Vaikka Kuopion latukartassa vielä tänään 5.4.2018 on paljon vihreää, näyttää oma hiihtokausi jo ainakin metsäladuilla olevan ohi. Sen verran paljon karisee kuusista päivittäin neulasia metsätaipaleilla ladulle, että perinteisen hiihto on jo nihkeää. Jääladuille tuleva vesikin alkaa jo haitata siellä hiihtämistä.
Tänä talvena on saanut nauttia todella pitkään hienoista hiihtokeleistä. Kaupunki on pitänyt monipuolista latuverkkoa hyvässä kunnossa – On passannut luikutella.
Viimeksi olen hiihtänyt talven mittaan näin paljon joskus 1990- luvun alkupuolella.
Hiihto on minusta mitä mainioin kuntoilumuoto siksikin, että kunnon paranemisen tuntee ja huomaa hyvin: Alkuun määrätyt hiihtonousut menivät kävelyksi, mutta loppupuolella “harjoituskautta” pystyin hiihtämään ne jo ns. suorilla ylös. On mukava huomata, että vielä näin vanhemmitenkin voi kehittää hapenottokykyään.
Hiihtohommissakin olen kovin paikkauskollista tyyppiä ja niinpä lenkkini ovat olleet koko talven yleensä samat: Lähtöpaikkana on ollut Neulalahden P- paikka ja kääntymispaikkana Vuorilampi tai Pilppa. Niistä olen palannut samaa metsäreittiä tai jääladun kautta takaisin.
