaa että läheltä. Yksi pienehkö parvi laskeutui läheiselle Heinäluodolle.
Kaukana ulapalla meni myös varsin isoja vesilintuparvia eli alleja ja mustalintuja, mutta lajilleen niiden määrittäminen ei pitkästä etäisyydestä ja “merisavusta” johtuen aina onnistunut.
Tiiran mukaan tiistaina havaittiin Leerviikinniemestä 19.5. mm 76118 valkoposkihanhea ja 2193 “vesilintua”.
Muuttoparvien vahtaamisen ohessa oli mukava seurata myös paikallisia lintuja. Erityisesti lähikivellä istuva lapintiira ja sen ympärillä häärivä puoliso saivat huomiota osakseen. Naaras (ilmeisesti) oli jo niin täynnä kalaa, ettei sen mahaan enää uusia makupaloja mahtunut, mutta lisää syötävää vain koiras puolisolleen kantoi. (kts myös artikkelini: https://aarnehagman.fi/parinmuodostusta-ruokaa-tarjoten/)-
Isokoskelo- naaras ui luodolta pois iso poikaskatras selässään.
Yöpaikkaan ajelin ennen auringonlaskua.
Keskiviikko 20.5.2015
Heräsin yöllä kahden maissa ja ulkona käydessäni kuului taivaalta useammankin ylilentävän hanhiparven kaakatus. Muutto siis jatkui ilmeisesti läpi yön.
Tuostakin syystä ja kun uni ei muutenkaan enää silmään tullut, ajelin Virolahdelle jo ennen auringonnousua.
Tuuli oli muuton kannalta huonommasta suunnasta eli idän-kaakon puolesta. Muuten aamu oli kuulas ja oli mukava seurata, miten aurinko vähitellen alkoi valaista lähisaaria.
Vähitellen samalle rantakaistaleelle alkoi tulla yhä enemmän “staijaajia”. Jo varsin varhain aamulla laskin, että meitä arktikan seuraajia oli siellä lähes neljäkymmentä pienellä alueella. Näytti jo vähän siltä, että myöhemmin tulleilla ei enää ollut kaukoputkilleen toisten takaa kunnon näkemissektoria. Niinpä siirryin ruuhkasta parinkymmenen metrin päähän väljemmälle kohti rantaa.
Aamun tunteina hanhimuutto vilkastui jo varsin näyttäväksi. Itselleni uusi kokemus oli nähdä jopa parinkymmenen yksilön kuikkaparvia. Tiirassa on ilmoitettu tuona aamuna Leerviikinniemestä tosistaan poikkeavia Gavia- summia: Toisen mukaan niitä meni kymmeneen mennessä 248 ja toisen kirjauksen mukaan 432.
Vesilintuparvet menivät kaukaa ja korkealla. Yhden lähempää lentäneen lapasotkaparven onnistuin lajilleen tunnistamaan (Tiirassa ilmoitettu 102 ja 305). Muutama kihu muutti myös.
Vaikka varsinainen “massamuutto” jäi edelleen kokematta, pääsin nyt kuitenkin edellisen viikon käväisyä paremmin “arktikan” tunnelmaan sekä lintujen että itse tapahtuman suhteen. Niinpä varsin hyvillä mielin poistuin paikalta jo kymmenen jälkeen, kun vilkkain muutto näytti siinä vaiheessa hiipuvan.
